Iitin ja Tiirismaan lukion ensimmäisen ja toisen vuoden ranskanopiskelijoiden luonna majoittui maaliskuun alussa yhteensä 14 ranskalaista nuorta ja nyt, vapun aikaan oli meidän vuoro matkata heidän luokseen. Ystävyyskoulumme, Saint-Joseph:n lukio, sijaitsi Bretangen maakunnassa, Luoteis-Ranskassa vain tunnin ajomaatkan päästä merstä, joten luvassa oli siis ranskalaista maaseutua ja meren rantaa!
Kello kolmen maissa aamuyöstä matkamme pääsikin alkuun, kun bussi lähti Iitin lukiolta jännitynneiden opiskelijoiden kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentokentää. Kuljimme ensimmäiset lennot Pariisiin eri koneissa Iittiläisten ja Lahtelaisten kesken, mutta Pariisista siirryimme samaan lentokoneeseen, joka vei meidät Rennesiin. Rennestä matkaa Lamballen kylään oli vielä bussilla vajaa tunti ja siellä meitä odottivatkin ranskalaiset istäntämme ja emäntämme perheineen.
Omaan perheeseeni kuului luonani vieraillut samanikäinen tyttö, Audrey ja hänen vanhempansa, isoveljensä ja kaksi nuorempaa siskoa. He asuivat puolen tunnin matkan päästä keskustasta omalla maatilallaan. Rakennus oli 1700-luvulla rakennettu kivinen... linna! Tai ainakin minusta tuntui siltä, kun tuli täältä Suomen pienistä, tavallisista tiilitaloista. (Ja eivät ne maatilatkaan nyt ole ehkä ihan vastaavanlaisia.) Ainoat tutut asiat olivatkin lehmät, mutta se ei haitannut asiaa, sillä tunsin itseni tervetulleeksi suukotellessani kaikkia poskille ranskalaiseen tapaan.
Illalla osa lähti keilaamaan ja opettejamme Tarja Virtanen taisi päästä suoraan keskelle isoja juhlia, mutta itse olin ainakin tyytyväinen, kun pitkän päivän ja kaiken matkustamsien uuvuttamana pääsin ajoissa nukkumaan ja lataamaan akkuja kohti tulevaa viikkoa.
Hetta Ahokas
