Tutustuin Soppi-sivustolla erityisesti yläkoulu- ja lukioikäisten S2-oppilaiden kielitaitoa ja oppimaan ohjausta koskeviin videoihin, joita katsoessani kiinnitin ensimmäiseksi huomiota siihen, kuinka erilainen oppilaan kielitaitoprofiili voi olla kielen eri osa-alueilla. Esimerkkioppilaista sekä yläkoululainen että lukiolainen puhuivat mielestäni todella hyvin ottaen huomioon, että kumpikin oli asunut suomessa alle viisi vuotta. Tekstin tuottamisessa ja oppimateriaalin ymmärtämisessä kummallakin vaikutti kuitenkin olevan suuria haasteita. Kielitaidon eri alueet voivat kehittyä hyvinkin epätasaisesti, mutta sitä ei välttämättä huomata tarpeeksi aikaisin, mikäli kielen ”näkyvin” alue, joka luokkatilanteessa lienee puhe, sujuu kutakuinkin ongelmitta. Suomen kielen kaltaisissa oppiaineissa, joissa kirjoittaminen on jatkuvasti läsnä, asia luultavasti käy ilmi kohtalaisen nopeasti, mutta on myös sellaisia oppiaineita, joissa opettaja on tekemisissä oppilaiden kirjoittamien tekstien kanssa lähinnä kokeessa.

Olisi siis tärkeää huomioida oppilaiden tarpeet aikaisessa vaiheessa, vaikka ne eivät näkyisi päällepäin. Toisaalta pitäisi kartoittaa tapoja, joilla oppilaat pystyisivät mahdollisimman hyvin hyödyntämään kehittyneimpiä kielitaidon alueitaan oppimisen resursseina. Jos kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia mutta puhuminen sujuu jo melko hyvin, voisi kenties olla hyvä keskittyä oppilaan kanssa ymmärtämisen harjoittamiseen ja antaa tämän osoittaa tietämyksensä suullisesti. Jos oppilaasta tuntuu, että koulunkäynti kaatuu puutteelliseen kirjoitustaitoon, motivaation säilyttäminen voi olla vaikeaa.

Videot saivat ajattelemaan, kuinka raskasta koulunkäynnin täytyy S2-oppilaan näkökulmasta olla. Miltei jokainen oppiaine sisältää paljon spesifiä sanastoa, jonka sisäistäminen tuottaa haasteita suomea äidinkielenään puhuvillekin. Kun yksittäisten käsitteiden lisäksi myös kokonaisuuksien ymmärtäminen tuottaa ongelmia, työmäärä kasvaa moninkertaiseksi, eivätkä tulokset välttämättä tyydytä, vaikka yritystä löytyisi valtavasti. Siksi olisikin tärkeää tarjota S2-oppilaille runsaasti mahdollisuuksia hyödyntää opiskelussaan niitä taitoja, joita heillä on ennestään, kuten omaa kieltään, harrastuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan. S2-oppilaita ei myöskään pitäisi nähdä ryhmädynamiikan näkökulmasta pelkkinä rasitteina vaan täysvaltaisina toimijoina, jotka tuovat oman lisänsä koko ryhmän toimintaan.

Lukiossa ollessani vietin yhden lukuvuoden vaihto-oppilaana Ranskassa ja muistan usein olleeni koulupäivän jälkeen aivan poikki, sillä oppituntien sisältöjen ymmärtäminen vaati minulta valtavasti keskittymistä, vaikka kielipohjani olikin melko hyvä. Koulumenestykselläni ei kuitenkaan ollut väliä, sillä se ei vaikuttanut koulunkäyntiini Suomessa millään tavalla. Lisäksi ranskankielinen vaihtoperheeni pystyi auttamaan minua läksyissä ja koealueiden ymmärtämisessä, mikä ei takuulla ole mahdollista kaikissa maahanmuuttajaperheissä, joissa lapsi saattaa hyvinkin olla perheen kielitaitoisin jäsen. Osa S2-oppilaista saattaa myös olla elämänsä aikana kohdannut sellaisia asioita, joita harva suomalainen pystyy mitenkään hahmottamaan. Omaa vaihtovuottani ei siis voida rinnastaa maahanmuuttajien arkeen, mutta se tarjoaa perspektiiviä siihen, millaisia haasteita koulunkäyntiin voi liittyä, kun sisältöjen hallinnan lisäksi myös kielikysymykset vaativat jatkuvaa työpanosta. Esimerkki englannin kielen parissa tuskailevasta lukiolaistytöstä tuntui raadolliselta, sillä kuten Sanni jo sanoikin, tuntuu kohtuuttomalta vaatia oppilasta opiskelemaan vierasta kieltä vieraalla kielellä kummankin kielen tuottaessa ongelmia.

Haluaisin omassa opettajan työssäni pyrkiä kohtaamaan oppilaani yksilöinä ja huomioida mahdollisimman hyvin jokaisen yksilön tarpeet. Suuressa ryhmässä yksilö saattaa helposti kadota osaksi massaa, mikä ei takuulla tue kaikkien oppimista. Soppi-sivustolle kootut opettajien kokemukset konkretisoivat hyvin S2-oppilaiden sijoittumista suuriin ryhmiin. Videoissa korostui esimerkiksi tasapainottelu sen suhteen, minkä verran oppisisältöjä ja -materiaaleja kannattaa S2-oppilaiden kohdalla helpottaa. Opiskelussa tulisi olla riittävästi haastetta, jotta se tuntuisi mielekkäältä, mutta liian vaikeat sisällöt saattavat herkästi kuivattaa motivaation kokoon. Onnistumisen kokemukset ja ryhmään kuuluminen ovat oppilaille äärimmäisen tärkeä asia, joten niiden toteutuminen pitäisi pyrkiä turvaamaan. On hyvä huomioida, että maahanmuuttajataustaisella oppilaalla on hyvin paljon sellaista tietämystä, jota ei löydy keneltäkään muulta. Äidinkielenopetuksessa olisikin tärkeää tarjota oppilaille paikkoja oppia opettajan lisäksi myös toisiltaan. Luokkatilanne voitaisiin nähdä eräänlaisena verkostona, jossa jokainen vaikuttaa jokaiseen. Koulua ja muuta elämää ei myöskään tulisi nähdä irrallisina asiayhteyksinä, mikä näkyy esimerkiksi elinikäiselle oppimiselle pohjaavassa ajatusmallissa.