​​​
Linkki, jos ei toimi

Naturalistinen ihmiskäsitys lähtee siitä, että ihminen on vain yksi osa luontoa. Tästä johtuen muun luonnon tapaan ihminen on täysin aineellinen olento. Ihmiseen pätee samanlaiset syy- ja seuraussuhteet, kuin muihinkin eliömuotoihin. Esimerkiksi evoluution uskotaan vaikuttavan ihmisten ajatteluun. Tästä johtuen ihmistä voidaan myös muokata muokkaamalla tämän perimää.

Humanistinen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen luovat todellisuutta osana sosiaalista kanssakäymistään. Ihmisellä ei ole tarkkaa olemusta, vaan se muuttuu historiallisesti ja kulttuurisesti. Ihmisen olemassaolossa keskeistä onkin hänen kulttuuriympäristö. Ihminen on jatkuvasti muuttuva, jolloin ihmisen olemus toteutuu suhteessa yhteisön elämäntapaan. Humanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen on myös jatkuvasti pyrittävä kehittämään itseään.

Eksistentialistinen ihmiskäsitys pitää ihmistä lähtökohtaisesti äärettömän vapaana. Tullakseen ihmiseksi hänen on pakko käyttää vapauttaan tekemällä valintoja. Ihminen on heitetty maailmaan: tiettyyn aikaan, paikkaan, kulttuuriin, perheeseen. Ihmiseksi tulemisen vaihtoehtoja rajaa ainoastaan tapa, jolla hänet on heitetty maailmaan.

Hengellinen ihmiskäsitykset puolestaan lähtevät siitä perusolettamuksesta, että ihmisen olemus rakentuu kahden olemassaolon perusmuodon varaan. Toisin sanoen, ihmisen olemassaolo ymmärretään kahden erilaisen olemisen muodon välityksellä rakentuvaksi, jolloin ihmisen ajatellaan olevan sekä henkeä että ainetta. Hengen ja aineen suhteesta on erilaisia käsityksiä. Hengellisessä ihmiskäsitksessä ihminen ymmärretään usein olevan erityinen hengellinen tehtävä, kuten jumalallisten sääntöjen noudattaminen.

Antihumanistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen yksilönä on heikko. Tästä johtuen yhteisö, ja sen sääntöjen noudattaminen on tärkeää, sillä muuten yksilöt tekevät haitallisia asioita. Se, mikä on yksilön keskeisin yhteisö voi vaihdella. Esimerkiksi natseilla ihmisen tärkein yhteisö oli rotu, mutta esimerkiksi jihadisteilla se on puolestaan islamilainen umma.