Runoanalyysi
Runoanalyysissä eritellään runon ilmaisukeinoja ja näiden havaintojen ja päätelmien perusteella syntyy runon tulkinta. Runon taustatietojen ja aiheen lisäksi käsitellään seuraavia asioita:

RUNON PUHETILANNE
- Runon puhuja voi olla runon lyyrinen minä eli runon minäkertoja tai muunlainen puhuja
- kertova, kuvallinen tai puheenomainen tms. runo
- runon tunnelma ja sen muuttuminen

RYTMI
- vapaa mitta vai sidottu mitta
- toisto
- rakenne
- alku- ja loppusoinnut, onomatopoeettiset sanat, äännemaalailu

RAKENNE
- säkeistö, säe
- säkeen ylitys (lause jatkuu säkeen yli)
- säkeen kesuura (lause päättyy säkeen keskellä, yleensä pilkku tai piste erottaa)
- muu typografia eli ulkoasu (fontit, väri, asettelu)

RUNON KIELI JA TYYLI, Tekstioppi s. 24 ja 35
KIELIKUVAT
- personifikaatio - elollistaminen
- synekdokee - osalla viitataan kokonaisuuteen tai kokonaisuudella osaan, esim. Se maksaa euron per nenä = henkilö
- metonymia - merkitys siirtyy läheisestä tutusta käsitteestä, esim. Valkoinen talo vaikenee = presidentti
- symboliikka
- intertekstuaalisuus
- synestesia - aistien sekoittuminen
- vertaus ja metafora

Runoihin viitatessa käytetään säkeen vaihdon merkkinä /-viivaa. Säkeistön vaihtuminen ilmaistaan kahdella kauttamerkillä: //.