Yläkoulun S2-opetus ja käsitteiden määrittely
Huomasin, että oppilas saattaa aluksi vaikuttaa ymmärtävänsä jonkin tietyn käsitteen, mutta käsitteen avaaminen paljastaakin totuuden väärinymmärtämisestä. Oppilaan hyvä kielitaito ei automaattisesti tarkoita käsitteen oikeaa ymmärtämistä ja vastauksissa saattaa toisinaan olla suoraa toistoa ohjaajan puheesta. Nämä ovat asioita, joita en ole käytännössä vielä päässyt kokemaan, joten sivusto herätti paljon ajatuksia ja ideoita.
Olisi tärkeää antaa oppilaan itse "pyöritellä" käsitteitä ja hyödyntää jo osaamaansa sanavarastoa, ja sitä kautta oivaltaa sanan merkitys. Erityisesti oppilaan oman päättelyn kehittäminen on taito, johon kannattaisi varmastikin kiinnittää huomiota: tällöin oppimista tapahtuu huomattavasti enemmän kuin opettajan antaessa vastaukset ikään kuin valmiiksi.
Tapa, jolla ohjaaja selitti taajama-käsitteen, oli mielestäni hyvä esimerkki konkreettisen esimerkin hyödyllisyydestä; toisaalta tässä tapauksessa käsite oli sellainen, johon oppilas tulee todennäköisesti törmäämään arjessaan. Kun oppilas sai vielä lopuksi selittää käsitteen omin sanoin, pystyi ohjaaja varmistumaan käsitteen ymmärtämisestä. Omin sanoin selittäminen onkin oivallinen keino varmistaa ymmärtäminen, ja lisäksi se myös auttaa oppilaan oppimisprosessia hurjasti.
Esimerkkikäsitteet, kuten imeväiskuolleisuus, taajama ja palkollinen ovat suhteellisen vieraita käsitteitä kelle tahansa yläkoululaiselle, joten videoilla esiintyvät oppilaat osasivat mielestäni aika hyvin käsitteitä!
Jos on mahdollista, oppilaiden oman kulttuurin tietämystä voisi myös hyödyntää ja siten ohjata heitä vertaamaan eri käsitteiden kulttuurillisia eroja. Tästä voisivat hyötyä myös enemmistökieliset oppilaat eri oppiaineiden tunneilla. Olenkin nyt syksyllä menossa opettamaan kansanperinne-teemaa Norssille, joten villi idea olisi tuoda monikulttuurisuuden näkökulma esimerkiksi kyseisen aiheiden tunneilla jollain tapaa näkyväksi... Vahvuutenani monikielisen ja -kulttuurisen ryhmän opettajana voisinkin juuri mainita aidon kiinnostukseni vieraisiin kulttuureihin, ja haluaisin edistää opetuksessani näkemystä siitä, että oppilaiden oman kulttuurin tuntemus ja kokemukset siitä ovat ainutlaatuisuudessaan arvokkaita.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Jutta Mujunen
Jatkan tästä, kun perehdyin samoihin matskuihin. Aika hyvin Saara tuossa jo tiivisti myös mun ajatukset :)
Yllätyin siitä, kuinka hyvin oppilaat pystyivät oivaltamaan heille vieraampien sanojen merkityksiä. Esimerkiksi sana imeväiskuolleisuus on käsitteenä S2-oppijalle (ja jopa
äidinkieliselle) haastava, mutta videon oppilas osasi mielestäni todella hyvin päätellä sanan tarkoituksen. Se, että oppilas tarvitsee tukea ja ohjausta ymmärtääkseen käsitteen, ei tee hänestä "tyhmää, sillä hän kuitenkin itse hoksaa asian - kuten mistä sana on johdettu. Koulun resurssit ovat totta kai rajalliset, mutta tämänkaltaisen avun saaminen auttaisi S2-oppijoita sisäistämään suomen kielen periaatteita nopeammin.
Videoiden pohjalta aloin miettiä, kuinka helposti oppilaan kielitaidosta syntyy hivenen vääristynyt kuva. Oppilas voi esimerkiksi puhua sujuvasti hänelle läheisistä ja tärkeistä asioista, mutta kun aihe vaihtuu haastavammaksi, kielimuuri on taas tiellä. Tämän vuoksi suullisen kielitaidon arviointi voi tuottaa vaikeuksia. Oppilaita pitäisi ehkä rohkaista enemmän astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta heidän sanavarastonsa ja kielitaitonsa pääsisi laajenemaan.
Videoita katsellessa mieleeni nousi tilanne tämän kurssin observointivierailusta, jolloin ryhmän tehtävänä oli kirjoittaa tiivistelmä. Tekstiä kirjoitettiin opettajajohtoisesti, ja ryhmän jäsenet kopioivat valkokankaalta heijastetun tekstin. Tästä huolimatta opiskelijoiden teksteistä saattoi esimerkiksi puuttua välimerkkejä tai sanat oli kirjoitettu väärin. Mistä tämä johtui, en tiedä. Ehkä he olivat vain huolimattomia, tai entäpä jos he eivät ymmärtäneet vaikka sen pisteen merkitystä virkkeessä. Opettajan tulisi siis joka tilanteessa varmistaa, että asia on ymmärretty - oli kyseessä sitten mikä tilanne tahansa. Videoilla oppilaita pyydettiin esimerkiksi selittämään käsitteitä omin sanoin. Tämänkaltaisia tarkistusmetodeja tulisi muistaa tehdä, jotta opettajalla säilyy totuudenmukainen kuva oppilaan taitotasosta.
Minulla ei ole juuri kokemusta S2-opettamisesta ja mielenkiintoni kohdistuu enemmän nimenomaan äidinkielen opetukseen. Molemmissa kuitenkin tarvitaan samanlaisia taitoja, esimerkiksi käsitteiden selkeää ja perinpohjaista avaamista, mikäli oppilaan on hankala niitä ymmärtää. Merkityksiä joutuu ehkä lähestymään monista eri näkökulmista, ennen kuin löytyy tie ymmärrykseen. Haluaisin myös harjoittaa taitoani ymmärtää toisen näkökulma. Tämä nousee esiin muun muassa niissä tilanteissa, kun oppilas lähestyy sanan merkitystä väärästä suunnasta, enkä itse aina pysty ymmärtämään asioiden välistä yhteyttä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Anni Honkonen
Minäkin päädyin jatkamaan vielä tähän alle omia ajatuksiani, koska samojen asioiden ympärillä pyörivät omatkin ajatukseni SOPPI-sivustoon tutustuttuani.
Oppilaan ymmärtämisen tasoa on toisinaan hyvinkin vaikea arvioida ‒ varsinkin, jos kyseessä on iso ryhmä. Videoilla esitetty yksilöllinen opetus varmistaisi paremmin sen, että oppilas ymmärtää, mistä esimerkiksi tekstissä tai tietyssä käsitteessä on kyse. Tämä koskee tietysti sekä äidinkielenään suomea puhuvaa oppilasta että S2-oppilasta. Monissa muissa kommenteissa jo todettiinkin, että useat sivuston opetusmateriaaleista ja opetuskäytänteistä ovat itse asiassa toimivia myös äidinkielenä suomea puhuvien kanssa. Resurssit eivät tietenkään salli laaja yksilöopetusta, eikä se tietenkään olisi läheskään aina edes utopistisessa yhteiskunnassa erityisen tavoiteltava toiminnanmuoto. S2-opetukseen se olisi kuitenkin hyödyllisempi ja näkisin, että toimintaa voisi tehdä myös muutaman oppilaan ryhmissä, jolloin samalla opetuskerralla pääsisi hyödyntämään myös erilaisia ryhmätyöskentelymuotoja.
Videossa esitetty malli vaikuttaa toimivalta, koska oppijalle itselleenkin on palkitsevaa keksiä ja ymmärtää käsite itse. Opettajan antama tuki ei poista onnistumisen kokemusta, vaan oppilas saattaa jopa saada ohjatusta käsitteiden ymmärtämisestä suuremman ilontunteen kuin yksinäisestä puurtamisesta. Tuettu käsitteiden ymmärtäminen antaa oppilaalle välittömän onnistumisentunteen, kun palaute tulee oppimishetkellä suoraan opettajalta.
Itsellä on myös hiukan kokemusta tämän kaltaisesta opettamisesta. Olin viime keväänä Gloriassa seuraamassa opetusta ‒ mikä kuitenkin siellä tarkoittaa itse opetukseen mukaan hyppäämistä. Käsittelin siis yhden S2-oppijan kanssa hänen lukemaansa S2-oppikirjan tekstiä. Oppijan mekaaninen lukutaito oli melko hyvä, mutta huomasin, kun yritin kysyä kappaleen sisällöstä kysymyksiä, että ymmärrys ei ollutkaan samalla tasolla mekaanisen lukutaidon kanssa. Kuitenkin vähän videolla esitetyn kaltaisesti kappaletta käsitellessämme yllättäen pienellä avustuksella ja johdattelulla oppija osasikin kertoa omin sanoin, mitä kappale piti sisällään ja miten eri asioita oli kuvattu siinä. Videoista opitun avulla saisin tulevissa, vastaavanlaisissa opetushetkissä, tuettua oppijaa kuitenkin vielä hyödyllisemmällä tavalla, johdattelemalla vielä enemmän ja antamalla vähemmän suoria vastauksia.
Voin siis omakohtaisestikin todeta, että kuvatunlainen opettaminen ja oppiminen luovat rennomman, keskustelevan, suhteen oppijan ja opettajan välille ja sitä kautta edistävät myös oppijan suomen kielitaidon kehittymistä ja Suomeen integroitumista. Keskustelevan otteen kautta oppiminen ei ole mekaanista vaan oikean, autenttisen keskustelun kaltaista ‒ ja jutustelu on juuri sitä, mitä kautta suomen oppijat helpoiten omaksuvat suomalaisen tavan käyttää suomen kieltä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.