Totta kai Luru on kiva pentu. Aliisa on mankunut koiranpentua vaikka kuinka kauan. Hän on harjoitellut tyhjällä taluttimella ja allekirjoittanut sopimuksen, että sitoutuu käyttämään Lurun ulkona heti koulusta tultuaan. Ja niinhän Aliisa on tehnytkin. Tähän asti.

– Kai yksi poikkeus sallitaan, Aliisa sanoo Lurulle, joka kieppuu hänen jaloissaan.

Muut ovat jo varmasti kentällä. Varsinkin se uusi tyttö, jonka kanssa kaikki haluavat olla. Jos Aliisa ei pidä kiirettä, hän jää joukosta.

– Sorry. Nyt on paha tilanne, Aliisa sanoo Lurulle. Hän jättää reppunsa lattialle, sulkee korvansa Lurun vikinältä ja syöksyy ulos.

Uusi tyttö on hauska. Kukaan ei malta lopettaa pelaamista. Äkkiä Aliisa kuulee äidin huudon kentän laitaan pysähtyneestä autosta.

Apua! Luru on joutunut olemaan yksin koko pitkän päivän. Aliisa harppoo takapenkille, jossa innostunut Luru nuolee Aliisan kasvot. Äiti ei puhu koko matkan aikana sanaakaan, vaikka Aliisa yrittää jutella huolettomasti. Hän toivoo kiihkeästi, ettei äiti ole huomannut hänen laiminlyöntiään.

Mutta heti eteisen ovella Aliisa tietää paljastuneensa. Hän tuntee sen hajusta. Hän näkee sen lätäköstä parketilla. Hän huomaa sen hampaanjäljistä vaatetelineessä ja revitystä repusta.

– Että semmoista, äiti sanoo ja ojentaa Aliisalle paperirullan, sangon, pesuaineen ja rievun.

– Naulakkoa ja reppua minä en kyllä osaa korjata, Aliisa mutisee nolona.

– Et, mutta lupauksesi osaat ehkä vastaisuudessa pitää, äiti vastaa kätkien hymynsä.

Miksi on tärkeää pitää kiinni lupauksestaan?

• Vastuun antaminen tarkoittaa, että sinuun luotetaan.

• Opettele toimimaan luottamuksen arvoisesti.

Lähde: SanomaPro, Aarre 3