13.5 Luokittelun ylimmät tasot: kunnat ja domeenit
Solurakenteen perusteella eliöt voidaan luokitella kahteen osaan: tumalliset ja tumattomat.
Kaikki muut paitsi arkeonit (arkit) ja bakteerit ovat tumallisia eliöitä. Tumattomat solut ovat kooltaan aitotumaisia pienempiä ja rakenteeltaan yksinkertaisempia. Tumattoman eliön perintöaines on solulimassa, kun taas aitotumaisen eliön kromosomit geeneineen sijaitsevat tumakotelon sisällä tumassa.
Linné luokitteli aikanaan eliöt vain kahteen pääryhmään: kasvi- ja eläinkuntaan. Sittemmin tätä jakoa on tarkennettu ja muokattu. Esimerkiksi sienet on erotettu kasveista ja arkeonit bakteereista omiksi ryhmikseen.
Eliökunta on perinteisesti jaettu kuuteen kuntaan. Tämä kuuden kunnan järjestelmä jakaa eliöt 1) bakteereihin, 2) arkeoneihin, 3) alkueliöihin eli protisteihin, 4) kasveihin, 5) sieniin ja 6) eläimiin.
Nykyään luokittelu perustuu pääasiassa elöiden perimän eli DNA:n vertailuun. Tämän perusteella eliöt jaetaan kolmeen superkuntaan eli domeeniin: 1) arkeonit, 2) bakteerit ja 3) tumalliset (aitotumalliset). Arkeoneja ja bakteereja kutsutaan yhteisesti tumattomiksi (esitumaisiksi).
Kolme domeenia: arkeonit, bakteerit ja tumalliset (alkueliöt eli protistit, sienet, kasvit ja eläimet).
Luokittelun kolmijakomallin (domeenit) käyttäminen on perusteltua, koska se kuvaa kuusikuntamallia paremmin eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita ja siten niiden kehityshistoriaa. Aitotumaisiin kuuluvien sienten, kasvien ja eläinten väliset erot evolutiivisissa sukulaisuussuhteissa eivät ole niin suuria kuin erot bakteerien ja aitotumaisten välillä.
Mikään eliökunnan luokittelu ei ole ehdoton totuus, vaan se heijastelee tieteellistä käsitystä lajien sukulaisuussuhteista. Eliökunnan luokittelu on muuttunut ja muuttuu ajan kuluessa. Esimerkiksi sienet on erotettu omaksi kunnaksi erilleen kasveista. Samoin arkeonit erotettiin aikanaan kuudenteen kuntaan erikseen bakteereista. DNA-tutkimuksen perusteella havaittiin, että alkueliöt eli protistit ovat kirjava kokonaisuus, johon on sijoitettu kaikki muut aitotumaiset paitsi kasvit, eläimet ja sienet.
Eliökunnan luokittelussa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Kuuteen kuntaan jakoa on käytetty esimerkiksi koulubiologiassa. Domeeneihin luokittelu on nykyisin käytössä erityisesti tieteessä.
Viruksia ei ole luokiteltu lainkaan eliökuntaan kuuluviksi.
Vaihtoehtoiset luokittelutavat (domeenit ja kunnat).
Kaikki muut paitsi arkeonit (arkit) ja bakteerit ovat tumallisia eliöitä. Tumattomat solut ovat kooltaan aitotumaisia pienempiä ja rakenteeltaan yksinkertaisempia. Tumattoman eliön perintöaines on solulimassa, kun taas aitotumaisen eliön kromosomit geeneineen sijaitsevat tumakotelon sisällä tumassa.
Linné luokitteli aikanaan eliöt vain kahteen pääryhmään: kasvi- ja eläinkuntaan. Sittemmin tätä jakoa on tarkennettu ja muokattu. Esimerkiksi sienet on erotettu kasveista ja arkeonit bakteereista omiksi ryhmikseen.
Eliökunta on perinteisesti jaettu kuuteen kuntaan. Tämä kuuden kunnan järjestelmä jakaa eliöt 1) bakteereihin, 2) arkeoneihin, 3) alkueliöihin eli protisteihin, 4) kasveihin, 5) sieniin ja 6) eläimiin.
Nykyään luokittelu perustuu pääasiassa elöiden perimän eli DNA:n vertailuun. Tämän perusteella eliöt jaetaan kolmeen superkuntaan eli domeeniin: 1) arkeonit, 2) bakteerit ja 3) tumalliset (aitotumalliset). Arkeoneja ja bakteereja kutsutaan yhteisesti tumattomiksi (esitumaisiksi).
Kolme domeenia: arkeonit, bakteerit ja tumalliset (alkueliöt eli protistit, sienet, kasvit ja eläimet).
Luokittelun kolmijakomallin (domeenit) käyttäminen on perusteltua, koska se kuvaa kuusikuntamallia paremmin eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita ja siten niiden kehityshistoriaa. Aitotumaisiin kuuluvien sienten, kasvien ja eläinten väliset erot evolutiivisissa sukulaisuussuhteissa eivät ole niin suuria kuin erot bakteerien ja aitotumaisten välillä.
Mikään eliökunnan luokittelu ei ole ehdoton totuus, vaan se heijastelee tieteellistä käsitystä lajien sukulaisuussuhteista. Eliökunnan luokittelu on muuttunut ja muuttuu ajan kuluessa. Esimerkiksi sienet on erotettu omaksi kunnaksi erilleen kasveista. Samoin arkeonit erotettiin aikanaan kuudenteen kuntaan erikseen bakteereista. DNA-tutkimuksen perusteella havaittiin, että alkueliöt eli protistit ovat kirjava kokonaisuus, johon on sijoitettu kaikki muut aitotumaiset paitsi kasvit, eläimet ja sienet.
Eliökunnan luokittelussa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Kuuteen kuntaan jakoa on käytetty esimerkiksi koulubiologiassa. Domeeneihin luokittelu on nykyisin käytössä erityisesti tieteessä.
Viruksia ei ole luokiteltu lainkaan eliökuntaan kuuluviksi.
| Domeeni | Kunta | Erityispiirteet | Esimerkkilajeja |
|---|---|---|---|
| Bakteerit | Bakteerit | Mikroskoppisen pieniä, yksisoluisia, tumattomia (ns. esitumaisia). Sekä oma- että toisenvaraisia lajeja. Lisääntyvät suvuttomasti. | Kolibakteeri, syanobakteerit |
| Arkeonit | Arkeonit | Mikroskooppisen pieniä, yksisoluisia, tumattomia (ns. esitumaisia). Sekä oma- että toisenvaraisia lajeja. Lisääntyvät suvuttomasti. | Metanogeenit (metaania tuottavat arkeonit) |
| Tumalliset | Alkueliöt eli protistit | Yksi- ja monisoluisia, tumallisia lajeja. Sekä oma- että toisenvaraisia lajeja. Suvuton tai suvullinen lisääntyminen. | Levät, limasienet ja alkueläimet. Tohvelieläin, viher- ja ruskolevät, malarialoisio |
| Tumalliset | Kasvit | Monisoluisia, tumallisia lajeja. Suurin osa omavaraisia. Solussa soluseinä. Solut muodostavat kasvisolukoita. Suvuton tai suvullinen lisääntyminen (tai sukupolvenvuorottelua). | Karhunsammal, sananjalka, mänty, voikukka |
| Tumalliset | Sienet | Yksi- ja monisoluisia, tumallisia lajeja. Toisenvaraisia. Solussa soluseinä kuten kasveilla. Lisääntyvät suvuttomasti itiöiden avulla tai suvullisesti. | Leivinhiiva, taulakääpä, valkokärpässieni |
| Tumalliset | Eläimet | Monisoluisia, tumallisia lajeja. Solut muodostavat kudoksia. Soluissa ei soluseinää. Toisenvaraisia. Pääosin suvullista lisääntymistä. | Korvameduusa, ritariperhonen, ihminen |