Suvaitsevaisuus

luottamus

virheet

armollisuus.

Nämä ovat sanoja, jotka tässä viime päivinä ja itse asiassa pidempäänkin ovat mielessäni pyörineet.

En halua ottaa erityisesti kantaa mihinkään paikalliseen tai valtakunnalliseen hässäkkään, joihin nuokin sanat liittyvät, koska en niistä riittävästi tiedä.

Jotenkin minulla on kuitenkin vähän ristiriitainen olo. Yhteiskuntamme on monella tavalla kehittynyt hyvään suuntaan siinä, että hyväksytään toinen toisemme ja toistemme erilaisuus. Siitä huolimatta välillä on sellainen olo, että meidän vakauksemme ja maailmankatsomuksemme eivät olisi ihan aikuisia. Ikään kuin ne järkkyisivät, kun kohtaamme toisten ihmisten toisenlaisia maailmankatsomuksia tai vakaumuksia. Itse toivon että pystyisimme vakaasti ja rohkeasti kohtaamaan myös erilaiset vakaumukset, uskonnot ja kulttuurit ilman, että ne koetaan uhkana itse kunkin omalle.

Ja ne virheet. Niitä me kaikki teemme, olemme tehneet ja tulemme tekemään. Jos työtämme ja elämäämme alkaa ohjaamaan virheiden välttely sen pelossa, että meidät virheistä nopeasti tuomitaan, muuttuu niin työ kuin elämäkin paikallaan polkevaksi ja varovaiseksi. Kaikki kehitys loppuu tai ainakin hidastuu.

Ihmisyyteen kuuluvat virheet ja niiden myöntäminen silloin, kun niitä on tehty. Armollisuus itseä ja toisia kohtaan mahdollistaa sen, että kaikesta huolimatta voimme luottaa toisiimme ja toistemme hyviin aikeisiin.

Oikein hyvää ja rauhallista armollista joulua meille kaikille!

Antti K., rehtori