Pääsiäistarinoita Pelimannitalosta
Teksti
Mielikuvitustarinoita Pelimannitalosta |
| Epävireiset kanteleet Selina, minä, Alisa ja Liisa olemme saaneet luvan järjestää pääsiäisjuhlan Pelimannitalossa, jonka hirret ovat 152 vuotta vanhat ja talossa on kaksi kerrosta. Siellä on myös Kantelemuseo, joka on yläkerrassa. Järjestämiimme juhliin on kutsuttu Pelimannitalon henkilökunta. Yövymme talossa kolme yötä, koska meillä on kiire juhlien järjestelyissä. Hätkähdin hereille. Mikä se oli? Olin kuullut jotain. Muut nukkuivat. Nyt se kuului taas. Joku soittaa kanteletta. Punnitsin mielessäni kannattaako lähteä katsomaan kuka siellä soittaa. Lähdin katsomaan yläkertaan, mutta Liisa heräsi. Lähdimme yhdessä yläkertaan, kun olin kertonut Liisalle kuulemani. Kun olimme avaamassa ovea, jänistin ja sanoin, etten uskalla. Menimme nukkumaan. Aamulla menimme katsomaan kanteleita. Kanteleet olivat epävireessä ja osa rikottu. Säikähdimme, että kuka täällä käy meitä kiusaamassa kanteleita rikkomalla. Unohdimme pian kanteleet ja järjestelimme juhlia. Seuraavana yönä sama toistui. Päätimme, että minä ja Selina otamme selvää kuka on salaperäinen kanteleen soittelija. Tutkimme tarkasti kaikki paikat. Selina ehdotti. että laittaisimme kameran yläkertaan, jotta yöllinen hiippailija jäisi kiinni. Järjestelimme juhlia innolla, mutta minua yhä huoletti kantele-esitys, joka ei onnistu ilman ehjiä kanteleita. Illalla veimme kameran kantelemuseoon. Kello 11.27, kun laitoimme kameran kuvaamaan yön jännittäviä tapahtumia. Sen jälkeen menimme nukkumaan. – Iik, apua! Kummitus! joku huusi – Mikä se oli? Selina kysyi – En tiedä, vastasin. Menimme katsomaan ja näimme… - Eihän tuo ole kummitus! Siinä ovat Alisa ja Liisa. Olin menossa vessaan, kun näin kummituksen, mutta Alisa kysyi minua mukaan juoneen. – Halusin vain vähän jännitystä, Alisa selitti. Huomasimme, että kamera oli sammutettu, mutta Alisa sanoi, ettei ollut sammuttanut sitä. No ihan sama! Juhlilla on kiire, koska ne ovat huomenna. ’’Hienot juhlat olette järjestäneet’’ sanoivat kaikki. Olin todella helpottunut ja onnellinen, ja kantele-esitys onnistui loistavasti. Juhlissa oli kaikenlaista syötävää, muun muassa mämmiä, suklaamunia, suklaapatukoita ja sen semmoista. Juhlat onnistuivat loistavasti. Mutta kamera-juttu jää varmaan arvoitukseksi. Elina Numeroitten arvoitus Olipa kerran 5D luokka. Heillä on nähtävästi tunti. Mennään kuuntelemaan. Noniin oppilaat nyt kerron teille hyvän jutun. Huomenna menemme tekemään pelimannitaloon esitys. Ai! pelimannitaloon niin unohdin kertoa, että pelimannitalo on vanha kummituskartano. Sinne on haudattu pyhä Yrjönä ja kuulemma Yrjönä on lähtenyt haudasta ja se on paha, koska jos Yrjönä herää niin pelimanni saa kyytiä. Mutta 5D luokka on vaan kolme jotka voivat estää Yrjönää. Mitä me tehdään?! Kysyy Emppu. No me esitetään lauluja. ”Minun täytyy kertoa vielä tietokoneeseen pelimannitalosta Irlantiin” Sanoi Heidi.” No sano vaan minä tulen auttamaan” Sanoin opettaja. Mitä minä sanon ” Kysyin. No sano vaikka, että pelimanni on punainen ja kolme kerroksinen ” Opettaja sanoo. Selvä! . Seuraavana päivänä 5D on pelimannissa. Noin nyt on valmista aloittaa. Kysyy ”ope kenelle me näytetään? ” veteraaneille” opettaja selittää. Yhtäkkiä tuli karkki vierien alas. Karkki ei ole kenenkään. Yhtäkkiä tuli mies, jolla on suden nahkaa päällä. ”Ketkä teistä tekee juhlaa täällä?” Kaikkiko! Sanoi mies. Sen jälkeen mies alkoi jotain hölöttää siansaksaksi” Emilia mikä on? Kysyi opettaja. Nyt tiedän, kuka on tuo mies on. Kuka on tuo mies? Kysyi Salla ja Heidi yhteen aikaan. Hän on Yrjönä velho. Hän haluaa tuhota Pelimannitalon. Hänen toiveensa voi estää vain yksi tyttö ryhmä. He ovat Heidi, Salla ja Emilia. Niin kolme tyttöä alkoivat tutkia velhokirjaa ja he löysivät Yrjönästä. Yrjonän voi estää vain numeroilla. Tytöt alkoivat etsiä numeroita kirjasta mutta eivät löytäneet. He löysivät käskyn. ”Muistakaa kirjoittaa numerot pinkillä, koska Yrjönä tykkää.” He löysivät vielä tärkeänasian. Numerot löytää pelimannitalosta. Tytöt lähtivät etsimään numeroita. Mutta tytöt eivät tiedä, kuinka Lähellä oli. He lähtivät etsimään kantelemuseosta, keittiöstä, salista, kun he olivat tutkineet koko paikan, he lähtivät kotiin. Seuraavana päivänä he yrittivät todella löytää numerot. Aamulla. Tytöt alkoivat tervehdyksen jälkeen etsimään numeroita. Yhtäkkiä kuuluu ”Hei! Tulkaa tänne”. Se oli Salla. ”Tule Heidi! Katsokaa tukkeja niissä on numeroita. Ne on ne numerot”, kilju Salla. ”Jes! Huusivat tytöt yhtä aikaan. Nyt tytöt alkoivat kirjoittaa pinkillä maalilla maahan ja alkoivat lausua yhtä aikaan numeroita kymmenen kertaa. Velho tuli ja meni omaan hautaansa. Nyt juhlat voi alkaa .”sanoi opettaja. Ensin meidän täytyy pestä lattia pinkistä maalista. Sen jälkeen 5D sai lopulta juhlat järjestettyä ja ne olivat upeat. Mutta muistakaa, että älkää menkö päästämään Yrjönää, ettei tarvitse mennä taas pesemään lattiaa pinkistä maalista. Emilia Pelimannitalossa kummitellaan. Pelimannitalo on iso punainen puutalo , joka sijaitsee Palokassa eli Jyväskylässä. 5d:n luokan piti järjestää nuorille pääsiäisjuhla.. Ihmiset ajoivat autonsa parkkiin ja menivät sisälle odottamaan juhlan alkamista. 5d luokkaa alkoi jännittää niin kovasti, että vatsanpohjasta kutitti. Tervetuloa suurenmoiseen pääsiäisjuhlaan toivotti Alisa. Ensimmäiseksi aloitetaan laululla .. ”Pam” joku ampui . Valot katkesivat ja saliin astui musta varjo. Hui kun pelottaa. Ihmiset rupesivat kirkumaan. Askeleet tulivat lähemmäksi, pelotti niin että kylmät väreet sattuivat. Varjo kääntyi ja meni ullakolle. Sitten alkoi kuulua puukon kolinaa, kirveen kalinaa ja puukoniskuja. Se kuulosti kuin joku olisi viiltänyt puukkoa. Oli pakko mennä katsomaan mikä ullakolla odotti. Juttua lähti selvittämään poliisit . Poliisit avasivat oven ja siellä istui mustapukuinen hahmo. Poliisit tempaisivat varjon pois. Hahmon sisällä istui vaari ja hän söi omenoita. Musiikit alkoivat soida. Esityksen jälkeen syötiin suklaakakkua ja mustaherukkamehua. Vaari oli, iloinen kun pääsi katsomaan esitystä . Vaarilta aavepelleily oli hyvä pääsiäiskepponen. Meiju Happy Easter ! Pelimannitalo sijaitsee Keski-Palokassa. Se on väriltään punainen, iso ja vanha viljamakasiini. Illalla siellä on lasten pääsiäisjuhlat. Ohjelmistossa on muun muassa Tiputanssi, Noita nokinenät ja pääsiäiseen liittyviä lauluja. Juontajina toimivat Anette ja Milla. Mutta jotakin taitaa olla vialla.Vika on jossain , mutta missä? Tiputanssi on kuulutettu, mutta esiintyjiä ei näy. Anette ja Milla pahoittelevat esiintymisen viivästymistä ja lähtevät selvittämään pukuhuoneeseen esiintyjien pulmaa. Kun he saapuvat pukuhuoneen ovelle ja aukaisevat sen. Anette ja Milla astuvat sisään pukuhuoneeseen ja pysähtyvät säikähtäneinä oven suulle kuuntelemaan esiintyjien valitusta. Puvut, jotka olivat tiputanssin tärkein asia,ne olivat kadonneet, ne eivät olleet omilla paikoillaan. Anette ja Milla katsoivat naulakoihin, tosiaan puvut olivat kadonneet. Esiintyjät sanoivat etsineen pukuhuoneen lattiasta kattoon. Anette ja Milla uskoivat esiintyjiä. Talo on todella iso, aikaa ei ollut hukattavaksi. Anette ja Milla lähtevät etsimään pukuja, esiintyjät perässään. He katsovat ensin vessoista, mutta siellä ei näkynyt mitään. Sen jälkeen he astelivat keittiöön, he etsivät joka nurkan, mutta sieltäkään ei löytynyt pukuja. Anette, Milla ja esiintyjät astelivat parvelle joka oli melkeinpä helpoin paikka etsiä pukuja. Mutta pukuja ei löytynyt juuri helpoimmasta paikasta. He jatkoivat etsimistä toimistoista, vaikka sinne tuskin kukaan olisi vienyt pukuja. Koska ovien avaamiseen tarvitsi avaimen, mutta joka paikka oli etsittävä. Toimistoistakaan ei löytynyt. He jatkoivat etsimistä kohti kantelemuseoa. Anette painoi päänsä ovea vasten. Museosta kuului iljettävä käkätys, joka oli kauheinta mitä Anette oli kuullut. Anette avasi oven varovasti… Puvut leijailivat ilmassa hetken aikaa, kunnes ne tippuivat silmän räpäyksessä alas maahan. Aivan niin kuin joku olisi huomannut heidän tulevan, tiputtanut puvut ja lähtenyt tiehensä. Se nauru, se käkätys, se oli varmasti noita-akka! Anette ajatteli hiljaa mielessään. Hän se oli! Varas. Mutta hän oli jo kaukana poissa. Aikaa ei tosiaan ollut hukattavaksi, täytyi mennä. Anette ja Milla hoputtivat esiintyjät pukemaan nopeasti päällensä, tiputanssi oli myöhässä. Nyt kun puvut olivat löytyneet ja kaikki oli hyvin ja kaikilla oli hyvä olla. Juhlat saivat jatkua onnellisesti loppuun asti ja kaikki nauttivat siitä, etenkin Anette ja Milla. Tita Hiiriä ullakolla Pelimannitalo on punainen ja pelimannitalo l a sijaitsee Palokassa. Pelimannitalossa on kaksi kerrosta ja talon hirret ovat 152 vuotta vanhoja. Siellä on tanssijuhlat, jossa tarvitaan paljon sähköä. Ongelmia ilmenee kuitenkin. Luultavasti ullakolla juoksee hiiriä ja rottia. Sen jo kaikki tietävätkin. Ongelmaa alkaa selvittää Herra Pörrö, joka on erityisetsijä eli agentti. Niinpä ullakolle laitetaan hiirenloukkuja. Myös johdot korjataan ja juhlat jatkuu. Herra Pörrö käy sitten huomenna katsomassa ja kaikki hiiret jäivät loukkuihin. Jälleen juhlat voivat jatkua. Herra Pörrö kutsuu kaikki hänen kaverinsa esim. Herra Luupään, Herra Tien, Herra Tuolin, Herra Pöydän ja Herra Metallilaatikon. Kaikki toivat jotain ja kaikki tykkäsivät tuomistaan herkuista. Se tuntuu kyllä helpotukselta, kun nyt kaikki sujuu hyvin ja ketään ei pelota. Tino Juhlien arvoitus Keski-Palokan koulun 5d-luokan muutamille oppilaille annettiin lupa järjestää pääsiäisaiheiset juhlat Pelimannitalossa. Juhlat järjestää ja suunnittelee hyvät ystävät Selina, Anniina, ja Ronja. Tarkoitus on juhlia toisten 5-luokkalaisten kanssa. Siispä he lähtevät Pelimannitalolle ja heillä on aikaa auringon laskuun saakka. Pelimannitalo on 13 vuotta vanha ja se sijaitsee Palokassa. Juhlat pidetään muualla koko talossa, paitsi Kantele museossa. juhlat alkavat… -Jee! huutaa Selina, kun hän tanssii samalla. –Kaikki menee hyvin ja kaikilla on hauskaa! hän jatkaa iloitsemistaan. –Totta täydentää Anniina. Yhtäkkiä ikkunat alkavat heilua edestakaisin ja ovi aukeaa, vaikka ulkona ei tuule edes ollenkaan. Kaikki kääntyvät katsomaan ikkunoihin päin. Ronja selittää nopeasti, että ei kannata huolestua, koska luultavasti saranat ovat vain löystyneet. onneksi kaikki uskovat ja juhlat voivat jatkua. Illan myötä ongelmia on ilmennyt useita. Ensinnäkin harmoni soi itsekseen, ikkunat aukeilevat, tavarat vaihtavat paikkaa ja katoavat. Pahin asia on, että yhtä ihmistä ei ole nähty pitkään aikaan. Kaikki hätääntyvät ja säntäilevät eri suuntiin. Tunnelma on pelottava. Kaikki miettivät , mikä aiheutti ongelmat. –Voi ei, juhlat menevät pilalle! huudahti Selina. –Ei jos minä päätän! Anniina vastasi. Sen jälkeen hän katosi pukuhuoneeseen. Vähän ajan kuluttua Anniina tuli takaisin iso muovipussi mukanaan. Ihmisten joukossa näkyi ihmetteleviä katseita ja eräs kysyi, että mitä ihmettä sinä puuhaat? Anniina ei vastannut vaan kaivoi vanhan salapoliisin hatun muovipussista.- Anniina mitä sinä oikein touhuat? Ja miksi pidät tuota ikivanhaa naamiaishattua? kysyi Ronja. – No eikö teillä nyt järki oikein pelaa! Olen tietenkin salapoliisi! huudahti Anniina ja laittoi hatun päähänsä. Ensin hän ei saanut kannatusta, mutta sitten Selina ja Ronja lähtivät leikkiin mukaan. – No niin, lähdetään tutkimaan mistä tämä kaikki oikein johtuu. Tai ei! Jääkää te tähän. Minä menen portaisiin. Anniina lähti hiipimään kohti portaita. Yhtäkkiä hän kuuli askelia takanaan ja tunsi käden olallaan. – Hei onko mitään löytynyt? Selina kysyi. – Iiik! Anniina kiljui ja katsoi taakseen. – Hei älkää hiiviskelkö noin. Sain melkein sydärin! huudahti Anniina hädissään. – Sori, mutta naurahti Ronja. He jatkoivat matkaa… Yläkerrassa tytöt kuulivat surkeaa ulinaa ja nyyhkytystä. – Mennään katsomaan, sanoi Selina ja lähti kävelemään kohti nurkkaa, josta ääni kuului. – Tulkaa äkkiä katsomaan! huudahti Selina hätääntyneenä. Anniina ja Ronja juoksivat Selinan luokse. – Oi katsokaa mikä se on, se on aave lapsi, Ronja sanoi hämmästellen. Hetken aikaa tytöt seisoivat paikoillaan tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Sitten he kuulivat kuorsausta ja menivät katsomaan. – Enni! Kaikki huusivat yhteen ääneen ja kysyivät, että mitä hän täällä teki. – Luulimme, että aave nappasi sinut, sanoi Anniina. – Ei ei, kun minä tulin tänne nukkumaan, koska olin tosi väsynyt, mutta nyt lähden takaisin juhliin, ja niin Enni teki. Toiset jäivät ylös. – Ai niin muuten, teitkö sinä ne kaikki kepposet? kysyi Selina pieneltä, pelokkaalta hahmolta nurkassa. – Joo, vastasi aave niin pienellä äänellä, että sitä tuskin kuuli. – Mutta vain sen takia, koska halusin mukaan juhliin ja yritin herättää huomiota, selitti aave nopeasti. Hetken kaikki miettivät, mitä pitäisi tehdä, mutta sitten Ronja sanoi aaveelle, että hän voisi tulla mukaan juhliin. – Joo! Oi kiitos paljon! aave kiitteli ja kaikki lähtivät yhdessä, hyvillä mielin alas. Juhlat jatkuivat iloisesti ja kaikilla oli hauskaa. Noin kello 12 yöllä vieraat lähtivät kotiin. – Kyllä ne juhlat menivätkin aivan mahtavasti, sanoi Anniina lopen uupuneena. – No kaikki on hyvin, kunhan meillä on apuna salapoliisi Anniina Airaksinen! naurahti Selina. Kaikki purskahtivat yhtä aikaa kovaan nauruun. Iida Munavaras Pelimannitalo on iso leveä punainen vanha talo. Meidän luokka järjestää kaikille juhlat pääsiäisenä.. Ohjelmaan kuuluu pääsiäismunien piilotus sekä löydettyjen munien syönti. Silloin kun kaikki etsivät munia, kukaan ei löydä yhtäkään pääsiäismunaa. He alkavat epäillä toisiaan. He tarkistavat toistensa taskut ja piilopaikat, joihin munat oli piilotettu. Sitten he tajusivat, että pääsiäismunat oli varastettu. He alkavat selvittää asiaa yhdessä. Silloin kaikki haistoivat jotakin. Osa katsoi yhteen suuntaan ja pian kaikki katsoivat samaan suuntaan. Eräällä miehellä oli suklaata huulissa. Myös toisella miehellä oli suklaata käsissä. Kaikki tajusivat välittömästi, että he olivat syyllisiä. Me mietimme hetken, miten miehet voisivat hyvittää tämän. Hetken mietinnät jälkeen me päätimme, että miehet käyvät ostamassa uudet pääsiäismunat. Myöhemmin miehet kävivät ostamassa pääsiäismunat takaisin. Sen jälkeen juhlat jatkuivat ilman yhtäkään ongelmaa. Jere Pääsiäisjuhlat Pelimannitalolla. Opettajamme Marianna kertoi, että opettajat ovat päättäneet, että tällä kertaa meidän luokkamme tekee pääsiäisjuhlan. Oppilaat valitsivat paikaksi Pelimannitalon, joka on vanha, kaunis hirsitalo. Oppilaat matkasivat Pelimannitalolle ja alkoivat suunnitella koristeita. – Hei pistetäänkö sellainen jättipehmopupu, kysyi Emilia. Muut nyökkäsivät myöntävästi. Oppilaat menivät kauppaan ostamaan tavaroita, kun toiset jäivät siivoamaan salia. Kaupassa oli paljon upeita koristeita. Oppilaat ostivat kukallisia köynnöksiä, höyheniä, krasseja ja muita tavallisia koristeita. He ostivat myös välkkyviä valoja, jättipehmopupun, mekaanisen kanan, valtavia pääsiäismunia ja karkki tykin. Oppilaat palasivat kaupasta. Muut olivatkin jo ehtineet siivota paikan. – Hei, nyt tulee koristeet! Heidi huusi. Nyt päästään koristelemaan. Kun oppilaat olivat koristelleet, he alkoivat miettiä tarjoilua. He tekivät hienon pääsiäiskakun. Siellä oli myös mämmiä ja suklaamunia. Kun kaikki oli valmista, opettaja soitti ja sanoi: Tulen nyt vierailemaan sillä ja älkää sitten liioitelko. Pena nojasi jättimunaan ja se lähti vierimään. Kun muna osui tolppaan, tolppa kaatui ja se repi mukanaan valot ja koristenauhat. Tolppa kaatui karkkikoneen päälle ja se hajosi. Melkein kaikki hajosi. Vain tavalliset koristeet säilyivät. – Voih, kaikki huokasivat. Nyt ei auta, kun ruveta siivoamaan. Pettyneet ilmeet kasvoillaan he alkoivat siivota sotkuja. Mitä nyt sitten tehdään, kun koristeet ovat pilalla? Emilia kysyi. – Hei opettaja tulee, joku huusi. _Voi ei, mitä me nyt sanotaan? sanoin. Kun opettaja tuli, kaikki oppilaat ryntäsivät salin oven eteen. Opettaja kysyi: Mitäs nyt. – Ei saa tulla, oppilaat huusivat. – Miksi ei, opettaja kysyy. Siellä on yllätys. – Jaa no ei sitten, opettaja sanoi. No sen on parasta olla valmis kun juhlat alkavat. Oppilaat nyökkäsivät ja menivät jatkamaan puuhiaan. Tunti myöhemmin oppilaat olivat valmiina. Viime hetkellä he kerkesivät vaihtaa juhlavaatteet. Ja juhlat alkoivat. Juhlat sujuivat hyvin. Kakku maistui ja mämmi kerkesi loppua kesken, mutta onneksi sitä saatiin lisää. Juhlien kohokohta oli se, kun kaikki alkoivat heitellä toisiaan karkeilla. Kaikilla oli hauskaa. Salla Vihreän savun arvoitus Olipa kerran Pelimannitalo, joka oli Palokassa Saarijärventiellä. Rakennus on punainen. Se on rakennettu puusta, mutta on siinä myös vähän rautaa. Tänään siellä järjestetään lapsille tarkoitettu juhla. Siellä on trampoliini, herkkuja, kauhuluola ja disco. Juhlat alkavat kaikki sujuu hyvin, kunnes keittiöstä alkaa tulla vihreää myrkyllistä kaasua. Kaikki ajetaan ulos talosta. Koko talo täyttyy vihreästä kaasusta lapset soittavat palokunnan paikalle. Palokunta saapui viidellä autolla pillit ulisten 10 min kuluttua. Palomiehillä on happinaamarit ja happipullot päällä. Palomiehet häipyvät vihreään savuun. He eivät löydä ongelmaa. Palomiehet tulevat ulos talosta - Emme me mitään savua löytäneet. Sanoivat palomiehet ja lähtevät. Kun palomiehet lähtevät, savu alkaa taas. Yksi pojista sanoo – Me tiedämme, että savu tulee keittiöstä. Toinen pojista jatkaa – Mitä jos savu tulee ulkoa? – Mennään katsomaan keittiön takaa. Yksi tytöistä sanoo. Lapset menevät katsomaan keittiön takaa siellä oli ruostunut vanha tynnyri, josta tuli vihreää savua. – Mitä me teemme sille? Toinen tytöistä sanoi – En minä vaan tiedä. Yksi pojista sanoi. Lapset soittivat jälleen palomiehille, palomiehet tulivat ja veivät tynnyrin pois. Juhlat jatkuivat hyvillä mielin. Juhlien loputtua kaikki jäivät nukkumaan Pelimannitaloon. Leevi Pääsiäiskonsertti Pelimannitalossa! Pelimannitalo on vanha ja iso. Pelimannitalossa järjestettiin juhla, jossa esiintyy konsertti. Juhlaan tuli yli 100 vieraat kutsutaan klo.5.00. Kello oli 5.00 ja vieraat tulivat. Heidät kutsuttiin saliin, jossa oli penkit laitettu valmiiksi järjestykseen. Konsertti alkaa soittaa. Ensin menee hyvin, mutta vähän ajan päästä soittimista alkaa kuulua kauheaa ääntä. Soittajat eivät heti huomaa, että soittimissa on jotain outoa, kunnes yleisö on poistunut salista. kaikki ihmettelevät, että miten kaikki soittimet voi olla rikki. Ammattilaiset tulevat selvittämään asiaa. He tutkivat soittimia, mutta eivät löydä vikaa. He kokeilevat soittaa soittimilla, mutta edelleen kuuluu kauhea ääni. He alkavat ensin tutkia bassoa, sitten pianoa ja sitten kitaraa. Yhtäkkiä he huomaavat, että soittimet on asennettu väärin. He asentavat soittimiin oikeat sävelet ja soittimet alkavat soida taas tavallisesti. Seuraavana päivänä vieraat kutsutaan uudestaan juhlimaan. Tällä kertaa konsertti onnistuu. Juhla menee hyvin. Ihmiset kehuvat konserttia ennen kotiin lähtöä. Kaikki olivat iloisia juhlasta. Kun juhla oli loppunut, soittajilla oli kova työ siivota sali. Pelimanni talossa pidettiin seuraava juhla kuukauden päästä. se oli vappujuhla. Se meni erityisen hyvin. Nyt oli pidetty kaikki kevään juhlat pelimanni talossa. Anniina Pelimannitalon pääsiäisjuhlat Minä, Salla ja Emppu päätimme järjestää Pelimannitalolla pääsiäisjuhlat. Päätimme järjestää juhlat luokallemme 5d:lle. Ohjelmassa oli pääsiäismunien etsintää, sekä kantelemuseon esittely. Pelimannitalo sijaitsee Palokassa. Se on 150-vuotias konserttitalo. Ennen se on ollut viljamakasiini, jossa myytiin ja ostettiin viljaa. Olimme Pelimannitalolla järjestelemässä juhlia, kun yhtäkkiä huomasimme, että pääsiäismunat olivat kadonneet. Voi ei, mitä nyt tehdään? Etsimme koko Pelimannitalon läpi, mutta emme löytäneet niitä. Olimme kauhuissamme, koska juhlat piti pitää vielä tänä päivänä. Kävimme etsimässä vielä kantelemuseosta ja huomasimme, että kanteleetkin olivat kadonneet. Nehän olivat vielä aamulla paikallaan! Vielä pahempaa! Etsimme taas koko talon läpi, mutta emme löytäneet pääsiäismunia, tai kanteleita. Ajattelimme, että kaikki oli toivotonta, mutta jatkoimme silti etsimistä. Kyselimme ohi kulkevilta pääsiäisnoidilta, olivatko he nähneet mitään, mutta he juoksivat karkuun ja huusivat: - Apua, hulluja! Sitten menimme takaisin Pelimannitaloon ja katsoimme valvontakameran nauhoja. Huomasimme, että joku epäilyttävä tyyppi hiippaili kantele kainalossaan ulko-ovelle. Kutsuimme poliisit. Poliisit tulivat ja annoimme varkaan tuntomerkit: sininen paita, siniset farkut, lyhyt tukka ja hän oli itsekin aika lyhyt. – Selvä, sanoivat poliisit. – Olemme jo löytäneet roiston, poliisit sanoivat ja paiskasivat Empun poliisiauton nurkkaan. – Hei! Ei Emppu ole se roisto, huusimme, mutta poliisit olivat jo kurvaamassa pihasta. Minä ja Salla lähdimme pyöräilemään kohti poliisiasemaa. Selitimme poliisille, että Emppu ei ollut se roisto, vaikka tuntomerkit sopivatkin häneen. Emppu päästettiin vapaaksi. Tunnin päästä poliisit soittivat, että varas oli löytynyt ja kanteleita oltiin tuomassa Pelimannitalolle. Pääsiäismunat olivat kuitenkin vielä kadoksissa. Kysyimme vielä kantelemuseon omistajalta, Kari Dahlblomilta, oliko hän nähnyt mitään. – Ai ne suklaamunat, jotka olivat kahvion kaapissa? Minähän söin ne kun oli nälkä, sanoi Kari. – Kaikki kaksikymmentä?! ihmettelimme. – Mutta mitä me teemme? Juhlat alkavat puolen tunnin päästä! ajattelimme. – Käydään ostamassa Prismasta! Salla sanoi. Kävimme Prismassa ja juhlat alkoivat. Juhlat sujuivat hyvin ja kaikki saivat pääsiäismunan. Heidi Salaperäiset ihmiset Professorit järjestivät pääsiäisjuhlat isossa Pelimannitalossa. Juhlat olivat hyvin rikkaille miljonääreille. Pelimannitalossa on kauheasti pääsiäiskoristeita, koska miljonäärit tulevat. Suuret juhlat alkoivat ja kaikilla oli hauskaa, kunnes miljonäärit kaatuivat kauhistuneina lattialle. He heräsivät zombeina ja lähtivät ajamaan professoreita takaa. He olivat kauhuissaan aulassa. Professorit onnistuivat sulkeutumaan pieneen huoneeseen ihmeen kaupalla. he pelkäsivät kauheasti, kun iso salama valaisi taivaan. Tuli säkkipimeää. Huoneessa he penkoivat kaappeja, mutta eivät löytäneet muuta kuin avaimen. He päättivät kokeilla avainta vanhaan laatikkoon ja siellä oli taskulamppu. Professorit juoksivat täysillä ulos. He säntäsivät viereiseen huoneeseen, mutta professorin ukkovarvas alkoi väpättää. Hän lensi selälleen ja hänestäkin muuttui zombi. Toinen proffa oli jo huoneessa. Hän etsi pakoreittiä kauhistuneena ja hyppäsi ikkunasta taskulampun kanssa. Professori laittoi taskulampun päälle ja kaikki oli ennallaan ainakin valo palasi. Professori palasi jännittyneenä sisälle ja kaikki oli hyvin, myös juhlat. Kaikki lähtivät iloisin mielin kotiin myös professorit, jotka eivät enää koskaan järjestä juhlia miljonääreille, koska he voisivat taas muuttua zombeiksi. Samuel |