Mä pyörin Soppi-sivuilla eniten noiden ohjaustyökalujen parissa, koska mua oikeesti vähän jännittää se, miten saisi tuettua S2-oppilaita mahdollisimman hyvin suomen oppimisessa, koska ei mulla oo siitä hirveesti kokemusta ja jotenkin se kokemuksenpuute on saanut siitä koko ajatuksesta jotenkin pelottavan. Mutta mitä nyt katsoi esimerkiksi noita "oppilas luokassa" -osion vinkkejä, ei ne kuulostaneet miltään rakettitieteeltä. Enemmänkin tuli tunne siitä, että jo pienillä asioilla voi vaikuttaa paljon siihen tukemiseen. Me ollaan opehuoneessa puhuttu siitä, että monilla opeopiskelijoilla (itseni mukaan lukien) on ehkä liikaa taipumusta stressata siitä, jos ei itse ole heti hyvä opettamaan kaikkea ja jos tuntuu, että ne oppilaat ei heti osaa. Mutta joku siellä korosti sitä, että ei meidän opejenkaan tarvitse heti osata, yhtä lailla se oppiminen on meille prosessi. Ehkä tämä helpottaa vähän tässä S2-oppilaiden tukemisessa: on tärkeää, että tekee sitä työtä sen tukemisen eteen mutta antaa myös itselleen tilaa kasvaa ja kehittyä siinä hommassa. Sentään siellä suomen kielen aineopintojen S2-painotteisella kurssilla, jossa piti käydä tutustumassa niihin eri opetuskohteisiin, sain yhdeltä ohjaajalta positiivista palautetta siitä, että kohtasin niitä oppijoita hyvin ja olin kärsivällinen sellaistenkin oppijoiden kanssa, joilla tökki se oppiminen aika pahasti. Eli en mäkään varmaan ihan katastrofaalisen huono S2-opettaja olisi. Kyllä näistäkin varmaan selviää, kun jaksaa pitää yllä positiivista asennetta ja muistaa arvostaa myös jo valmiita taitojaan. :D

Oppikirjatekstejä jäin myös miettimään ja oon ihan samaa mieltä siitä, että ne voi olla välistä aika hankalia. Se on vähän ristiriitaista, kun kyllähän niissä teksteissä on toisaalta vaihtelevia, monipuolisiakin sanoja, mutta toisaalta niitä voi varsinkin S2-oppijoiden olla vaikea ymmärtää. Ja jotenkin tuntuu, että ajatellaan liikaa, että vaan S2:illa on haasteita niiden tekstien kanssa, vaikka kyllä ne äidinkielisillekin voi olla vaikeita. Se, että niitä sanavalintoja mietitään, on oikeesti hyödyllistä ihan kaikille oppilaille.

Ja äskeisestä pääsen jonkinlaisella aasinsillalla mua viimeisenä mietityttäneeseen juttuun, ymmärtämiseen ja etenkin sen esiin tuomiseen. Musta oli tosi hyvä pointti, että sitä ymmärrystä voisi pystyä tuomaan esiin mahdollisimman monilla tavoilla - vaikka piirtämällä tai omalla äidinkielellä. Ihan vaikka sen piirtämisen avulla voi saada hyvin kiinni siitä, mitä se toinen on ymmärtänyt ja sit siinä vuorovaikutustilanteessa voi myös oppia lisää ja mennä vielä syvemmälle. Varmaan jokainen pystyy samastumaan siihen tunteeseen, kun on opiskellut jotain vierasta kieltä ja sitten sä kyllä ymmärrät, mistä jossakin tekstissä/keskustelussa on kyse, mutta siihen on tosi vaikea vastata sillä kielellä. Ja se tunne on ihan hirveä; mulle ainakin tulee noissa aina tosi tyhmä fiilis, vaikka pitäisi olla iloinen siitä, miten paljon oikeesti on ymmärtänyt. Olisi tosi tärkeetä, jos siitä pelkästä ymmärtämisestä saisi jotenkin enemmän kannustusta, ettei jää sellainen olo, ettei osaa siitä kielestä yhtään mitään.