​

Sammalen lisääntyminen.

Sammalet ovat maapallon ensimmäisiä ja alkeellisimpia maakasveja. Ne ovat pieniä ja ainavihantia. Sammalet jaetaan maksa- ja lehtisammaliin. Maksasammalilla ei ole putkilokasveille tyypillisiä peruselimiä, vartta, lehtiä ja juuria. Tällaista rakennetta kutsutaan sekovarreksi. Lehtisammalilla on lehdet ja varsi, mutta juurten sijaan niillä on juurtumahapset. Vedenotossa juurtumahapset eivät riitä, joten sammalet ottavat veden ja sen mukana ravinteet suoraan lehtien ja varren läpi. Sammalilta puuttuu veden kuljetukseen erikoistunut rakenne, johtosolukko.

Sammalten lisääntyminen vaatii kosteita olosuhteita, sillä koiraspuolisen sammaleen siittiöt voivat kulkeutua naaraspuolisen sammalen munasolun luokse vain veden avustamana. Naaraspuolinen sammal kasvattaa hedelmöityksen jälkeen itiöpesäkkeen, jonka itiöistä kasvaa suvuttomasti uusia sammalkasveja (koiras- tai naaraspuolisia sammalia).

Sammalia tavataan yleensä kosteissa ja varjoisissa elinympäristöissä, esimerkiksi havumetsien pohjakerroksessa ja soilla. Sammalet kestävät hyvin kuivuutta ja kylmyyttä. Ne eivät ole kovin vaateliaita ravinteiden ja lämpötilan suhteen, siksi niitä kasvaa myös karuilla kallio- ja kivipinnoilla ja jopa tundralla. Sammalet kasvavat latvasta tyvipään samalla kuollessa. Esimerkiksi rahkasammalen tyvipäästä syntyy turvetta, ellei se hajoa kokonaan.