Ohjelmoinnillisella ajattelulla tarkoitetaan ongelmien purkamista osiin, toiminnan kaavojen tunnistamista ja muodostamista sekä toimintojen automatisointia. Ohjelman purkaminen osiin on oleellinen taito kaikilla elämän osa-alueilla, ei vain ohjelmoinnin opettamisessa. Tyypillisiä esimerkkejä ongelman purkamisesta osiin ovat ajo-ohjeiden antaminen toiselle, hyvän ruokareseptin kirjoittaminen ylös tai matematiikassa luvun 175 purkaminen satoihin, kymmeniin ja ykkösiin: 1 * 100 + 7 * 10 + 5 * 1. Oppilaiden kanssa voidaan aloittaa vaikka siitä, miten toimitaan kun välitunnilta tullaan takaisin luokkaan:

1. Tule sisään.
2. Toista 2 kertaa:
1. Ota hanska pois kädestä.
2. Aseta hanska hattuhylylle.
3. Ota pipo pois päästä ja laita hattuhyllylle.
4. Ota takki pois päältä.
5. Ripusta takki naulaan.
6. Toista 2 kertaa:
1. Ota kenkä pois jalasta
2. Aseta kenkä naulakon alle.

Ohjeistuksessa on tietenkin erilaisia variaatioita sen mukaan, miten koulussa normaalisti toimitaan. Ohjeistus muuttuu, jos esimerkiksi kengät tulee ottaa pois jo tuulikaapissa ja kantaa naulakolle. Kyse on kuitenkin aina ongelman pilkkomisesta ja eri toimenpiteiden järjestelmäälisestä kirjaamisesta.

Kaavojen tunnistamisessa on kyse toistuvien toimintatapojen havaitsemisessa, jotka auttavat arkipäiväisten ongelmien ratkaisemisessa. Jos tietty toimintatapa auttaa ratkaisemaan ongelman, niin se todennäköisesti auttaa meitä samalla tavoin myös seuraavalla kerralla. Esimerkkinä tästä mainittakoon vaikkapa sitkeän likatahran puhdistaminen: kun viimein saat likatahran irtoamaan, niin todennäköisesti sama keino tepsii myös seuraavan tahran kohdalla. Tai jos tietty laulu rauhoittaa ja tuudittaa perheen pienimmän uneen, niin samaa laulua kannattaa kokeilla myös seuraavalla kerralla, kun haluat pikkuisen untenmaille.

Kaavojen eli algoritmien muodostamisessa on kyse jonkin tehtävän suorittamiseksi tarvittavien toimenpiteiden kuvaamisesta. Arkielämän esimerkissä kotikokki kirjoittaa ylös uuden maukkaan keiton ainekset, niiden määrät ja suhteet sekä ohjeet ainesten valmistamisesta keitoksi. Kyseessä on paitsi keiton resepti myös sen valmistamiseen liityvän algoritmin kuvaus. Kokin kirjaamaa algoritmia toistamalla kuka tahansa meistä voi kerta toisensa jälkeen tehdä yhtä hyvää keittoa kuin kyseinen kotikokki.

Toimintojen automatisoinnissa on kyse ongelmien ratkaisujen yleistämisestä. Matematiikassa ei kannata tyytyä vain yhden luvun jakamiseen osiin, vaan etsitään yleinen laskentakaava lukujen jakamiseksi osiin. Likatahroja syntyy monenlaisia, joten etsitään vaihtoehtoisia tahranpoistoniksejä erilaisille tahroille. Keittoja on monenlaisia, joten etsitään keiton peruskaava, jota voidaan sitten varioida tarpeen ja ruokavaliorajoitteiden mukaan.

Ohjelmoinnillinen ajattelu nähdään esisijaisesti yhtenä tulevaisuuden taidoista, taitona jota nykypäivän lapset ja nuoret tarvitsevat kasvaessaan tulevaisuuden tekijöiksi.