Realismi
- 1800-luvulta alkaen
- kuvataiteen suuntaus, jossa aiheet kuvataan sellaisena, kuin ne ovat ja miltä ne näyttävät
- aiheet tavallisesta arkielämästä ja yhteiskunnasta: ihmisiä tekemässä askareita, työläisten elämää, kuvissa tavallisia arkiesineitä ja työkaluja, maaseudun ihmisiä ja eläimiä...
- Suomen taiteessa merkittävä aikakausi: katseet kääntyivät suomalaiseen arkeen ja sen kuvaamiseen > Suomen Kultakauden ajan taiteilijoista useat edustivat realismia
- esimerkkiteoksia: Honore Daumier: Kolmannen luokan vaunussa (1862), Jean-Francois Millet: Iltakellot (1857-59) ja Tähkänpoimijat (1857), Ilja repin: Volgan lautturit (1870-73), Gustave Courbet: Kivenhakkaajat (1848), Pekka Halonen: Niittomiehet (1891)

Suomen taiteen Kultakausi
- 1880-1900-luvun alkupuoli
- suomalaisen kulttuurin ilme alkaa syntyä ja suomalainen taide alkaa levitä maailmalle
- suomalainen (kuva)taide erottuu maailmalla muista mm. Suomen talvea kuvaavien teosten kautta
- suomalaisten kansalliseepos Kalevala ja sen synnyttämä Karjala-kiinnostus eli karelianismi näkyy myös kuvataiteessa
- kansallisromantiikka = laajemmin kansankulttuurista poimittujen aiheiden, muotojen ja materiaalien käyttöä 1900-luvun alun taiteessa
- esimerkkiteoksia: Albert edelfelt: Luxembourgin puistossa (1887) ja Leikkiviä poikia rannalla (1884), Akseli Gallen-kallela: Kullervon kirous (1899), Poika ja varis (1884) ja Lemminkäisen äiti (1897), Pekka Halonen: Niittomiehet (1891), Helene Schjerfbeck: Toipilas (1888), Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli (1903), Ellen Thesleff: Kaiku (1890-91), Verner Holmberg: Maantie Hämeessä (myös nimellä "Helteinen kesäpäivä") (1860), Hjalmar Münsterhjelm: Kuutamo metsälammella (1888), Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot (1886)

Impressionismi
- 1800-luvun lopulta 1900-luvulle
- "hetken vaikutelma" > kuvataiteessa alettiin käyttää aiheita, jotka kuvaavat lyhyttä hetkeä, esimerkiksi sitä, kun aurinko tulee esiin pilven takaa ja valaisee ympäristön
- siirryttiin sisältä ateljeista ulos: ulkoilmamaalaus ja maisemamaalaus yleistyi
- taiteilijat tutkivat teoksissaan valon ja varjon vaikutuksia ympäristöön
- ns. "puhtaan paletin aikakausi" > käytetyt värisävyt kirkkaita, selkeitä, vaaleita ja helakoita
- pointillismi = yksi impressionistinen suuntaus, jossa kuva muodostuu vierekkäisistä maalitäplistä
- esimerkkiteoksia: Claude Monet: Impressio (1872) ja "London, The Houses of Parliament: Sun
Breaking through The Fog" (1904) sekä Heinäsuovat (useita teoksia, 1890-91) ja Lumpeita (1907), pointillismi: Georges Seurat: Sunnuntai-iltapäivä La Grande Jatten saarella (1884-86) ja La Parade (1887), Albert edelfelt: Luxembourgin puistossa (1887)

Modernismi 1860 >
-1800-luvun-modernismi: realismi, impressionismi, naturalismi, neoimpressionismi, symbolismi ja syntetismi, naivismi
- 1900-luvun modernismi: fauvismi, ekspressionismi, kubismi, dadaismi, futurismi, suprematismi, konstruktivismi, neoplastisismi ja elementarismi, uusasiallisuus, surrealismi
- lisäksi uusia suuntauksia mm. valokuvaus, moderni arkkitehtuuri ja taideteollisuus

Fauvismi
- ekspressionismin edeltäjä > taiteilijat käyttivät teoksissaan räikeitä ja ristiriitaisia värejä sekä vääristynyttä ja ei-luonnonmukaista piirustustapaa kertomaan omista näkemyksistään ja tunteistaan
- taiteilija maalasi teoksensa valiten värit ja muodot aistihavaintojensa ja tunteidensa pohjalta > ei siis sen mukaan, miltä kuvattavat kohteet oikeasti näyttivät
- ei selkeää taiteilijoiden muodostamaa ryhmää ja suuntausta, ei myöskään "taideteoriaa"
- teoksissa voimakkaita värejä, selkeitä ja tarkkoja värialueita, viivojen rajaamia värikenttiä, koristeellisuutta, lapsekasta ja yksinkertaista visuaalista jälkeä, epärealistisiakin mittasuhteita, maiseman luonnollinen perspektiivi sekä varjot ja kolmiulotteisuus saattoivat puuttua
- esimerkkiteoksia: Henri Matisse: Jälkiruokapöytä, punaisen harmonia (1908) ja Tanssi (1909), Gabriele Münter: Veneilemässä ("Boating" 1910), Georges Rouault: Ecce Homo (1952)

Ekspressionismi
- 1900-luvun alkupuoli
- kuvataiteessa siirryttiin kohteen tarkasta kuvaamisesta taiteilijan omaan sisäiseen ilmaisuun > taiteilija välitti visuaalisin keinoin tunteitaan ja ajatuksiaan sen sijaan, että olisi kuvannut sitä mitä näkee edessään
- "hyvän taiteen" alettiin ajatella perustuvan tiedon sijasta tunteeseen > teosten ajateltiin syntyvät taiteilijan siäsisestä pakosta ilmaista asioita ja luoda uutta
- tyylisuunnan keskuksena Saksa, johon muodostui useita taiteilijaryhmittymiä, mm. Die Brücke ja Der Blaue Reiter, joista ensimmäisessä vieraili myös Akseli Gallen-Kallela > saksalainen ekspressionismi kehittyi juuri ennen 1. maailmansotaa
- teosten aiheet vaihtelivat luontoaiheista abstrakteihin teoksiin > tyylisuunta vaikutti myöhemmän abstraktin ekspressionismin sekä yleisemminkin abstraktin taiteen syntyyn
- teoksissa voitiin ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin
- kuvailmaisu oli usein voimakasta, aggressiivista ja tunnelatautunutta
esimerkkiteoksia: Max Pechstein: Tanssivat (1906), Ernst Ludvig Kirchner: Katunäkymä Berliinistä (1913), Edvard Munch: Huuto (1893), Wassily Kandinsky: Improvisaatio n:o 30 (1913), Sommitelma VII ("Composition VII n:o2", 1913), Gabriele Münter: Veneilemässä ("Boating" 1910), Georges Rouault: Ecce Homo (1952)

Kubismi
- syntyi 1900-luvulla: alettiin kutsua "kubismiksi" v. 1911
- suuntauksen uranuurtajat Pablo Picasso ja Georges Braque eivät koskaan suostuneet paljastamaan, mitä ajoivat takaa taidesuuntauksella ja "pysyttelivät itse siitä loitolla"
- alkoi haastaa taiteen tapaa esittää asiat sellaisina, kuin ne havaitaan
- tyylisuunnassa muodot hajotetaan osiksi ja sommitellaan kuvapinnalle uudelleen
- teoksissa tilavaikutelma kaksiulotteinen (ei kolmiulotteisuutta)
- myöhemmin teoksissa käytössä eri materiaalit (paperi, pahvi, esineet..), jotka sommiteltiin kuvaksi (kollaasit)
- kuvanveistossa keskeistä geometriset muodot ja asioiden pelkistäminen
- Pablo Picasson vaikutus kuvanveistoon oli mullistava: uudet veistomateriaalit (pelti, rautalanka, pahvi, paperi, naru...) tulivat aiemmin käytössä olleiden kipsin, saven, kiven ja jalometallien, kuten pronssi, rinnalle
- esimerkkitaiteilijoita ja -teoksia: Pablo Picasso: Ambroise Vollardin muotokuva (1909-10), Georges Braque: Taloja ja puita (1908), Pablo Picasso: Avignonin naiset (1907), Georges Brague: Viulu ja kannu (1910), Georges Braque: Portugalilainen (1911), Pablo Picasso: Kitara (1912-13), Georges Braque: Le Courrier (1913), Pablo Picasso: Harlekiini (1915), Ilmari Aalto: Kubistinen sommitelma (1915), Olli Miettinen: Näkkileipäasetelma (1931), Pablo Picasso: Itkevä nainen (1937)
- olemassa useita eri kubismin suuntauksia mm. analyyttinen ja synteettinen kubismi sekä orfinen kubismi
- orfinen kubismi eli orfismi on "puhdasta maalaustaidetta", jossa aiheella ei ole mitään merkitystä
- esimerkkitaiteilijoita orfisesta kubismista: Sonia Delaunay: Simultaanikontrasteja (1912) ja Fernard Léger: Muotokontrasteja (1913)

Konstruktivismi
- syntyi 1900-luvun alussa
- kiinnostusta teollisuuteen ja teknologiaan sekä koneisiin, laitteisiin ja tehtaisiin
- taidesuuntauksessa harkinta ja järki korostui, tunteellisuus ja sattuma väistyivät
- taideteoksissa rakenteet olivat keskeisiä ja niiden tuli näkyä
- hyvä taiteilija oli kuin insinööri
- hyvin suunniteltuja ja toteutettuja rakenteita ja rakennuksia pidettiin esteettisinä
- selkeys, suoraviivaisuus, käytännöllisyys ja toimivuus taiteessa keskeistä
- esimerkkitaiteilijoita ja -teoksia: El Lissitzky: Proun 99 (1924-25), Vladimir Tatlin: Suunnitelma kolmannen internationaalin muistomerkiksi (1919-20), Kari Huhtamo: Teräslankasommitelma (1974)

Surrealismi
- surrealismi alkoi kaunokirjallisena suuntauksena, pääasiassa ihmisen alitajunnan näkyjä sekä unimaailmoja kuvaavaa taidesuuntaa alettiin 1920-l.n alussa kutsua surrealismiksi
- merkittävä henkilö suuntauksen kannalta runoilija André Breton
- mm. unimaailmat, psykologia, Sigmund Freudin Psykoanalyysi taiteen keskiössä
- pyrkimyksenä vapauttaa tajunta tietoisuuden hallinnasta ja ammentaa kuvia ja aiheita ihmisen tiedostamattomasta alitajunnasta
- nimi surrealismi (ransk. sur-réalisme) tarkoittaa “todellisuuden yläpuolella”
- keskittyi kuvaamaan ihmisen alitajuntaa, unia, painajaisia, näkyjä ja “mahdottomia” tiloja sekä tapahtumia
- teoksissa usein pysähtynyt ja painostava tunnelma, kuin “jotain olisi juuri tapahtunut” tai “jotain on juuri tapahtumassa”
- kuten muissakin taidesuuntauksissa, myös surrealismiin kuuluu lisäksi erilaista ja eri aiheista ammentavaa taidetta
- esimerkkiteoksia: Giorgio de Chirico: Kadun mysteeri ja melankolia (1914), Joan Miró: "Dog Barking at The Moon" (1926), Salvador Dali: Muiston pysyvyys (“Valuvat kellot” 1931), Otto Mäkilä: Kesäyö (1938), Frida Kahlo: Kaksi Fridaa (1938), René Magritte: "The red Model" (1937), Otto Mäkilä: He näkevät mitä me emme näe (1939), René Magritte: Ihmisen poika (1946), René Magritte: Coloconda (1953)

Dada(ismi)
- anarkismilla tarkoitetaan irrottautumista vallan ja kontrollin alaisuudesta sekä ns. täydellisen vapauden tavoittelua ja yksilön riippumattomuutta > ensimmäisen maailmansodan myötä 1900-luvun alkupuolella myös taiteessa alettiin kyseenalaistaa valtaa ja vallankäyttöä ja uudet taiteen ilmaisutavat alkoivat kehittyä
- dadaliike oli käynnissä v. 1916-18 ja siihen kuului taiteilijoita Euroopasta ja Amerikasta
- dadan kannattajat pyrkivät irrottautumaan perinteisistä taiteen ilmaisutavoista: teoksia voitiin koota esim. satunnaisista tehdasvalmisteisista käyttöesineistä ja teoksesta teki taidetta se, että taiteilija asetti esineen tai niistä kootun teoksensa näytille ja laittoi siihen nimikirjoituksensa
- dada-liikkeen pyrkimyksenä oli ns. antitaide eli koko taiteen ja taideteoksen olemassaolon kieltäminen, lisäksi se pyrki hävittämään rajan taiteen ja muun maailman väliltä (ajatuksena “kaikki voi olla taidetta”)
- anarkismin kannalta dada tavallaan epäonnistui, sillä se hyväksyttiin “taiteena taiteen joukkoon” eli siitä tuli merkittävä osa modernin taiteen historiaa
- dada-liikkeen perintönä nykytaiteelle voidaan nähdä mm. käsitetaide (eli taiteen muoto, joka haastaa taiteen tarkastelijaa ajattelemaan, ja joka perustuu taiteen aktiiviseen tulkintaan ja vastaanottoon: käsitetaiteessa taiteen olemassaolo ja ajatus taiteesta on itse fyysistä taideteosta tärkeämpää) sekä tavallisista arkiesineistä rakentuvat “readymade”-teokset, joissa hyödynnettyjen esineiden käyttötarkoitus on alunperin jotain muuta kuin taide
- esimerkkiteoksia: Marcell Duchamp: Suihkulähde (1917), Marcell Duchamp: Polkupyörän pyörä (1964), Man Ray: Indestructible Object (“Tuhoutumaton esine” uudistettu versio 1965, alkuperäinen v. 1923), Man Ray: Cadeau (eli “Lahja”, uudistettu versio v. 1972, alkuperäinen teos v. 1921)