Samedi 5.5.2012

Deux carnets de voyage

Carnet de voyage 1


Heräsimme aikaisin lauantaiaamuna, sillä meidän täytyi olla kello 4.30 ranskalaisen koulumme pihalla. Isäntäperheeni äiti pakkasi minulle mukaan kunnon eväät, joita en kaikkia edes ehtinyt syödä. Perheen pikkuveli kävi hyvästelemässä minut aamulla ja isoveli jo edellisenä iltana. Vanhemmat ja Angèle lähtivät saattamaan minua bussille. Koulun pihassa hyvästelimme perheemme ja uudet ystävämme.

Lensimme pieneltä Rennesin lentokentältä Pariisiin. Kaikki pääsivät painavine matkalaukkuineen turvatarkastuksista läpi ja lennot menivät hyvin ilman pidempiä viivästyksiä. Pariisin kentällä tehtiin vielä viimehetken tuliaishankintoja mm. Camembert-juustoa! Iso shokki oli kun astuimme lentokoneeseen, jonka henkilökunta puhuikin suomea! Meinasin sanoa ”Bonjour!”, kun en muistanut, mitä Suomessa sanotaan vastaavassa tilanteessa! Suomeen päästyämme odotimme vielä perässä lentäneitä lahtelaisia ennen kuin lähdimme bussimatkalle kohti kotia. Olimme perillä Kausalassa seitsemän maissa illalla.

Nautin täysin viikostani Lamballessa. Minulla kävi tuuri, sillä pääsin asumaan viikoksi todella ihanaan ranskalaiseen perheeseen. Perheeseen kuuluvat ’vaihtarini’ Angèlen lisäksi isä Jean-Luc, äiti Claudine, isoveli Pierre sekä pikkuveli Elie. Jean-Luc on maatalousyrittäjä. Hän toimii myös pormestarina pienessä kylässään. Äiti Claudine on alakoulun opettaja. Isoveli Pierre on rakennusmaalari ja pikkuveli Elie vielä Angèlen tapaan koulussa.

Kotini oli, kuten kaikkien muidenkin kodit, kivitalo, jossa ei ollut juurikaan mattoja - lattialämmitys kuitenkin löytyi, eikä perheessäni pidetty sisällä kenkiä. Angèle ajoi meidät usein autollaan kouluun tai bussille – tietenkin äidin valvoessa vieressä, koska hän on vasta 17! Perhe on todella läheinen vaikka he ovatkin kaikki päivät koulussa ja töissä ja näkevät toisiaan vain muutaman tunnin päivässä.

Perheeni tarjosi minulle perinneruokia, joita he valmistavat tavallisesti vain juhliin. Kävimme myös Saint Malon vanhassa linnoitetussa kaupungissa. Söin siellä ensimmäistä kertaa ranskalaisia galettia ja crêpejä. Aamupalalla kaipasin mm. juustoa voileivän päälle. Ranskassa syötiin vain vaaleaa leipää ja moni suomalaisista valittikin, ettei syö enää muuta leipää kuin ruisleipää! Perheessäni syötiin aina kello 19–21 välillä ja koulussa syötiin maksullinen lounas puolenpäivän maissa. Kertaakaan ei ollut nälkä vaikka ruoka-ajat olivatkin normaalista poikkeavat.

Perheestä vain Angèle ja Claudine puhuivat englantia melko sujuvasti. Jean-Luc osasi sanoa jotain englanniksi, mutta veljet eivät puhuneet kuin ranskaa. Kaiken kaikkiaan reissu oli ikimuistoinen ja tulemme varmasti pitämään yhteyttä ranskalaisen perheeni kanssa jatkossakin!

Riina Ahonen

Carnet de voyage 2


Matkalle lähtiessä on usein paljon odotuksia ja toiveita. Yleensä osa toiveista täyttyy ja joskus saattaa jopa yllättyä erityisen mukavista tapahtumista. Ranskaan lähtiessä minulla oli tiettyjä odotuksia ranskalaisen perheen käytänteistä, mutta muutamat näistä ennakkoon asetetuista oletuksista osoittautuivat vääriksi. Sain ilokseni huomata, että juuri minun isäntäperheessäni ei käytetty ulkokenkiä sisällä. Heidän kotinsa oli oikein sievä ja siisti toisin kuin eräässä vierailemassani talossa, jossa lattiat olivat ulkokengistä tulleessa kurassa.

Toinen ennakkoluulojen kumoutuminen tapahtui ruokapöydässä. Olin kuvitellut, että ranskalaiset syövät oikein hitaasti, mutta hämmennyksekseni sain huomata syöväni useimmiten viimeisenä. Ehkäpä joissakin ranskalaisissa perheissä toimitaan juuri oletusteni mukaan, mutta ei kannata asettaa edes positiivisia stereotypioita tietystä ihmisryhmästä!

Perheeseeni kuului siis ikäiseni tyttö, nimeltään Romane, ja hänen vanhempansa. Romanen isosiskoa en päässyt tapaamaan, sillä hän ei asu enää kotona opiskeluidensa takia. Perheeni oli oikein mukava, vaikka kommunikoiminen oli toisinaan hieman työlästä oman alkeisranskani ja perheen kohtalaisen englannin taidon kanssa. Usein tyydyin kuuntelemaan heidän nopeaa ranskan pulputtamistaan ja poimimaan tuttuja sanoja sieltä ja täältä.

Pääosin matkustusryhmämme odotukset ja toiveet täyttyivät, ja saimme kohdata myös monia positiivisia yllätyksiä. Kaikesta tästä saamme kiittää opettajaamme Tarja Virtasta sekä lahtelaisten opettajaa Kirsti Gröner-Liukkosta, jotka näkivät valtavan työn kaikkien järjestelyjen kanssa. Olemme myös erittäin kiitollisia teille kaikille, jotka tuitte matkaamme rahallisesti. Ennen matkaa keräsimme rahaa pitämällä kahvilaa ja myyjäisiä Iitin kirjastossa Lainan päivänä, järjestämällä ystävänpäivänä perheiden luistelutapahtuman ja myymällä naposteltavia Ravilinnan elokuvateatterissa.

Erityinen kiitos vielä ranskalaisille ystävillemme, heidän perheilleen ja matkaamme järjestäneille ranskalaisille opettajille. Toivottavasti mahdollisimman monet ystävyyssuhteemme Ranskaan säilyvät ja jonain päivänä voisimme palata kauniisiin maisemiin Bretagneen!

Ella Nuutinen