Modernismi
Modernismi
Ensimmäistä maailmansotaa oli edeltänyt huikea teknologinen kehitys, oikea teollistumisen vuosisata. Tuli höyryvoima, sähkö, sähkösanomat, puhelin. Rautatiet, polttomoottori, autot, lentokoneet, zeppeliinit. Sodassa teollinen mahti valjastettiin ennennäkemättömään tappamiseen. Oli konetuliaseet, järeät tykit, kranaatit, sukellusveneet.
Katso kuvat (voivat järkyttää herkimpiä) tai kuvittele ensimmäisen maailmansodan jälkeistä tuhoa euroopassa: miljoonia kuolleita, vammautuneita, kodit ovat tuhoutuneet, ei ruokaa, ei omaisuutta, raunioita kaikkialla...
Tämän näkivät myös 1910-luvun lopun taiteilijat, jotka halusivat hylätä kaikki katastrofiin johtaneet arvot ja asenteet.
Modernismin piirteitä kirjallisuudessa
- uudet arvot ja ilmaisukeinot
- yksilö: tunteen ja kokemuksen korostaminen
- kaupunkilaisuuden, teollistumisen ja koneiden ihannointi
- modernismi hajoaa ismeiksi
-> futurismi ihaili ja ylisti koneita ja tekniikkaa
-> surrealismi keskittyi ihmismieleen ja sen salattuun todellisuuteen, kuten uniin ja unikuviin
-> ekspressionismi runoili latautuneesta tunteesta, tunne haluttiin vangita paperille (vahvat kuvat, vertaukset ja voimakkaat värit)
-> dadaismi halusi kumota kaiken tutun, sattumanvaraisuus ja ennustamattomuus kuvasivat ajan runoutta
Muutamia suomalaisia modernisteja
- Elmer Diktonius (1896-1961) ja Janne Kuutio (1932): Diktoniuksen romaani Janne Kuutio rikkoo perinteisen juoniromaanin kaavan ja eheän käsityksen maailmasta. Romaanin metafiktiivinen kertoja on iloinen päästessään lopuksi eroon epämiellyttävästä päähenkilöstään.
- Edith Södergran (1892-1923), Dikter (1916), Maa, jota ei ole (1925), loi suomalaisen modernin runouden ihanteet. Hän luopui runomitasta ja kirjoitti vapaasti, omalla tyylillään ja rytmillään. Södergranin runoudessa erikoista on se, että lähes kaikki hänen runoistaan on kirjoitettu kuoleman varjossa. Södergranin runon puhuja on usein julistaja, vaatija ja tahtoja. Hänen symbolististen ja ekspressionististen runojensa kuvakieli on monikerroksista ja omaperäistä. Tulkinnat jäävät lukijalle itselleen.
- Aaro Hellaakoski (1893-1952) uudisti runokokoelmallaan Jääpeili suomalaista runoutta. Teos vaikutti myöhemmin 1950-luvun modernismiin.
- P. Mustapään (1899-1973), eli kansanrunoudentutkija Martti Haavion runoudessa sekoittuu kansanrunous, antiikin kirjallisuus, virolaiset aiheet ja nykyaika. Hänen runoudessaan on myös paljon huumoria.
Tulenkantajat
Tulenkantajat oli suomenruotsalaisten kirjailijoiden oma kirjailijaryhmä. He uudistivat runoutta jyrkästi ja julistivat äänekkäästi: " Tulkaa, älkää peljätkö. Teidät on määrätty luomaan uutta ja suurta". He halusivat luoda yhteyksiä Eurooppaan, erityisesti Berliiniin ja Pariisiin. Suomalaisuudenkin he halusivat määritellä teollistumisen, kaupungistumisen ja modernin taiteen näkökulmasta. Tulenkantajiin kuului mm.
- Mika Waltari (1908-79)
- Olavi Paavolainen (1903-64)
- Elina Vaara (1903-80)
- Katri Vala (1901-44)
- P. Mustapää (1899-1973)
Lähde: Kirstinä, Leena 2000. Kirjallisuutemme lyhyt historia.
Katso kuvat (voivat järkyttää herkimpiä) tai kuvittele ensimmäisen maailmansodan jälkeistä tuhoa euroopassa: miljoonia kuolleita, vammautuneita, kodit ovat tuhoutuneet, ei ruokaa, ei omaisuutta, raunioita kaikkialla...
Tämän näkivät myös 1910-luvun lopun taiteilijat, jotka halusivat hylätä kaikki katastrofiin johtaneet arvot ja asenteet.
Modernismin piirteitä kirjallisuudessa
- uudet arvot ja ilmaisukeinot
- yksilö: tunteen ja kokemuksen korostaminen
- kaupunkilaisuuden, teollistumisen ja koneiden ihannointi
- modernismi hajoaa ismeiksi
-> futurismi ihaili ja ylisti koneita ja tekniikkaa
-> surrealismi keskittyi ihmismieleen ja sen salattuun todellisuuteen, kuten uniin ja unikuviin
-> ekspressionismi runoili latautuneesta tunteesta, tunne haluttiin vangita paperille (vahvat kuvat, vertaukset ja voimakkaat värit)
-> dadaismi halusi kumota kaiken tutun, sattumanvaraisuus ja ennustamattomuus kuvasivat ajan runoutta
Muutamia suomalaisia modernisteja
- Elmer Diktonius (1896-1961) ja Janne Kuutio (1932): Diktoniuksen romaani Janne Kuutio rikkoo perinteisen juoniromaanin kaavan ja eheän käsityksen maailmasta. Romaanin metafiktiivinen kertoja on iloinen päästessään lopuksi eroon epämiellyttävästä päähenkilöstään.
- Edith Södergran (1892-1923), Dikter (1916), Maa, jota ei ole (1925), loi suomalaisen modernin runouden ihanteet. Hän luopui runomitasta ja kirjoitti vapaasti, omalla tyylillään ja rytmillään. Södergranin runoudessa erikoista on se, että lähes kaikki hänen runoistaan on kirjoitettu kuoleman varjossa. Södergranin runon puhuja on usein julistaja, vaatija ja tahtoja. Hänen symbolististen ja ekspressionististen runojensa kuvakieli on monikerroksista ja omaperäistä. Tulkinnat jäävät lukijalle itselleen.
- Aaro Hellaakoski (1893-1952) uudisti runokokoelmallaan Jääpeili suomalaista runoutta. Teos vaikutti myöhemmin 1950-luvun modernismiin.
- P. Mustapään (1899-1973), eli kansanrunoudentutkija Martti Haavion runoudessa sekoittuu kansanrunous, antiikin kirjallisuus, virolaiset aiheet ja nykyaika. Hänen runoudessaan on myös paljon huumoria.
Tulenkantajat
Tulenkantajat oli suomenruotsalaisten kirjailijoiden oma kirjailijaryhmä. He uudistivat runoutta jyrkästi ja julistivat äänekkäästi: " Tulkaa, älkää peljätkö. Teidät on määrätty luomaan uutta ja suurta". He halusivat luoda yhteyksiä Eurooppaan, erityisesti Berliiniin ja Pariisiin. Suomalaisuudenkin he halusivat määritellä teollistumisen, kaupungistumisen ja modernin taiteen näkökulmasta. Tulenkantajiin kuului mm.
- Mika Waltari (1908-79)
- Olavi Paavolainen (1903-64)
- Elina Vaara (1903-80)
- Katri Vala (1901-44)
- P. Mustapää (1899-1973)
Lähde: Kirstinä, Leena 2000. Kirjallisuutemme lyhyt historia.