Suurin osa piikkinahkaisista elää valtamerien pohjissa, minkä vuoksi Suomessa ei esiinny yhtään piikkinahkaislajia. Tunnetuimpia piikkinahkaisia ovat meritähdet ja merisiilit.

Nimensä piikkinahkaiset ovat saaneet siitä, että niiden ulkokuoren pinnassa on piikkejä. Aikuiset piikkunahkiaisyksilöt ovat usein säteittäissymmetrisiä.

Piikkinahkaiset ovat pitkälle kehittyneitä eläimiä. Niillä on sisäinen tukiranka, joka koostuu kalkkilevyistä. Lisäksi monilla piikkinahkaisilla on ulokkeiden päissä imukupit, joiden avulla ne liikkuvat ja kiinnittyvät meren pohjaan tai saaliiseen.

Piikkinahkaisten uusiutumiskyky on hyvä, sillä esimerkiksi meritähti pystyy muodostamaan uuden sakaran katkenneen tilalle.

Piikkinahkaiset lisääntyvät pääasiassa suvullisesti. Hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti eli munasolut hedelmöityvät yksilöiden ulkopuolella vedessä.

Hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy kaksikylkinen vapaana uiva toukkavaihe, joka pystyy liikkumaan pitkiäkin matkoja uusille alueille.


Meritähdet ja merisiilit kuuluvat piikkinahkaisten pääjaksoon.