15.2 Eläinkunta jaetaan pääjaksoihin

Eläinkunta jaetaan 34 pääjaksoon. Eläinkunnan pääjaksot vastaavat kasvikunnan jakoa kaariin. Pääjaksoja ovat esimerkiksi alkeelliset sienieläimet ja kehittyneitä piirteitä omaavat selkäjänteiset. Selkäjänteisiin kuuluvat muun muassa kaikki selkärankaiset eläimet: kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Niitä eläimiä, jotka eivät kuulu selkärankaisiin, kutsutaan selkärangattomiksi.

Suurin osa eläinkunnan lajeista on selkärangattomia. Niihin kuuluvat esimerkiksi sienieläimet, polttiaiseläimet, kampamaneetit, laakamadot, nivelmadot, nilviäiset, niveljalkaiset ja piikkinahkaiset. 

Linnut ovat tasalämpöisiä ja selkärankaisia eläimiä. Keisaripingviinejä.

Eläimet voidaan jakaa myös symmetrian perusteella karkeasti kahteen osaa: säteittäissymmetriset ja kaksikylkiset. Esimerkiksi meritähti voidaan jakaa symmetrisesti samanlaisiin osiin kakkuviipaleen tavoin. Toisaalta vaikkapa ihminen ja kala voidaan jakaa kahteen lähes symmetriseen osaan, vasempaan ja oikeaan puoleen.

Korvameduusa voidaan jakaa neljään symmetriseen osaan ja pesukarhu kahteen puoliskoon.

Eläimet jaetaan tasa- ja vaihtolämpöisiin. Suurin osa eläimistä on vaihtolämpöisiä, sillä vaihtolämpöisiä eläimiä ovat kaikki muut paitsi linnut ja nisäkkäät. Vaihtolämpöisillä eläimillä, kuten kaloilla ja sammakkoeläimillä, ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Toisaalta myös vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö voi pysyä vakiona, jos myös ympäristön lämpötila on vakio (esimerkiksi trooppiset kalat). Tasalämpöiset eläimet kykenevät säätelemään ruumiintoimintojensa avulla omaa ruumiinlämpötilaansa pitäen sen tietyllä vakaalla tasolla (nisäkkäillä noin 37˚C). 

Tunnettuja eläinlajeja on nykyään noin 1,4 miljoonaa. Valtaosa maailman eläinlajeista (noin miljoona lajia) on niveljalkaisia, kuten äyriäisiä, hämähäkkieläimiä ja erityisesti hyönteisiä. Niveljalkaiset ovat siis lajimäärältään eläinkunnan suurin pääjakso.

Pääjaksoja
suomenkielinen nimi tieteellinen nimi  lajimäärä (arvio) tietoja
Niveljalkaiset Arthropoda yli 1,1 miljoonaa Runsaslukuinen pääjakso, johon kuuluvat esimerkiksi hyönteisethämähäkkieläimet ja äyriäiset (mm. rapu ja vesikirppu). Selkäjänteisten lisäksi ainoa eläinryhmä, jolla on liikkumiseen tarkoitetut jalat.
Selkäjänteiset
Chordata yli 100 000

Selkäjänteisten kolme pääryhmää (alajaksoa) ovat vaippaeläimet, suikulaiset ja selkärankaiset. Selkärankaisiin kuuluvat kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät.

Nilviäiset Mollusca n. 75 000 Nilviäisiin kuuluvat muun muassa kotilotsimpukat ja pääjalkaiset (mm. mustekalat). Suurin osa lajeista elää makeassa tai suolaisessa vedessä, mutta mm. monet kotilot elävät maalla.
Laakamadot Platyhelminthes n. 25 000 Loisia (mm. lapamato) ja vapaana eläviä lajeja. Ei erilaistunutta hengitys- tai verenkiertoelimistöä.
Sukkulamadot
Nematoda n. 20 000 Osa lajeista syö kasvinosia (metsän sammalikossa voi olla miljoonia yksilöitä), osa loisia (esim. kihomato) jne.
Nivelmadot Annelida n. 15 000 Elävät kosteassa maassa tai vedessä. Moni laji syö kuollutta kasviainesta, osa lajeista on petoja tai loisia. Jaokkeinen ruumis, verenkiertoelimistö. Lisäksi värähtelyä ja valoa aistiva hermosto. Esimerkiksi hevosjuotikas ja kasteliero.
Polttiaiseläimet Cnidaria n. 11000 Säteittäissymmetrisiä eläimiä, joilla on erikoistuneita soluja (hermo-, aistin- ja poltinsoluja). Ei ruoansulatus- tai verenkiertoelimistöä. Esimerkiksi meduusat ja korallieläimet.
Piikkinahkaiset Echinodermata n. 7 000 Säteittäissymmetrisiä merten pohjaeläimiä (toukat kaksikylkisiä). Ihossa tukirangaksi yhtyneitä kalkkilevyjä. Mm. meritähdet ja merisiilit
Sienieläimet Porifera n. 5 000 Säkkimäinen rakenne, elävät pohjaan kiinnittyneinä. Ei verenkiertoelimistöä, hermostoa eikä aisteja. Suurin osa lajeista elää merissä (mm. pesusieni), mutta esim. järvisieni elää Suomen järvissä. 
Sammaleläimet Bryozoa n. 5 000 Pääosin meren pohjalla runkokuntia muodostavia rakenteeltaan melko yksinkertaisia eläimiä. Suodattavat planktonia ruuaksi vedestä. Ei hengitys- eikä verenkiertoelimistöä (kaasujen vaihto diffuusion avulla). Mm. Itämeressä elävä levärupi ja Suomen eräisiin vesistöihin levinnyt uusi vieraslaji, hyytelösammaleläin.
Rataseläimet Rotifera n. 2 000 Pieniä (alle 2 mm), läpikuultavia makeissa vesissä tai kostealla maalla eläviä eläimiä. Suun lähellä oleva ratasmainen elin ohjaa ravintohiukkasia elimistöön. Elävät kiinnittyneinä pohjaan.
Kampamaneetit Ctenophora n. 150 Kampamaneetteja ja polttiaiseläimiä yhdistää mm. ontelomainen ruumiinrakenne. 
Taulukosta puuttuu monia pääjaksoja, joiden lajit ovat matomaisia sekä mm. karhukaiset, lonkerojalkaiset ja käsnäjalkaiset.