Aamulla herätin kanssasiskoni jo seitsemän jälkeen kännykkäni elettyä edelleen Suomen ajassa. Korvaamatonta vahinkoa ei syntynyt, ja tallustimme aamupalalle siis hyvissä ajoin.
Pian vuokrabussimme vei meidät Institut Des Métiers – nimiseen ammattioppilaitokseen.
Koululla meille kerrottiin perusteellisesti koulun toiminnasta ja Auvergnen maakunnasta. Kahdentoista aikaan pääsimme nauttimaan ateriaa, jonka koulun opiskelijat olivat suunnitelleet ja valmistaneet.
Opiskelijat myös tarjoilivat meille tämän viiden ruokalajin aterian: alkuruokana hienosti aseteltuna meille enimmäkseen outoja kasviksia, pääruokana kanaa ja paljon taas hienosti valmisteltuja kasviksia, juustolautanen, kaksi erilaista isoa kakunpalaa ja kahvia suklaan kera. Todella ranskalaista!
Ruokailun jälkeen pääsimme kiertelemään koulua ja tutustumaan eri alojen opiskelijoiden osastoihin.
Oli hauska huomata, että kokkilinjalla oli paljon enemmän poikia kuin tyttöjä, kun meillä Suomessa on aivan päinvastoin. He myös pitivät meille esityksen helmikanan
perkauksesta. Kävimme kananpoikien jälkeen seuraamassa teurastajiksi opiskelevien tuntia, kondiittoriksi opiskelevia, automekaanikoita katsomassa, hammasteknikko-opiskelijoiden työtiloja katsomassa ja muualla koulun tiloissa.
Illalla menimme syömään pieneen kreppiravintolaan vanhaan kaupunkiin. Tilasimme Jonnan kanssa nutellat, mistä seurasikin hauska, koko matkan ajaksi mieliimme syöpynyt, huudahdus: ”Säälipähkinä!” Muilla oli näet suuret ja koristeelliset krepit, kun me Jonnan kanssa saimme vaatimattomat ”läpyskät” eteemme, vain pienen pienet pähkinät koristeinaan.
Myös loistava ranskan artikulointini jäi varmasti loppuiäksemme mieliimme tilatessani unohtumattomalla tavalla teetä. Kävelimme erinäisissä porukoissa takaisin asuntolaan, ja saimme heti esimakua ranskalaisten hauskasta suhtautumisesta suomalaisiin nuoriin.
Anni Manninen
