Rakkaustarina💕💕💕💕💕❤️❤️❤️❤️❤️
Olipakerran Tähtösen koulu ja siellä opiskeli Seija niminen tyttö hän opiskeli tähtitieteiliäksi. Hänellä oli ihastus Ben, Seija oli ihastunut Beninin jo aikoja sitten. Ystävänpäivä oli lähestymässä ja Seija oli syömässä illallista hänen perheensä kanssa.Â
-No Seija miten koulussa, muistathan että ystävänpäivä on ensi viikon perjantaina. Toikasee Seijan isä.
-Hei! Teillähän on ne ystävänpäivä tanssit. Totta muisti Seija, meillä on ystävänpäivä tanssit ensiviikolla. Ei ole todellista Seija tokaisee.
-Eikä minulla ole edes pukua. Seija sanoo äidilleen.
-Mitä!! Eikö isäsi olekaan ostanut sitä mekkoa sinulle. Minähän annoin isällesi 50€.
-AI.Seijan isä sanoo. Minä luulin että se viiskymppinen oli ruokaa varten. Sanoo Seijan isä.
-Häh! Minähän annoin sinulle ainakin miljoona muistilappuja, etkö huomannut niitä? Kysyy Seijan äiti.
-Joo no ööö... minä taisin heittää ne roskiin, luulin niitä joksikin roskaksi. Seijan isä sanoo. Seijaa pelotti mutta sitten Seija tuli ääneen.
-Ei se mitään, kyllä minä jotain kaapistani löydän. Seija sanoi hänen vanhemmilleen jotka riitelivät. Seijan isää nolotti sen kyllä huomasi hänen kasvoiltaan.
-Totta puhut. Seijan isä vastasi.
-Samaa mieltä. Sanoi Seijan äiti. Seijaa suretti hän meni surullisesti omaan huoneeseensa, siellä Seijä aloi itkeä. Hetken kuluttua Seija sai idean hän aikoi pyytää isältään viittäkymppiä ja mennä itse ostamaan sen mekon.
-No Seija miten koulussa, muistathan että ystävänpäivä on ensi viikon perjantaina. Toikasee Seijan isä.
-Hei! Teillähän on ne ystävänpäivä tanssit. Totta muisti Seija, meillä on ystävänpäivä tanssit ensiviikolla. Ei ole todellista Seija tokaisee.
-Eikä minulla ole edes pukua. Seija sanoo äidilleen.
-Mitä!! Eikö isäsi olekaan ostanut sitä mekkoa sinulle. Minähän annoin isällesi 50€.
-AI.Seijan isä sanoo. Minä luulin että se viiskymppinen oli ruokaa varten. Sanoo Seijan isä.
-Häh! Minähän annoin sinulle ainakin miljoona muistilappuja, etkö huomannut niitä? Kysyy Seijan äiti.
-Joo no ööö... minä taisin heittää ne roskiin, luulin niitä joksikin roskaksi. Seijan isä sanoo. Seijaa pelotti mutta sitten Seija tuli ääneen.
-Ei se mitään, kyllä minä jotain kaapistani löydän. Seija sanoi hänen vanhemmilleen jotka riitelivät. Seijan isää nolotti sen kyllä huomasi hänen kasvoiltaan.
-Totta puhut. Seijan isä vastasi.
-Samaa mieltä. Sanoi Seijan äiti. Seijaa suretti hän meni surullisesti omaan huoneeseensa, siellä Seijä aloi itkeä. Hetken kuluttua Seija sai idean hän aikoi pyytää isältään viittäkymppiä ja mennä itse ostamaan sen mekon.