Aamu alkoi aamupalalla, joka koostui valinnan mukaan joko teestä, kahvista tai kaakaosta, ja lisäksi erilaisista leivonnaisista sekä mehusta.

Päivän ohjelmamme alkoi vierailulla maailmankuuluun Louvreen. Louvre oli mahtavan kokoinen, ja arvatenkin aivan täynnä väkeä. Pääsimme silti sisään melko kivuttomasti, kiitos Tarjan, joka ryhtyi epäviralliseksi oppaaksemme. Meillä oli kaksi päämäärää: Mona Lisa ja Milon Venus.

Aloimme suunnistaa maineikasta maalausta kohti seinällä olevien opasteiden johdattelemina. Kun vihdoin pääsimme lähelle Mona Lisaa, oli huoneesta mahdoton erehtyä: se oli aivan täynnä turisteja ja salamavalojen välke, vaikkakin kohdistuneena maalaukseen eikä ihmisiin, oli tarpeeksi kirkas valaisemaan kaksi omakotitaloa sähkökatkon aikana. Ujuttauduimme silti vellovan väkijoukon keskelle, ja teimme parhaamme hivuttautuaksemme mahdollisimman lähelle mystisesti hymyilevää matamia. Mahdollisimman lähelle päästyämme otimme muutaman kuvan ja sen jälkeen meitä jo hätyyteltiinkin kauemmas.

Mona Lisan hymystä selvittyämme lähdimme suunnistamaan kohti Venus-patsasta, joka löytyi sekin melko helposti. Yllätyimme siitä, että se on niin kumara, ei sitä valokuvista huomaa. Valokuvaussession jälkeen pidimme pienen palaverin, jonka jälkeen päätimme mennä katsomaan Louvren Egyptiläisiä kokoelmia. Kävelimme muumioiden ja rullakääryleiden seassa ja maskottisammakkomme Jean-Pierre meinasi karata väkijoukkoon. Onneksi se kumminkin löytyi lopulta.

Oli se Louvre kyllä sen verran iso paikka, että vaikka etsimmekin vain kolme kohdetta, niin sen jälkeen jalat olivat melkoisen kipeät. Päästyämme ulos Louvren ihmisvilinästä päätimme siis lähteä etsimään ruokailupaikkaa. Päädyimme Pompidou-keskukselle, joka on nykytaiteen museo. Siis Pariisin Kiasma. Emme kuitenkaan menneet heti sisälle, vaan päätimme hajaantua, kukin etsimään murkinaa. Päädyimme pienellä porukalla kivaan pikku kahvilaan, jossa kupu täyttyikin hyvällä ruoalla. Vähän sähläystä tuli maksamisen kanssa, mutta selvisimme lopulta sieltä uloskin. Siinä oli sitten myös tunti vapaa-aikaa, jonka kukin vietti tavallaan.

Pompidou-keskukselta päästyämme suuntasimme pääkallonpaikalle, eli itse Eiffelin tornille. Meillä oli siellä ryhmävaraus kello 19.30, ja suuntasimme rohkeasti väentungoksen saattelemina suoraan huipulle.

Huipulta näkymät olivat huikeat. Pariisi levittäytyi edessämme niin kuin kaunis, kirjava matto jonka yksityiskohtia olisi voinut tutkia loputtomiin. Myös laskeva aurinko toi omaa taianomaista tunnelmaansa. Tässä oli elokuvien ja laulujen Pariisi, ja ensimmäistä kertaa se iski oikein kunnolla.

Lähdimme laskeutumaan kolmannesta kerroksesta alaspäin, ja haukkasimme patongit kakkoskerroksessa. Iltapala Eiffelin tornissa. Ei hassumpaa, vai kuinka? Päätimme lähteä pikkuhiljaa alas, osa kävellen ja osa hissillä. Myös Eiffelin tori oli hämärtyvän illan valaistuksessaan upea, varsinkin ”sisältäpäin” katsottuna. Pysähdyimme vielä ykköskerroksessa hetkiseksi, ja tulimme sitten alas, ja liityimme muiden joukkoon.

Asettauduimme koko ryhmänä lähellä olevan sillan kupeeseen, ja ihailimme upeasti valaistua tornia, joka järjesti meille vielä valonäytöksenkin. Illan päätteeksi osa meistä lähti vesibussiajelulle Seinelle. Öinen joki oli upea, ja sen varrella olevat sillat ja vanhat rakennukset olivat jotain, mitä jokaisen tulisi Pariisissa nähdä. Tunnelma oli aivan lumoava.