Jokainen kieli muuttuu koko ajan. Suurin syy muutokseen on ympäröivät toiset kielet ja mallin ottaminen niiltä. Myös uusia sanoja syntyy koko ajan, esimerkiksi yhdistämällä, johtamalla ja lainaamalla.

Vähitellen kieli voi jopa muuttua toiseksi kieleksi. Jos kielellä ei ole äidinkielisiä puhujia, se kuolee. Voi käydä niin, että koko kieliyhteisö vaihtaa lopulta kieltä.

Kielen mukana kuolee myös osa ihmiskunnan kulttuuriperinnöstä sekä tietoa yhteisöjen historiasta. Monikielisyys merkitsee monikulttuurisuutta. Se on rikkaus: monimuotoisuus on osa ihmiselämän mielekkyyttä.

Erot kielissä johtuvat niiden historiasta. Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen eli uralilaiseen kielikuntaan.

Suurin osa eurooppalaisista kielistä (esim. ruotsin ja englannin kieli) kuuluu indoeurooppalaiseen kielikuntaan.

Kielisukulaisuus selviää erityisesti kielten sanastoa ja rakennetta tutkimalla.

Kielikunta = ryhmä kieliä, jotka ovat peräisin yhteisestä kantakielestä

Kielisukulaisuus = samaan kielikuntaan kuuluminen

Suomen kieli on peräisin kantasuomesta, jota puhuttiin noin 2000 vuotta sitten Suomenlahden ympäristössä, se on kantauralin eli suomalais-ugrilaisen kantakielen seuraaja

Lähisukukielistämme suurin on viron kieli (vajaat miljoona ihmistä, kuuluu itämerensuomalaisiin kieliin), etäsukukielistämme suurin on unkarin kieli (14 miljoonaa puhujaa, kuuluu ugrilaisiin kieliin) ja läheisimpiä ovat saamelaiskielet.

Muita sukukieliämme ovat marin kielet, hansi, manti, samojedikielet sekä permiläiskielet.

Suurinta osaa suomen sukukielistä puhutaan Venäjällä (yli kaksi ja puoli miljoonaa suomalais-ugrilaista).

Suomen kieli koostuu eri-ikäisistä balttilaisista, slaavilaisista ja germaanisista lainasanoista (suomalais-ugrilaisella kantakielellä ollut kontakteja indoeurooppalaisen kantakielen kanssa 4000-3000 vuotta eaa).

Indoeurooppalainen kielikunta on maailman suurin (jopa puolet maailman asukkaista, yli 200 kieltä).

Suomen kirjakielen isänä pidetään Mikael Agricolaa (noin 1510-1557), joka suomensi Uuden testamentin (1548) ja kirjoitti Abc-kirian (1543). Suomen kieltä oli kyllä puhuttu jo tuhansia vuosia aiemminkin, mutta puhujat eivät kutsuneet itseään suomalaisiksi ja kieltään suomeksi. Agricolan työn jälkeen seuraavaksi julkaistiin suomen kielellä vasta koko Raamattu 1642. Kiinnostus suomen kieleen alkoi kasvaa 1800-luvulla. Tähän vaikutti kansallisuusaate, painotekniikka ja paperintuotanto. Suomen kirjakieli päätettiin pohjata länsimurteisiin. 1800-luvulla suomen kieli rikastui sanastoltaan (keksittiin suomenkieliset vastineet kansainvälisille käsitteille). 1900-luvulle tultaessa suomen kieli oli kehittynyt kaikkien elämänalojen kieleksi, jota käytettiin koko maassa.

Tällä hetkellä suomen kieli kuuluu maailman elinvoimaisimpien kielten joukkoon. Sillä on mahdollista opiskella yliopistossa, käyttää mediaa jne. Suomenkielisiä tekstejä on paljon enemmän kuin monilla puhujamäärältään suuremmilla kielillä. Tulevaisuuden suomen kielen eteen tulee tehdä poliittisia päätöksiä ja nähdä vaivaa.