Asuin viikon Cassandra nimisen tytön ja hänen isänsä Michelin luona. Perheeseen kuului myös pieni valkoinen koira, Niki. Heillä oli omakotitalo Hillionissa, joka oli noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Lamballesta. Heidän talonsa sijaitsi myös lähellä merta. Cassandran isä oli leipuri, joten sain usein syödä hänen leipomiaan patonkeja ja muita leivonnaisia.

Sekä Cassandra että hänen isänsä olivat erittäin ystävällisiä minua kohtaan. He olivat myös hyvin kiinnostuneita Suomesta ja sainkin vastata moniin heidän esittämiinsä kysymyksiin. Cassandran isä ei osannut puhua kovinkaan hyvin englantia, mutta onneksi Cassandra käänsi aina kaiken minulle englanniksi.

Perjantai-aamuna lähdimme lukion pihalta bussilla ajelemaan kohti Mont Saint Michelin luostarisaarta. Olin odottanut sitä ehkä kaikista eniten sillä viikolla. Onhan Mont Saint Michelin luostarisaari kuitenkin Unescon maailmanperintökohde. Perille saavuttuamme meille jaettiin ensimmäiseksi eväät. Ranskalaiseen tapaan ne sisälsivät patonkia, mutta myös omenan, sipsejä sekä pienen leivonnaisen.

Sitten olikin aika lähteä itse saarelle. Jo kaukaa näin kuinka paljon hienommalta saari näytti omin silmin katsottuna. Räpsinkin paljon kuvia niin kuin innokkaan turistin pitääkin. Sekin innostus kuitenkin laantui hieman kun jouduimme nousemaan lukuisia portaita. Kiertelimme saarella ja kuuntelimme kun meille kerrottiin saaren historiasta. Kierroksen jälkeen saimme kierrellä vapaasti ja syödä eväämme. Sää oli alkanut huonontua, joten eväiden syöminen oli hieman hankalaa. Onneksi bussissa saattoi kuitenkin syödä.

Paluumatkalla poikkesimme Dinan nimiseen kaupunkiin, jossa saimme käydä ostoksilla. Osa porukasta jäi sinne, mutta minun täytyi palata takaisin bussille, joka vei meidät lukiolle. Vietin viimeistä iltaa ranskalaisen perheeni kanssa ja kävimme syömässä ravintolassa. Sain Cassandralta ja hänen isältään muistoksi kirjan Bretagnesta.

Katri Sipponen