Miten voidaan varmistaa että ilman numeerista arviointia oppilas saisi riittävän käsityksen oman osaamisen tasosta? Etenkin nuorimmille oppilaille pelkkä sanallinen arviointi saattaa olla hankala ymmärtää ja hyvien ja huonojen piirteiden painoarvoa saattaa olla hankala arvioida itse. 

Millä keinoilla inklusiivisuus voidaan toteuttaa?

Mitä tarkoittaa sosiokonstruktivismi?

Miten voidaan varmistaa, että asioita ei perustella virheellisesti "lasten etua ajatellen"?

Inklusiivisuutta ja sitä toteutuuko se oikeasti käytännössä on kritisoitu paljon somessa. Haluaisin lisää tietoa ja käytännön esimerkkejä siitä. Esim. miten saavutettavuus ja yhdenvertaisuus toteutuu oikeasti?



Miten itsearvioinnista saisi oikeasti realistisen kuvaamaan oppilaan oikeaa tasoa? Oppilaat saattavat helposti kikkailla itsearvioinnissa vaikuttaakseen sitä kautta omaan arvosanaan, myös oppilaan selkeä käsitys omista haasteistaan ja kehittymisen kohteistaan saattaa saada hänet laittamaan oman arviointinsa alakanttiin.