Joissain sanoissa ääntäminen ja kirjoitusasu eivät vastaa toisiaan. Nämä erot juontavat usein kaukaa kielihistoriasta, joten ainoa keino oppia ne on opetella ne ulkoa (tai tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta).

Joskus puhekielen muoto ei vastaa kirjoitetun kielen muotoa, vaan puheessa ääneitä katoaa tai ne muokkautuvat.

1. NP~MP

Alakoulusta tutun NG-äänteen lisäksi on muitakin kirjainpareja, joissa kirjoitusasu ei vastaa lausumista. Esimerkiksi kirjainpari np lausutaan usein mp:nä. 

Onpa kiva koira! 

Sen sijaan komparatiivissa kirjoitusasu on mp.

Tämä on kalliimpi takki kuin se toinen.



2. Liitepartikkelit kirjoitetaan yhdellä kirjaimella, vaikka ne lausutaan kahdella:

tulepa, menepä
tulehan, menehän
tulekin, menekin
ei tulekaan, ei menekään

Murteissa jotkut äänteet vahvistuvat tai väliin lisätään vokaali.

Äiti mennee töihin.
Tuolla on telekän pönttö.


3. Kirjottaa vai kirjoittaa?

OITTA-verbin rinnalla on sana, jonka vartalo päättyy a- tai ä-äänteeseen:

kirja: kirjoittaa
terä:teroittaa


OTTA-verbin rinnalla on sana, jonka vartalo päättyy o- tai ö-äänteeseen tai niiden rinnalla ei ole mitään sekeää sanaa:

ero:erottaa
haja:hajottaa

+ onomatopoeettiset (ääntä kuvailevat) tai kuvailevat verbit

laiskottaa, hoilottaa...

Harjoittele: Kielitoimiston Kirjoittajan ABC-sivulla.