Mä metsän polkuja kuljen / kesäillalla aatteissain / ja riemusta rintani paisuu / ja ma laulelen, laulelen vain. (Eino Leino)

Suomen autonominen asema Venäjän yhteydessä alkoi horjua 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Suomea venäläistettiin, eli venäläiset valvoivat suomalaisten toimintaa yhteiskunnassa: oli sensuuriasetuksia ja rajoituksia kokoontumisvapauteen. Kirjailijat eivät voineet enää puhua suoraan heitä askarruttavista yhteiskunnallisista epäkohdista tai muista arkaluonteisista asioista.

Uusromantiikan/symbolismin keskeisiä piirteitä

- Kiinnostus romantiikan ihanteisiin:
-> ihmisten sisäisten kokemusten ja tunteiden kuvaus
-> innostus omaan kieleen ja kulttuuriin - myös Kalevalaan.
- Tunteita ja asioita kuvattiin symbolien kautta.

Symbolismin ajan kirjailijat ja kirjallisuus

- Eino Leino (1878-1926): kirjailija, runoilija, lehtimies, suomentaja, esseisti, kirjallisuuskriitikko. Eino Leinon runot (mm. Maaliskuun lauluja,1986; Helkavirsiä I ja II, 1903 ja 1916) ovat laulunomaisia ja musikaalisia, täynnä kuvakieltä ja symboliikkaa. Runoissaan hän kuvaa suomalaisuutta, suomalaista luontoa, yksilöitä, tunteita - elämää. Tunnetuin hänen runoistaan lienee Lapin kesä.
- Aino Kallaksen (1978-1956) traagiset pienoisromaanit (Surmaava eros -trilogia, 1923-28) ovat tarinoita uskottomuudesta kohtalokkaine seurauksineen. Teoksissa käsitellään intohimoista rakkautta, jota mitkään yhteiskunnalliset rajat eivät voi kahlita. Kallas kyseenalaistaa teoksissaan aikalaistensa käsityksen siitä, että naiset ovat miestensä omaisuutta. Teosten pohjana ovat virolaiset kansantarinat ja myytit.