Ihmisen silmässä on valoa aistivia sauva- ja tappisoluja. Sauvasolut aistivat vähäistäkin valoa ja näkeminen hämärässä perustuu niille. Sauvasolut eivät mahdollista värinäköä, vaan tuottavat aistimuksia harmaan eri sävyistä valon määrän mukaan. Tappisolujen aistimukset edellyttävät kirkkaampaa valoa kuin sauvasolujen. Tappisoluja on kolmea eri tyyppiä, jotka ovat herkkiä erilaisille aallonpituusalueille. Ihmisen värinäkö perustuu tähän. Alla olevat kolme kuvaajaa esittävät tappisolujen suhteellisia herkkyyksiä aallonpituuden funktiona. Kuvaajista havaitaan herkkyyksien painottuvan likimäärin lyhyille (S), keskipitkille (M) ja pitkille (L) aallonpituuksille. Väreinä nämä alueet vastaavat likimäärin sinistä, vihreää ja punaista. 

1. Kun samaan kohtaan vaalealla pinnalla kohdistetaan punaista ja vihreää valoa, ihminen aistii yhdistelmän keltaisena. Selitä kyseinen aistimus. 
2. Ruskea on esimerkki väriaistimuksesta, joka ei esiinny sateenkaaresta tutussa värien spektrissä. Selitä miksi.
3. Monilla linnuilla on neljänlaisia tappisoluja, joiden herkimmät havaintoalueet ovat hieman lajista riippuen 330–410 nm, 420–470 nm, 490–530 nm ja 540–590 nm. Miten ihmisen ja linnun kyvyn nähdä värejä voi olettaa eroavan toisistaan?