Viimeisenä päivänä vuorossa oli sokeritehdas Sucrerie de Bourdon. Aluksi meille kerrottiin turvallisuudesta tehdasalueella liikuttaessa, ja näytettiin erittäin valaiseva diaesitys sokerin valmistuksesta. Saimme tietää, että sokeritehtaita vähennetään Ranskassakin, enää niitä on siellä 30, kun jokunen vuosi niitä oli 40. Siirryimme ulos aloittamaan kierroksemme ja pääsimme tutustumaan sokerin matkaan aivan alusta asti. Alueella oli aivan käsittämättömän paha haju, ja sisällä oli aivan hirveän kuuma ja haju kahta kauheampi. Kierroksen lopuksi vaatteemme ja hiuksemme haisivat, mutta käynti oli sen arvoinen.

Sokeritehtaan jälkeen matkamme taittui kohti Grande Hallea ja siellä olevia nuorisomessuja. Paikka oli samantapainen kuin Helsingin messukeskus, ja messut ammattikoulujen järjestämät. Söimme messualueella biisonia, ja jälleen saimme huomata suomalaisen ja ranskalaisen keittiön erot, sillä liha oli hyvin raakaa, mutta syötävää joka tapauksessa.

Loppuajan kiertelimme messualueella ja illalla söimme upeassa nuorekkaassa ravintolassa lähellä keskustaa. Ilta oli ihana ja ruoka hyvää. Tunnelma oli hieman haikea viimeisen illan vuoksi, vaikkakin kaikilla oli hauskaa muistellessaan kaikkia kömmähdyksiä, joita matkalla oli tapahtunut. Kävellessämme viimeistä kertaa keskustasta Jennin laulaessa hienoja riimejä, ranskalaiset saivat varmasti lisää vettä myllyynsä hauskoista suomalaisista nuorista naurun raikuessa pitkin (lähes) tyhjiä kujia. Olimme asuntolalla joskus yhdentoista aikoihin, ja illemmalla opettajat antoivat meille vielä hienot Clermont-Ferrand – kirjat muistoksi matkasta.

Anni Manninen