Hei oppilaat, huoltajat ja koulun henkilökunta!

Uusi lukuvuosi on käynnistynyt, ja samalla opiskeluhuollon väki on jälleen mukana koulun arjessa. Opiskeluhuollon tavoitteena on tukea lasten hyvinvointia, oppimista ja koulunkäyntiä sekä rakentaa yhdessä turvallista ja hyvinvoivaa kouluyhteisöä.

Mitä opiskeluhuolto tarkoittaa?

Opiskeluhuolto on sekä koko kouluyhteisöä koskevaa yhteisöllistä opiskeluhuoltoa että yksittäiselle lapselle tarjottavaa tukea. Yhteisöllinen opiskeluhuolto kuuluu koko kouluyhteisölle: sen tavoitteena on vahvistaa esimerkiksi yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, ryhmissä toimimista, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä oppilaiden osallisuutta.

Yksilökohtaista tukea tarjoavat koulun terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi ja lääkäri. Opiskeluhuollon palvelut ovat oppilaille maksuttomia ja luottamuksellisia.

Milloin opiskeluhuollon työntekijään voi olla yhteydessä?

Yhteyttä voi ottaa matalalla kynnyksellä – asian ei tarvitse olla suuri tai pitkään jatkunut.

Kuraattorin kanssa voidaan pohtia esimerkiksi koulunkäyntiin, kaverisuhteisiin, mielialaan, jaksamiseen, perheen tilanteeseen tai muihin lapsen arjessa mietityttäviin asioihin liittyviä kysymyksiä.

Psykologin kanssa käytävissä tukikeskusteluissa käsitellään esimerkiksi tunteisiin (hieman pitkittynyt tai häiritsevä suru, viha, pelko...), käyttäytymiseen (ulos- tai sisäänpäin suuntautuva oireilu) tai ajatteluun liittyviä teemoja lapsen ja perheen kanssa ja pyritään vahvistamaan sellaista, joka jo toimii. Lisäksi psykologi voi tarvittaessa arvioida ja tutkia oppimisen ja koulunkäynnin haasteiden takana olevia syitä.

Terveydenhoitajan työ on asiakkaiden kuunnelua, ohjaamista sekä tukea ja hoitoa antavaa. Terveydenhoitaja tukee oppilaita terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa sekä toteuttaa kouluterveydenhuollon terveystarkastuksia sekä muita ennaltaehkäiseviä tehtäviä kuten rokotuksia, tekee hoidon tarpeen arviointia ja huolehtii koulutapaturmien ensiavusta sekä ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon. Koululääkärin ajat varataan terveydenhoitajan kautta.

Myös huoltaja voi olla yhteydessä opiskeluhuollon ammattilaisiin, jos lapsen tilanteessa jokin mietityttää. Koulun työntekijällä puolestaan on velvollisuus ottaa yhteyttä opiskeluhuoltopalveluihin yhdessä oppilaan kanssa, jos hän arvioi oppilaan tarvitsevan niiden tukea.

Yhteistyötä lapsen parhaaksi

Opiskeluhuollossa teemme yhteistyötä oppilaiden, huoltajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Yksilökohtainen opiskeluhuolto on vapaaehtoista ja perustuu yhteistyöhön oppilaan ja tarvittaessa hänen huoltajansa kanssa. Lapsen ikä, kehitystaso ja omat näkemykset huomioidaan työskentelyssä.

Toivomme, että meihin ollaan yhteydessä jo silloin, kun jokin asia alkaa huolestuttaa – kaikkea ei tarvitse yrittää ratkaista ensin yksin. Tarvittaessa opiskeluhuollossa tehdään yhteistyötä myös muiden lasten ja perheiden palveluiden kanssa.

Koulumme opiskeluhuollon yhteystiedot

Psykologi:

Henri Koivisto

Ma, to sekä parittomien viikkojen ti: Jyskä

Ke: Janakka/Oravasaari

Parillisten viikkojen ti: Kuusa

Puh. 040-3508142, soittoaika ti klo 13-15

Yhteyden saa myös digiasioinnin kautta.
 

Terveydenhoitaja:

Tuula Ivanoff

Ma-ke: Jyskä

To-pe: Janakka + 1x/kk pe Oravasaari

puh 040 702 5405

Yhteyden saa myös digiasioinnin kautta.

tuula.ivanoff@hyvaks.fi
 

Vastaava kuraattori:

Hanna Pääjoki

Ma, ke-to: Jyskä

Ti: Janakka

050 312 5343 (soittoaika ti ja to klo 10-11)

hanna.paajoki@hyvaks.fi

Yhteyden saa myös digiasioinnin kautta.

 

Mukavaa ja turvallista lukuvuotta kaikille!

Hyvät huoltajat, 

Lämpimästi tervetuloa uuden lukuvuoden oppilashuollon uutiskirjeiden pariin!

Lähetämme lukuvuoden aikana kuukausittain uutiskirjeitä koulumme oppilashuollosta. Uutiskirjeiden tarkoituksena on tuoda näkyväksi niitä ilmiöitä, teemoja ja kysymyksiä, joita kohtaamme työssämme lasten ja perheiden kanssa. Samalla haluamme tarjota huoltajille tietoa, käytännön vinkkejä sekä tutkittuun tietoon perustuvia näkökulmia lasten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista.

Oppilashuollon uutiskirjeissä käsitellään lukuvuoden aikana esimerkiksi:

• kaveri- ja tunnetaitoja
• vanhemmuuden ansoja
• lasten kuormitusta ja palautumista
• resilienssiä ja sen vahvistamista
• lapsen tunnepurkauksia ja niiden käsittelyä

Toivomme, että uutiskirjeet tarjoavat sekä hyödyllistä tietoa että näkökulmia arjen kasvatustyöhön. Jos sinulla on toiveita uutiskirjeiden sisältöön liittyen, voit olla matalalla kynnyksellä yhteydessä; yhteystietomme löydät viestin lopusta.

Syyskuun uutiskirjeen aiheenamme on lapsen ja vanhemman yhteinen aika. 

Arjessa yhteinen aika ei aina näytä rauhalliselta lautapelihetkeltä tai koko perheen retkeltä. Se voi olla yhden videon katsomista, juttelua autossa, iltapalan tekemistä tai sitä, että aikuinen istuu vieressä lapsen rakentaessa.

Tekemisen erikoisuutta tärkeämpää on lapsen saama kokemus: aikuinen haluaa olla kanssani ja on kiinnostunut siitä, mikä minulle on tärkeää.

Yhteisessä tekemisessä harjoitellaan huomaamatta myös vuorottelua, joustamista, pettymysten sietämistä, kuuntelemista ja yhteistä iloa. Tavallisten yhteisten toimintojen yleisyys on tutkimuksissa liittynyt esimerkiksi lapsen parempaan itsesäätelyyn, vahvempiin sosiaalisiin taitoihin ja kielenkehitykseen.

Yhteisen ajan ei tulisi olla suoritus

Lapsi ei tarvitse jatkuvasti viihdyttävää, energistä tai uusia elämyksiä järjestävää aikuista. Usein lyhyt ja toistuva yhteinen hetki on helpompi toteuttaa kuin harvinainen suuri suunnitelma.

Mielenterveystalo suosittelee harjoittelemaan lapsilähtöistä yhdessäoloa esimerkiksi kymmenen minuutin ajan. Lapsilähtöisyys tarkoittaa sitä, että aikuinen seuraa hetken aikaa lapsen aloitteita ja kiinnostuksenkohteita sen sijaan, että yrittäisi ohjata tekemistä kohti tiettyä lopputulosta.

Läsnäolon ei tarvitse näyttää kaikilla lapsilla samalta. Joillekin lapsille yhteys syntyy katseesta ja keskustelusta, toisille rinnakkain tekemisestä, liikkeestä, yhteisestä kiinnostuksenkohteesta tai hiljaisesta seurasta. Katsekontakti tai puhuminen eivät ole yhteyden ehtoja.

Kokeilkaa lapsen omaa 10-minuuttista

1. Sopikaa lyhyt yhteinen hetki. Kymmenen minuuttia on hyvä kokeilu, mutta viisi minuuttia voi olla juuri tänään sopiva.
2. Anna lapsen valita tekeminen tai tarjoa kaksi helppoa vaihtoehtoa. Jos lapsi ei halua, kunnioita sitä ja tarjoa hetkeä myöhemmin uudelleen.
3. Seuraa lapsen aloitteita ja tahtia. Vältä turhaa ohjaamista, kyselytulvaa ja korjaamista, ellei turvallisuus sitä vaadi.
4. Näytä kiinnostuksesi lapselle sopivalla tavalla. Voit kuunnella, kommentoida, ihmetellä, kehua yrittämistä tai olla rauhassa lähellä.
5. Päätä hetki lämpimästi: ”Oli kiva olla kanssasi” tai ”Kiitos, kun näytit minulle tämän.”

Mitä yhdessä voisi tehdä?

Kun aikaa tai voimia on vain vähän:

• Pyydä lasta näyttämään yksi hänelle tärkeä asia.
• Kuunnelkaa lapsen valitsema kappale.
• Katsokaa yksi kuva, meemi tai lyhyt video ja jutelkaa siitä.
• Kertokaa vuorotellen päivän paras, oudoin tai hauskin hetki.
• Katsokaa vanhaa valokuvaa ja muistelkaa siihen liittyvää tapahtumaa.
• Istu hetkeksi lapsen viereen ja seuraa, mitä hän tekee.

Kun aikaa on 10–15 minuuttia:

• Pelatkaa kortti- tai lautapeliä tai tehkää palapeliä.
• Lukekaa sarjakuvaa tai kirjaa ääneen tai vuorotellen.
• Piirtäkää sama aihe omilla tavoillanne.
• Kävelkää korttelin ympäri ja ottakaa kolme kiinnostavaa kuvaa.
• Tehkää yhdessä pieni iltapala.
• Pyydä lasta opettamaan sinulle jokin peli, taito tai kiinnostuksenkohde.

Arjen sivussa:

• Anna lapsen valita musiikki ruoanlaittoon tai automatkalle.
• Lajitelkaa pyykkejä tai tyhjentäkää tiskikonetta yhdessä ja jutelkaa samalla.
• Ottakaa lapsi mukaan suunnittelemaan viikon yhtä ruokaa tai välipalaa.
• Jutelkaa kävellessä tai autossa, jos kasvotusten puhuminen tuntuu lapsesta vaikealta.
• Pyydä lasta avuksi johonkin oikeaan ja merkitykselliseen tehtävään.

Myös ruudulla voi olla aidosti yhdessä

Yhteisen ajan ei aina tarvitse olla ruudutonta. Lapsen valitseman videon katsominen, pelin seuraaminen tai yhdessä pelaaminen voi olla lapselle tärkeä yhteinen hetki, kun aikuinen osoittaa kiinnostusta lapsen kokemusta kohtaan.

Lapselle voi olla suuri asia saada näyttää aikuiselle oma pelimaailmansa tai lempivideonsa ilman, että aikuinen arvostelee, kiirehtii tai yrittää heti opettaa jotakin.

Yhteinen kokeilu tälle viikolle

Kysy lapselta:

”Mikä olisi sellainen pieni juttu, jonka haluaisit tehdä minun kanssani tällä viikolla?”

Valitkaa yksi toteuttamiskelpoinen asia. Pieni ja toistuva on usein arvokkaampi kuin suuri ja harvinainen.

Muistutamme jokaisessa uutiskirjeessämme myös matalan kynnyksen tukipysäkki-palvelusta, joka palvelee Jyskän ja Janakan alueiden lapsiperheitä kaikissa vanhemmuuteen tai lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä:

Perhekeskuksen tukipysäkki | Keski-Suomen hyvinvointialue 

Ota yhteyttä matalalla kynnyksellä saman tien, kun mieleen herää kysymys, johon voisit tarvita keskusteluapua tai neuvoja. Voit olla yhteydessä suoraan perhekeskuskoordinaattoreihin: 

Riina Hämäläinen p. 040 621 1448

Paula Jantunen p. 040 675 3730

Taija Kaltiainen p. 040 183 2866

Opiskeluhuollon uutiskirje, lokakuu-26

Oppilashuollon uutiskirje – lokakuu 2026

Kasvokkain vai vastakkain - Miten ymmärtää oman ja lapsen piirteiden yhteentörmäyksiä?

Hei huoltaja!

Tässä lukuvuoden kolmannessa uutiskirjeessä tarkastellaan temperamenttia ja piirteiden yhteensovittamista perheen arjessa. Kirjeessä viivähdetään miettimään esimerkkien kautta, miten synnynnäiset tehdasasetukset ja muotoutuva persoonallisuus vaikuttavat vuorovaikutukseen, keskittymiseen ja esimerkiksi ärsykehakuisuuteen.

Tärkeät termit: Mitä ovat temperamentti ja persoonallisuus?

• Temperamentti on kuin laitteen tehdasasetukset tai talon perustukset. Se on biologinen, synnynnäinen hermostomme pohjavire, joka pysyy suhteellisen samana läpi elämän. Temperamentti määrittää sen, miten luonnostamme reagoimme maailmaan: esimerkiksi kuinka herkästi aistimme ääniä, kuinka nopeasti sytymme kiukkuun tai kuinka paljon kaipaamme omaa rauhaa latautuaksemme.
• Persoonallisuus puolestaan on se uniikki kokonaisuus, joka näiden perustusten päälle rakentuu. Persoonallisuus sisältää synnynnäisen temperamentin lisäksi ihmisen opitut itsesäätelykeinot, elämänkokemukset, arvot, taidot ja tavan ajatella itsestään sekä muista. Koska persoonallisuuden rakentuminen vaatii elämänkokemusta ja aivojen (erityisesti toiminnanohjauksen) kypsymistä, lapsella ei biologisesti voi vielä olla valmista tai vakiintunutta persoonallisuutta. Lapsuudessa näemme vasta ne synnynnäiset rakennuspalikat, joita arjen turvallinen vuorovaikutus auttaa vähitellen muovaamaan.

Arjen turvallinen vuorovaikutus sekä aikuisen tuki auttavat lasta löytämään omat vahvuutensa ja säätelykeinonsa. Lapsi kyllä oppii aikuisen ohjauksessa ja tämän reaktioiden pohjalta vahvistamaan, tukahduttamaan tai muutoin säätelemään piirteitään.

 

Viisi suurta piirrettä arjen taustalla

Nykypsykologiassa puhutaan usein Big Five -mallista (tai viiden faktorin mallista, FFM). Se on tieteellisesti perusteltu persoonallisuuden rakennemalli, jolla on juuret kielessä: asiat, jotka ovat meille merkityksellisimpiä muiden kuvailemisessa, tiivistyvät näihin viiteen pääpiirteeseen: ekstraversio, neuroottisuus (tunteiden ailahtelu), tunnollisuus, avoimuus kokemuksille ja sovinnollisuus. Mallilla on vankka pohja genetiikassa ja neurotieteessä, ja sen on todettu ennustavan merkittävästi ihmisen elämänkulkua ja hyvinvointia.

Kyse ei missään tapauksessa ole siitä, että jokin piirre olisi hyvä tai huono. Haasteet perhearjessa syntyvät yleensä silloin, kun huoltajan ja lapsen piirteet ovat kaukana toisistaan. Tätä kutsutaan piirteiden yhteensovittamiseksi (goodness-of-fit). Kun opimme tunnistamaan nämä erot, voimme vähentää arjen konflikteja huomattavasti.

 

Tunnistatko nämä tilanteet perheesi arjesta?

Ekstraversio (Ulospäinsuuntautuneisuus vs. Introversio)

Skenaario: Työpäivän jälkeen hiljaisuutta kaipaava introvertti vanhempi kohtaa ’ekstrovertin’ lapsen, joka purkaa energiaansa puhumalla taukoamatta.

Yhteentörmäys: Vanhempi kuormittuu metelistä; lapsi kokee vanhemman etäiseksi.

Yhteensovittaminen: Vanhempi sanoittaa tarpeensa pieneen lepohetkeen, mutta varaa sen jälkeen tietoisen ajan yhteiselle jutustelulle. Lapsen ’ekstroverttiutta’ tuetaan ohjaamalla häntä harrastuksiin ja kaverisuhteisiin.

 

Neuroottisuus (Tunteiden ailahtelu vs. Emotionaalinen tasaisuus)

Skenaario: Lapsi on herkästi reagoiva ja huolestuva (’korkea neuroottisuus’) – pienetkin vastoinkäymiset itkettävät tai jännittävät. Vanhempi taas on luonnostaan hyvin tasainen ja käytännöllinen.

Yhteentörmäys: Vanhempi kuittaa huolet turhana nipotuksena; lapsi kokee, ettei häntä ymmärretä.

Yhteensovittaminen: Vanhempi ei yritä heti "korjata" tilannetta, vaan toimii lapselle tyynenä ankkurina ja hyväksyy, että lapsen hermosto virittyy nopeammin. Vanhempi voi myös sanoittaa, että ”minä olen tällainen, että en oikein huolestu mistään ja sinä taas huomaat asioita. Meistä on toisillemme hyötyä ja voimme oppia toisiltamme!”

 

Tunnollisuus (Järjestelmällisyys vs. Spontaanius)

Skenaario: Tunnollinen ja järjestelmällinen vanhempi stressaantuu lapsesta, joka on luonnostaan huoleton, elää hetkessä ja unohtelee tavaroita (’matala tunnollisuus’).

Yhteentörmäys: Jatkuva nalkutus tavaroista ja aikatauluista murentaa lapsen itseluottamusta.

Yhteensovittaminen: Vanhempi madaltaa vaatimustasoa vähemmän tärkeissä asioissa ja rakentaa siirtymiin selkeitä, visuaalisia tukirakenteita (kuten kuvallinen muistilista eteisessä).

 

Avoimuus kokemuksille (Uutuushakuisuus vs. Rutiinit)

Skenaario: Uusia elämyksiä ja spontaaneja ideoita rakastava avoin vanhempi järjestää yllätyksiä lapselle, joka kukoistaa vain tutuissa rutiineissa ja ennakoitavuudessa.

Yhteentörmäys: Spontaani viikonloppuretki aiheuttaakin lapsessa kiukkukohtauksen; vanhempi pahoittaa mielensä.

Yhteensovittaminen: Yllätyksistä luovutaan. Muutoksista ja retkistä puhutaan sekä näytetään kuvia hyvissä ajoin etukäteen.

 

Sovinnollisuus (Yhteistyöhalu vs. Oma tahto)

Skenaario: Konflikteja välttelevä ja empaattinen vanhempi kohtaa lapsen, joka ’sijoittuu’ sovinnollisuudessa matalalle – hän on hyvin kilpailuhenkinen, suorapuheinen ja kyseenalaistaa säännöt.

Yhteentörmäys: Vanhempi ottaa lapsen välttelyn henkilökohtaisena loukkauksena tai ilkeytenä ja vastaa suhteettoman ankarasti.

Yhteensovittaminen: Aikuinen ymmärtää, että kyse on luonteenpiirteestä, ei ilkeydestä. Vanhempi pysyy itse rauhallisena ja jämäkkänä, mutta opettaa lapselle, miten omia mielipiteitä ilmaistaan toisia kunnioittaen.

 

Keskittymisen monet kasvot: Luonnetta vai oiretta? (Luontainen taipumus vs. ADHD)

Moni vanhempi pohtii arjessa, missä menee vilkkaan, impulsiivisen tai helposti herpaantuvan luonteen ja ADHD-tyyppisen oireilun raja. Keskittymiskyky ei ole tahdon asia, vaan se kytkeytyy vahvasti lapsen synnynnäiseen hermostoon ja sen biologiseen säätelyyn (tahdonalainen säätely).

Erottelevina tekijöinä luontaisen piirteen ja ADHD-oireilun välillä ovat yleensä toimintakyky, tilannesidonnaisuus ja vaikeuksien laajuus:

• Luontainen taipumus (Temperamentti ja piirteet): Vilkaskin tai matalan tunnollisuuden omaava lapsi herpaantuu herkästi, jos ympäristö on tylsä tai liian virikkeellinen hänen herkälle hermostolleen. Hän pystyy kuitenkin yleensä joustamaan ja säätelemään käyttäytymistään motivoivissa tilanteissa. Hän suoriutuu arjen perusasioista (kuten pukemisesta tai läksyistä) ilman, että perheen toimintakyky murenee jatkuvasti. Piirteet saattavat myös näkyä vahvemmin kotona kuin koulussa.
• ADHD-tyyppinen oireilu (Toiminnanohjauksen häiriö): Kyse on aivojen välittäjäaineiden toiminnasta ja laaja-alaisesta toiminnanohjauksen vaikeudesta. Oireet ovat läpivieviä eli ne näkyvät kaikkialla ja pitkäkestoisesti (kotona, koulussa, harrastuksissa, kaverisuhteissa). Lapsi ei pysty aloittamaan, rytmittämään tai saattamaan loppuun tehtävää, vaikka haluaisi ja aihe kiinnostaisi. Tämä johtaa toistuvaan toimintakyvyn laskuun, itseluottamuksen murenemiseen ja jatkuviin, kuormittaviin konflikteihin ympäristön kanssa.

 

Pohdi ja testaa: Missä teidän perheenne piirteet ja tarpeet kohtaavat?

Miten näitä piirteitä voi sitten havainnoida vielä tarkemmin arjessa? Amerikkalaiset tutkijat havaitsivat, että lapsen temperamentti koostuu tietyistä selkeistä peruspiirteistä. Piirteissä ei ole oikeaa tai väärää, hyvää tai huonoa. Haasteet syntyvät usein silloin, kun vanhemman ja lapsen piirteet ovat janojen eri päissä.

Pysähdy hetkeksi miettimään, mihin sinä sijoitut seuraavilla janoilla – ja mihin lapsesi sijoittuu. Millaisia tarpeita näiden taakse muodostuu? Miten näissä pystyisi lasta tukemaan?

Aktiivisuus: Tarvitseeko lapsi jatkuvaa liikettä (aktiivinen) vai viihtyykö hän rauhallisissa puuhissa (ei-aktiivinen)?

Sopeutuvuus: Sujuvatko siirtymät ja muutokset helposti (sopeutuva) vai vaativatko ne paljon aikaa ja ennakointia (ei-sopeutuva)?

Herkkyys: Reagoiko lapsi herkästi valoihin, ääniin, vaatteiden lappuihin tai muiden mielialoihin (herkkä) vai vaatiko hän voimakkaampia ärsykkeitä huomatakseen ne?

Sinnikkyys: Jatkaako lapsi vaikeaa tehtävää pitkään (sinnikäs) vai luovuttaako tai turhautuuko hän nopeasti (lyhytjännitteinen)?

Häiriöherkkyys: Herpaantuuko huomio pienestäkin taustaäänestä (häiriöherkkä) vai pystyykö lapsi sulkemaan ympäristön täysin pois (uppoutuva)?

Rytmisyys: Toimiiko lapsen keho kuin kello nälän ja unen suhteen (rytminen) vai ovatko tarpeet joka päivä eri aikaan (spontaani)?

Suhtautuminen uuteen: Innostuuko lapsi heti uusista tilanteista ja ihmisistä (lähestyvä) vai tarvitseeko hän aikaa tarkkailla sivusta (vetäytyvä)?

Intensiivisyys: Ilmaistaanko ilot ja surut suurella volyymilla (intensiivinen) vai ovatko reaktiot maltillisia ja hiljaisia.

 

LOPUKSI - Kolme vinkkiä kotiin (TL;DR)

1. Tunnista omat piirteesi: Missä asioissa olette lapsen kanssa samanlaisia? Missä täysin vastakohtia? Pohjautuvatko oletuksesi lapsen keskittymiskyvystä hänen piirteisiinsä, vai tulkitsetko tilannetta omien piirteidesi kautta? Vastakohdat vaativat aina aikuiselta joustamista ja ymmärrystä siitä, ettei lapsi toimi siten ärsyttääkseen. Ajattele ja ihmettele ääneen, sanoita, mallinna. Kokeile erilaisia ja itsellesi uusia reagointitapoja.
2. Muokkaa ympäristöä, älä lapsen luonnetta: Rutiineja tarvitsevaa lasta auttaa ennakointi, kun taas elämyshakuinen lapsi tarvitsee kanavan energialleen. Auta lasta löytämään keinot pärjätä omilla luontaisilla piirteillään. Aseta keskittymisen tavoitteet lapsen temperamentti silmällä pitäen.
3. Luovu "tahallisuuden" tulkinnasta: Kun lapsi toimii temperamenttinsa mukaisesti (esim. vetäytyy vieraiden seurassa tai reagoi voimakkaasti pettymykseen), kyse ei ole tottelemattomuudesta tai huonosta käytöksestä, vaan hänen hermostonsa tavasta reagoida. Aikuinen vastaa vuorovaikutuksen turvallisuudesta säätelemällä ensin itseänsä.