15.6 Monissa pääjaksoissa on matomaisia eläimiä
Madot eivät ole siis biologisesti ja taksonomisesti yhtenäinen ryhmä, vaan käsite viittaa eläimen ulkonäköön ja liikkumistapaan (raajaton, mateleva). Matomaisia eläimiä sisältäviä pääjaksoja ovat esimerkiksi laaka-, nivel-, jouhi-, väkäkärsä- ja sukkulamadot.
Laakamadot ovat kaksikylkisiä, jaokkeettomia, ja ne kykenevät liikkumaan esimerkiksi poispäin valonlähteestä. Laakamadoilla on alkeellinen hermosto, mutta niillä ei ole varsinaista hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Hengityskaasujen vaihto tapahtuu suoraan eläimen ulkopinnan kautta.
Suurin osa laakamadoista on loisia, kuten veri- ja heisimadot. Esimerkiksi lapamato on kalaa syövien nisäkkäiden suolistoloinen, jonka väli-isäntänä ovat kalat. Jotkin laakamadot, esimerkiksi lattana, voivat elää myös vapaina vedessä. Laakamadot ovat kaksineuvoisia, jolloin sama yksilö tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Laakamadot voivat siis lisääntyä suvullisesti sukusolujen avulla, mutta osa laakamadoista pystyy lisääntymään myös suvuttomasti jakautumalla kahtia.
Lapamadon eli leveän heisimadon elinkierto, kun ihminen on isäntälajina.
Nivelmatoihin kuuluvat lajit jaetaan kolmeen luokkaan: harvasukasmatoihin, monisukasmatoihin ja juotikkaisiin. Nivelmatojen ruumis koostuu nivelikkäistä jaokkeista.
Tunnetuimpia nivelmatoja ovat harvasukasmatoihin kuuluvat kastelierot ja juotikkaat. Kastelierot syövät kuollutta ainesta ja toimivat siten hajottajina samalla kuohkeuttaen maaperää. Verijuotikkaat (”iilimato”) ovat nisäkkäistä verta imeviä loisia. Jotkin monisukasmadot ovat petoja.
Piirros: Nivelmatoihin kuuluvan kastelieron rakenne
Nivelmadot ovat laakamatoihin verrattuna kehittyneempiä, sillä niillä on kaksiaukkoinen ruuansulatuskanava, suljettu verenkiertojärjestelmä ja tikapuumainen hermosto. Ne hengittävät ihon kautta. Nivelmatoja tavataan valtamerissä, makeissa vesissä ja kosteassa maassa.
Osa nivelmadoista on kaksineuvoisia, jolloin samalla yksilöllä on sekä koiraan että naaraan sukuelimet sukusoluineen. Jotkin lajit lisääntyvät puolestaan suvuttomasti jakautumalla.
Laakamadot ovat kaksikylkisiä, jaokkeettomia, ja ne kykenevät liikkumaan esimerkiksi poispäin valonlähteestä. Laakamadoilla on alkeellinen hermosto, mutta niillä ei ole varsinaista hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Hengityskaasujen vaihto tapahtuu suoraan eläimen ulkopinnan kautta.
Suurin osa laakamadoista on loisia, kuten veri- ja heisimadot. Esimerkiksi lapamato on kalaa syövien nisäkkäiden suolistoloinen, jonka väli-isäntänä ovat kalat. Jotkin laakamadot, esimerkiksi lattana, voivat elää myös vapaina vedessä. Laakamadot ovat kaksineuvoisia, jolloin sama yksilö tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Laakamadot voivat siis lisääntyä suvullisesti sukusolujen avulla, mutta osa laakamadoista pystyy lisääntymään myös suvuttomasti jakautumalla kahtia.
Lapamadon eli leveän heisimadon elinkierto, kun ihminen on isäntälajina.
Nivelmatoihin kuuluvat lajit jaetaan kolmeen luokkaan: harvasukasmatoihin, monisukasmatoihin ja juotikkaisiin. Nivelmatojen ruumis koostuu nivelikkäistä jaokkeista.
Tunnetuimpia nivelmatoja ovat harvasukasmatoihin kuuluvat kastelierot ja juotikkaat. Kastelierot syövät kuollutta ainesta ja toimivat siten hajottajina samalla kuohkeuttaen maaperää. Verijuotikkaat (”iilimato”) ovat nisäkkäistä verta imeviä loisia. Jotkin monisukasmadot ovat petoja. Piirros: Nivelmatoihin kuuluvan kastelieron rakenne
Nivelmadot ovat laakamatoihin verrattuna kehittyneempiä, sillä niillä on kaksiaukkoinen ruuansulatuskanava, suljettu verenkiertojärjestelmä ja tikapuumainen hermosto. Ne hengittävät ihon kautta. Nivelmatoja tavataan valtamerissä, makeissa vesissä ja kosteassa maassa.
Osa nivelmadoista on kaksineuvoisia, jolloin samalla yksilöllä on sekä koiraan että naaraan sukuelimet sukusoluineen. Jotkin lajit lisääntyvät puolestaan suvuttomasti jakautumalla.