Eläinkunta jaetaan 34 pääjaksoon. Eläinkunnan pääjaksot vastaavat kasvikunnan jakoa kaariin. Pääjaksoja ovat esimerkiksi alkeelliset sienieläimet ja kehittyneitä piirteitä omaavat selkäjänteiset. Selkäjänteisiin kuuluvat muun muassa kaikki selkärankaiset eläimet: kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Niitä eläimiä, jotka eivät kuulu selkärankaisiin, kutsutaan selkärangattomiksi.

Suurin osa eläinkunnan lajeista on selkärangattomia. Niihin kuuluvat esimerkiksi sienieläimet, polttiaiseläimet, kampamaneetit, laakamadot, nivelmadot, nilviäiset, niveljalkaiset ja piikkinahkaiset. 

Linnut ovat tasalämpöisiä ja selkärankaisia eläimiä. Keisaripingviinejä.

Eläimet voidaan jakaa myös symmetrian perusteella karkeasti kahteen osaa: säteittäissymmetriset ja kaksikylkiset. Esimerkiksi meritähti voidaan jakaa symmetrisesti samanlaisiin osiin kakkuviipaleen tavoin. Toisaalta vaikkapa ihminen ja kala voidaan jakaa kahteen lähes symmetriseen osaan, vasempaan ja oikeaan puoleen.

Korvameduusa voidaan jakaa neljään symmetriseen osaan ja pesukarhu kahteen puoliskoon.

Eläimet jaetaan tasa- ja vaihtolämpöisiin. Suurin osa eläimistä on vaihtolämpöisiä, sillä vaihtolämpöisiä eläimiä ovat kaikki muut paitsi linnut ja nisäkkäät. Vaihtolämpöisillä eläimillä, kuten kaloilla ja sammakkoeläimillä, ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Toisaalta myös vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö voi pysyä vakiona, jos myös ympäristön lämpötila on vakio (esimerkiksi trooppiset kalat). Tasalämpöiset eläimet kykenevät säätelemään ruumiintoimintojensa avulla omaa ruumiinlämpötilaansa pitäen sen tietyllä vakaalla tasolla (nisäkkäillä noin 37˚C). 

Tunnettuja eläinlajeja on nykyään noin 1,4 miljoonaa. Valtaosa maailman eläinlajeista (noin miljoona lajia) on niveljalkaisia, kuten äyriäisiä, hämähäkkieläimiä ja erityisesti hyönteisiä. Niveljalkaiset ovat siis lajimäärältään eläinkunnan suurin pääjakso.