Mietintöjä S2-oppilaiden parissa työskentelystä

Soppi-sivustolle oli luotu todella hyödyllinen ja kiinnostava paketti S2-ohjauksen avuksi. Erityisen kiinnostavia olivat pienet videopätkät, joissa opettajat kertoivat kokemuksistaan erilaisissa tilanteissa.

Ykköshuomiona haluan nostaa, että kaiken kielenopetuksen lähtökohtana on oppilastuntemus. Tärkeintä on siis tutustua oppilaisiin ja luoda heihin luottamuksellinen opetussuhde. Tutustumisen myötä selviää myös oppilaiden tämänhetkinen taitotaso, joka onkin erityisen tärkeä tieto oikenlaisten oppilasta kehittävien harjoitustehtävien luomiseksi.

Toisena nostan esiin ymmärtämisen varmistamisen. Omastakin kokemuksesta olen huomannut, että maahanmuuttajat usein nyökkäilevät iloisesti ymmärtämisen merkiksi, vaikka heillä ei olisi minkäänlaista käryä, mistä on kysymys. Soppi-sivuston haastatteluista tuli myös hyvin ilmi, että ymmärtäminen on aina varmistettava. Oppilailta voidaan pyytää kertomaan annettu ohje tai kerrottu asia omin sanoin. Oppilaalta voidaan kysyä myös esimerkiksi synonyymejä ymmärtämisen varmistamiseksi.

Sivustolta nousi esiin myös opppimisen kannalta oleellinen seikka, mitä en itse ole ensisijaisesti ajatellut kovinkaan merkittäväksi. Suomen kielen oppiminen kulkee aina käsi kädessä oman äidinkielen oppimisen kanssa. Näin ollen myös oppilaan oman äidinkielen opintojen tukeminen ja kielen arvostaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tokihan on luonnollista, jos oppilas ei osaa kunnolla kirjoittaa omalla äidinkielellään, on myös suomen kielen kirjoittaminen hyvin haastavaa.

Yleisopetuksen ryhmässä maahanmuuttajaopiskelijat tulee huomioida monin tavoin. POPSin mukaan maahanmuuttajien opetuksessa on otettava huomioon oppilaiden taustat ja lähtökohdat kuten äidinkieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja maassaoloaika, aikaisempi oppimishistoria sekä kasvatus- ja opetusperinteet. Luonnollisesti jokaisen oppilaan yksilöllisten taitojen ja tarpeiden tunnistaminen ja opetus varsin homogeenisessa ryhmässä haastaa opettajaa ja edellyttää häneltä varsin monenlaisia taitoja ja valmiuksia.

Opetussuunnitelmissa eriyttävä opetus määritellään prosessiksi, jossa samassa luokassa olevien erilaisten oppilaiden potentiaali ja kyvyt pyritään saamaan esiin ja kehittymään mahdollisimman hyvin pakottamatta heitä sovittautumaan opetussuunnitelmaan. Monikieliset oppilaat auttavat saavuttamaan opetuksen olennaisia tavoitteita esimerkiksi tuomalla esiin omaa asiantuntemustaan. Opetuksessa voidaan esimerkiksi hyödyntää heidän tuntemustaan oman kieli- ja kulttuurialueen luonnosta, kulttuurista, elämäntavoista jne.

Itse haluan tulla opettajaksi, joka voi nähdä jokaisen oppilaan yksilönä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Toivon, että voisin löytää välineitä jokaisen oppilaan taitojen kehittämiseen siten, että myös heikoimmat/enemmän tukea tarvitsevat oppilaat, olivatpa he maahanmuuttajia tai valtaväestöön kuuluvia, saisivat riittävästi eväitä taitojensa kehittämiseen. Jokaisella oppilaalla on myös omat vahvuutensa, joten mielestäni myös näiden kykyjen huomioiminen ja edelleen vahvistaminen on erittäin tärkeää.

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.

Pinja Tikkanen

Mietintöjä S2-oppilaiden parissa työskentelystä
Omassa pohdinnassani sivuan ykköshuomiotasi oppilastuntemuksesta, tutustumisesta ja luottamuksellisesta opetussuhteesta. Opehuoneessa olemme pohtineet opettajan roolia turvallisena aikuisena kaikille oppilaille, ja tämän roolin merkityksellisyys nousee esille myös S2-oppijoiden kohdalla. Sopin S2-oppilaan kohtaaminen -videolla todetaan, että opettaja voi olla maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle sellainen aikuinen, johon turvaudutaan myös koulun ulkopuolisissa asioissa: aikuinen, jolle jaetaan huolia ja murheita omasta arkielämästä tai jolta pyydetään apua oman arjen ongelmien selvittämiseen.

Opettaja saattaa olla oppilaan elämässä ainoa sellainen aikuinen, jolle näitä huoliaan uskaltaa jakaa tai joka voisi osata auttaa niiden selvittämisessä: jos S2-oppilaalla on esimerkiksi huolia suomalaiseen kulttuuriin tai yhteiskuntaan kuuluvien asioiden kanssa, opettaja voi olla oppilaan elämässä ainoa aikuinen, joka todella tuntee näitä asioita. Se, että opettajasta saa turvallisen aikuisen avuksi ongelmien selvittämiseen tai edes neuvojan oikean/osaavamman auttajan löytämiseksi, voi olla edellytyksenä oppilaan oppimiselle.

Minua kuitenkin mietityttää se, kuinka voisin itse olla tällainen turvallinen aikuinen kenelle tahansa oppijalle, S2-oppilaat mukaan lukien: mikä tekisi minusta niin helposti lähestyttävän, että oppilas uskaltaisi kääntyä puoleeni tarvittaessa myös oppimista henkilökohtaisempien huoliensa kanssa?

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.