15.2 Eläinkunta jaetaan pääjaksoihin
Eläinkunta jaetaan 34 pääjaksoon. Eläinkunnan pääjaksot vastaavat kasvikunnan jakoa kaariin. Pääjaksoja ovat esimerkiksi alkeelliset sienieläimet ja kehittyneitä piirteitä omaavat selkäjänteiset. Selkäjänteisiin kuuluvat muun muassa kaikki selkärankaiset eläimet: kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Niitä eläimiä, jotka eivät kuulu selkärankaisiin, kutsutaan selkärangattomiksi.
Suurin osa eläinkunnan lajeista on selkärangattomia. Niihin kuuluvat esimerkiksi sienieläimet, polttiaiseläimet, kampamaneetit, laakamadot, nivelmadot, nilviäiset, niveljalkaiset ja piikkinahkaiset.

Suurin osa eläinkunnan lajeista on selkärangattomia. Niihin kuuluvat esimerkiksi sienieläimet, polttiaiseläimet, kampamaneetit, laakamadot, nivelmadot, nilviäiset, niveljalkaiset ja piikkinahkaiset.

Linnut ovat tasalämpöisiä ja selkärankaisia eläimiä. Keisaripingviinejä.
Eläimet voidaan jakaa myös symmetrian perusteella karkeasti kahteen osaa: säteittäissymmetriset ja kaksikylkiset. Esimerkiksi meritähti voidaan jakaa symmetrisesti samanlaisiin osiin kakkuviipaleen tavoin. Toisaalta vaikkapa ihminen ja kala voidaan jakaa kahteen lähes symmetriseen osaan, vasempaan ja oikeaan puoleen.

Eläimet voidaan jakaa myös symmetrian perusteella karkeasti kahteen osaa: säteittäissymmetriset ja kaksikylkiset. Esimerkiksi meritähti voidaan jakaa symmetrisesti samanlaisiin osiin kakkuviipaleen tavoin. Toisaalta vaikkapa ihminen ja kala voidaan jakaa kahteen lähes symmetriseen osaan, vasempaan ja oikeaan puoleen.

Korvameduusa voidaan jakaa neljään symmetriseen osaan ja pesukarhu kahteen puoliskoon.
Eläimet jaetaan tasa- ja vaihtolämpöisiin. Suurin osa eläimistä on vaihtolämpöisiä, sillä vaihtolämpöisiä eläimiä ovat kaikki muut paitsi linnut ja nisäkkäät. Vaihtolämpöisillä eläimillä, kuten kaloilla ja sammakkoeläimillä, ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Toisaalta myös vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö voi pysyä vakiona, jos myös ympäristön lämpötila on vakio (esimerkiksi trooppiset kalat). Tasalämpöiset eläimet kykenevät säätelemään ruumiintoimintojensa avulla omaa ruumiinlämpötilaansa pitäen sen tietyllä vakaalla tasolla (nisäkkäillä noin 37˚C).
Tunnettuja eläinlajeja on nykyään noin 1,4 miljoonaa. Valtaosa maailman eläinlajeista (noin miljoona lajia) on niveljalkaisia, kuten äyriäisiä, hämähäkkieläimiä ja erityisesti hyönteisiä. Niveljalkaiset ovat siis lajimäärältään eläinkunnan suurin pääjakso.
Eläimet jaetaan tasa- ja vaihtolämpöisiin. Suurin osa eläimistä on vaihtolämpöisiä, sillä vaihtolämpöisiä eläimiä ovat kaikki muut paitsi linnut ja nisäkkäät. Vaihtolämpöisillä eläimillä, kuten kaloilla ja sammakkoeläimillä, ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Toisaalta myös vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö voi pysyä vakiona, jos myös ympäristön lämpötila on vakio (esimerkiksi trooppiset kalat). Tasalämpöiset eläimet kykenevät säätelemään ruumiintoimintojensa avulla omaa ruumiinlämpötilaansa pitäen sen tietyllä vakaalla tasolla (nisäkkäillä noin 37˚C).
Tunnettuja eläinlajeja on nykyään noin 1,4 miljoonaa. Valtaosa maailman eläinlajeista (noin miljoona lajia) on niveljalkaisia, kuten äyriäisiä, hämähäkkieläimiä ja erityisesti hyönteisiä. Niveljalkaiset ovat siis lajimäärältään eläinkunnan suurin pääjakso.
suomenkielinen nimi | tieteellinen nimi | lajimäärä (arvio) | tietoja |
Niveljalkaiset | Arthropoda | yli 1,1 miljoonaa | Runsaslukuinen pääjakso, johon kuuluvat esimerkiksi hyönteiset, hämähäkkieläimet ja äyriäiset (mm. rapu ja vesikirppu). Selkäjänteisten lisäksi ainoa eläinryhmä, jolla on liikkumiseen tarkoitetut jalat. |
Selkäjänteiset |
Chordata | yli 100 000 |
Selkäjänteisten kolme pääryhmää (alajaksoa) ovat vaippaeläimet, suikulaiset ja selkärankaiset. Selkärankaisiin kuuluvat kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. |
Nilviäiset | Mollusca | n. 75 000 | Nilviäisiin kuuluvat muun muassa kotilot, simpukat ja pääjalkaiset (mm. mustekalat). Suurin osa lajeista elää makeassa tai suolaisessa vedessä, mutta mm. monet kotilot elävät maalla. |
Laakamadot | Platyhelminthes | n. 25 000 | Loisia (mm. lapamato) ja vapaana eläviä lajeja. Ei erilaistunutta hengitys- tai verenkiertoelimistöä. |
Sukkulamadot |
Nematoda | n. 20 000 | Osa lajeista syö kasvinosia (metsän sammalikossa voi olla miljoonia yksilöitä), osa loisia (esim. kihomato) jne. |
Nivelmadot | Annelida | n. 15 000 | Elävät kosteassa maassa tai vedessä. Moni laji syö kuollutta kasviainesta, osa lajeista on petoja tai loisia. Jaokkeinen ruumis, verenkiertoelimistö. Lisäksi värähtelyä ja valoa aistiva hermosto. Esimerkiksi hevosjuotikas ja kasteliero. |
Polttiaiseläimet | Cnidaria | n. 11000 | Säteittäissymmetrisiä eläimiä, joilla on erikoistuneita soluja (hermo-, aistin- ja poltinsoluja). Ei ruoansulatus- tai verenkiertoelimistöä. Esimerkiksi meduusat ja korallieläimet. |
Piikkinahkaiset | Echinodermata | n. 7 000 | Säteittäissymmetrisiä merten pohjaeläimiä (toukat kaksikylkisiä). Ihossa tukirangaksi yhtyneitä kalkkilevyjä. Mm. meritähdet ja merisiilit. |
Sienieläimet | Porifera | n. 5 000 | Säkkimäinen rakenne, elävät pohjaan kiinnittyneinä. Ei verenkiertoelimistöä, hermostoa eikä aisteja. Suurin osa lajeista elää merissä (mm. pesusieni), mutta esim. järvisieni elää Suomen järvissä. |
Sammaleläimet | Bryozoa | n. 5 000 | Pääosin meren pohjalla runkokuntia muodostavia rakenteeltaan melko yksinkertaisia eläimiä. Suodattavat planktonia ruuaksi vedestä. Ei hengitys- eikä verenkiertoelimistöä (kaasujen vaihto diffuusion avulla). Mm. Itämeressä elävä levärupi ja Suomen eräisiin vesistöihin levinnyt uusi vieraslaji, hyytelösammaleläin. |
Rataseläimet | Rotifera | n. 2 000 | Pieniä (alle 2 mm), läpikuultavia makeissa vesissä tai kostealla maalla eläviä eläimiä. Suun lähellä oleva ratasmainen elin ohjaa ravintohiukkasia elimistöön. Elävät kiinnittyneinä pohjaan. |
Kampamaneetit | Ctenophora | n. 150 | Kampamaneetteja ja polttiaiseläimiä yhdistää mm. ontelomainen ruumiinrakenne. |