Kaikki muut eliöt, paitsi esitumaiset arkit ja bakteerit, kuuluvat tumalllisiin eliöihin. Tumallisilla eliöillä kromosomit sijaitsevat tumakotelon ympäröimän tuman sisällä eikä vapaana solulimassa.

Protistit ovat hyvin monimuotoinen tumallisten ryhmä, johon kuuluu niin yhteyttäviä kuin toisenvaraisiakin eliöitä. Monet protisteista elävät vapaana, mutta myös loisivia lajeja löytyy. Monimuotoisuudestaan huolimatta yhteistä kaikille protisteille on kuitenkin se, että ne elävät vedessä tai kosteissa elinympäristöissä.

Protisteja kutsutaan myös protoktisteiksi tai alkueliöiksi. Sienet, eläimet ja kasvit ovat kaikki kehittyneet eri protistiryhmistä, joten protistit eivät ole varsinainen biologisen luokittelun yksikkö.

Piirros: Malarialoision elinkierto.

Tumattomiin verrattuna tumallisten solut ovat paljon suurempia. Koska yksisoluiset eliöt joutuvat tekemään kaiken tarvittavan yhdessä solussa, etenkin vapaana elävät yksisoluiset eliöt voivat olla kookkaampia kuin monisoluisten solut. Niillä on myös monia rakenteita, joita monisoluisten eliöiden soluilla ei ole, esimerkiksi niillä voi olla soluelimiä, jotka säätelevät nestetasapainoa ja aistimista.

Protistit voivat ottaa ravintohiukkasia kokonaisina sisälleen ja hajottaa ne pienempiin osiin, jotka voidaan käyttää hyväksi. Aineiden ottamista solukalvon avulla solun sisälle sanotaan endosytoosiksi: solu eristää ulkopuolella olevia aineita tai hiukkasia oman solukalvonsa sisään ja siirtää ne solun sisälle. Endosytoosi on aktiivinen tapa kuljettaa aineita solun sisälle.

Solusyönti eli fagosytoosi on endosytoosin erikoistapaus, jossa solut ottavat isoja hiukkasia sisäänsä. Tällöin solukalvon ympäröimään rakkulaan yhdistyy lysosomi, jolloin ravintohiukkanen hajoaa ja ravinteet voivat siirtyä solukalvon läpi. Myös muut eliöt kuin protistit hyödyntävät solusyöntiä. Esimerkiksi ihmisen immuunijärjestelmän solut voivat niellä taudinaiheuttajia tai kuolleita soluja solusyönnin avulla.

Osa yksisoluisista aitotumaisista voi lisääntyä silmikoimalla. Silmikointi vastaa bakteerien lisääntymistä, mutta uudet solut eivät muodostu tasapuolisesti: tytärsolu on selkeästi pienempi kuin alkuperäinen solu. Jotkut protistit lisääntyvät suvullisesti. Suvullinen lisääntyminen voi tapahtua sukusolujen yhdistymisellä tai konjugaatiolla, jossa kaksi aikuista protistia liittyy toisiinsa ja vaihtaa geenejä.

Monet protistit, kuten panssarisiimalevät, voivat tarpeen vaatiessa vaihtaa lisääntymistapaa: suotuisissa ympäristöissä ne lisääntyvät nopeasti suvuttomasti, mutta kun ympäristön muuttuu epäsuotuisaksi esimerkiksi talven tullessa, ne lisääntyvät suvullisesti muodostaakseen kylmyyttä ja kuivuutta kestäviä lepoitiöitä. Tätä kutsutaan sukupolvenvuorotteluksi.