Torstai on vaihtunut perjantaiksi ja edessä on vielä yksi annos Ranskan mielenkiintoista ja suomalaisesta monin tavoin poikkeavaa kulttuuria (kuten järjettömän pitkät ja täyttävät ateriat ovat olleet mukava kokemus monine uusine ruokalajeineen minulle ja monelle muulle). Herättyäni huonosti nukutun yön jälkeen suunnistin nuorisotalon kanttiiniin syömään aamupalaa: patonkia ja kaakaota kulhossa. Kyseinen aamupala on ollut piristämässä rankkaa aamua monenakin päivänä ja ollut mukavana vaihteluna arkiseen aamupalaan verrattuna. Aamiaisen jälkeen menin käymään suihkussa, jonka jälkeen huomasin taas olevani viimeinen ja miltei myöhässä, tuntuu että käyn viisi minuuttia jäljessä muita ihmisiä. Saavuttuani aulaan oli aika nousta bussiin ja lähteä kohti päivän ensimmäistä kohdetta, sokeritehdasta.

Opimme vierailun aluksi yleisesti tehtaan toiminnasta ja sokeritalouden tilasta Ranskassa: tehtaalla on 4000 hehtaaria viljelyalaa sokerijuurikkaalle(yllätys), joka on jakaantunut noin 420 viljelijälle. Tehtaalla on 140 ihmistä töissä, jotka työskentevät vain viljelyajan, 25.9 - 25.12. Muu aika kuluu tehtaan huoltotöissä. Ranskassa on jäljellä enää 30 sokeritehdasta ja määrä laskee koko ajan: viimeisen 7 vuoden aikana on lakkautettu 15 sokeritehdasta. Tutustumiskierroksen ajan meidän piti pitää päässä suojakypärää. Oli aika mukavan näköistä, kun kaikilla oli myssy ja hassu punainen tai sininen kypärä päässä. Kierroksen aikana näimme sokerin valmistuksen salat. Sokerin valmistus ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olin luullut: monta eri puhdistus- ja hienonnusvaihetta tarvitaan ennen kuin puhdas sokeri on valmista.

Vierailun lopuksi sai tuta karmean totuuden: tehtaalla haisi ''jollekin ruskealle'', joka oli tarttunut takkiin, muttei onneksi muihin vaatteisiin. Piilotin takin reppuun, etteivät ranskalaiset saisi päähänsä, että tältä ne suomalaiset sitten haisee. Seuraavaksi ryhmämme suunnisti kohti uutta etappia, toisin sanoen aika vaikuttavan näköistä messukeskusta, Grande Halle.

Messukeskuksessa söimme myös meksikolaisravintolassa, joka oli messupaikalla messujen ajan. Ravintolassa oli aikamoinen kiire, joten saimme odottaa ruokaa kunnon tovin, tosin ruoka oli sen verran hyvää, ettei se haitannut pätkääkään. Kokeilin myös katkarapuja alkuruuaksi, mutta en pystynyt syömään kuin yhden. Ainakin nyt tiedän, etteivät merenelävät ole minua varten. Pääruuaksi otin kanasalaatin, joka tarjoiltiin syötävässä korissa, joka oli samanlaista kuin tacot. Ruuan jälkeen oli taas semmoinen olo, ettei tarvitsisi syödä kymmeneen vuoteen. Itse messut oli pienoinen pettymys, koska ne olivat melko pienenpuoleiset ja aikaa messuille oli varattu monta tuntia. Messut sai kiertää moneen otteeseen, mutta onneksi messuilla oli myös mielenkiintoisia pisteitä. Ne olivat muuten työmessut, jossa eri yritykset olivat tulleet edustamaan toimintaansa. Messuilta löytyi monenlaista: Rakennus- ja putkifirma, lelun- ja korujen valmistajia, palveluammattien, kuten kampaajien edustajia. Yksi opettajista innostui menemään ilmaisen kampaajaopiskelijan käsittelyyn ja täytyy sanoa, että kampaus oli aika upea. Itseäni kiinnosti eniten suklaapuoti, jossa oli näytillä ja myynnissä todella hyvän näköisiä konvehteja.

Olisin ostanut sieltä konvehteja tuliaisiksi, mutta epäilin, ettei ranskantaitoni olisi riittänyt tilaamaan mitä halusin, joten tyydyin unelmoimaan näyteikkunan edessä. Ostin tuliaisiksi joitain rannekoruja ja hilloa (purkki näytti niin mielenkiintoiselta) Ennen kyydin saapumista odottelimme bussia yhdessä lempi-ilmoistani: heikkoa sadetta syksyisessä, pimenevässä illassa. Kun saavuimme nuorisotalolle, ei vapaa-aikaa jäänyt suunnilleen kuin vaatteiden vaihtoon: Meidän piti lähteä ravintolaan melko äkkiä, että ehtisimme ajoissa. Onneksi edessä oli mukava ilta ruuan parissa.

Ravintolasta sai hyvän vaikutelman: sisustus oli moderni ja kaikki oli tyylikästä. Istuimme kaikki pitkän pöydän ääreen odottelemaan tarjoilijan saapumista. Tilasin itselleni riisiä ja kalaa, joka tarjoiltiin kulmikkaalla lautasella(ne ovat paljon yleisempiä Ranskassa kuin Suomessa). Ruokaa oli hyvää. Lisukkeena pääruuan mukana oli vielä paputahnaa. Jälkiruoka oli myös todella hyvää, ehkä vähän liiankin. Eräänlainen kakku tai muffinssi, jossa sisällä oli suklaata ja päällä jäätelöä. Olisin voinut syödä niitä vaikka neljä mutta se oli niin makeaa, että tuli miltei paha olo sen syömisestä. Lopuksi vielä puhuttiin säälipähkinöistä (sisäpiirin juttu) ja jaettiin lahjoja ranskalaisille ohjelmanjärjestäjille. Tunnelmat olivat haikeammat paluumatkalla: enää ei pääsisi kävelemään Clermont-Ferrandin hienoja katuja, eikä katsomaan ranskalaista elämänmenoa.

Illalla opettajat jakoivat kaikille vielä kirjan Clermont-Ferrandista matkamuistoksi ja kyselivät matkan tunnelmia. Mielestäni matka onnistui hyvin: kaikki tulivat toimeen keskenään ja hauskuutta riitti jokaiselle päivälle. Monet yrittivät vielä lähteä asuntolan alakertaan juttelemaan paikallisten nuorten kanssa, mutta opettajien huoli oppilaiden unenpuutteesta sai heidät estämään aikeet. Huoneemme hiljeni kahdentoista aikoihin ja ennen nukahtamista päässä pyörivät Ranskan matkan tapahtumat. Tuleva koeviikko ei todellakaan aiheuttanut muuta kuin painajaisia.

Jari Pyykkö (Tornio)