6.5 Elinkiertotaktiikat

Lajin säilymisen elinehtona on lisääntyminen ja lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuottaminen. Jotkut lajit saavat vain yhden jälkeläisen kerrallaan, kun taas toiset lajit tuottavat suuren määrän jälkeläisiä. Lajin kannalta keskeistä on se, että ainakin osa jälkeläisistä selviää lisääntymisikään asti ja pääsee lisääntymään. Eri lajeille on kehittynyt erilaisia elinkiertotaktiikoita. Oleellisinta on kuitenkin lajin kannalta kuinka moni jälkeläisistä selviää lisääntymisikään asti ja saavuttaa sukukypsyyden.

Elinkierrolla tarkoitetaan eliön elämänkaarta hedelmöityksestä seuraavan sukupolven vastaavaan vaiheeseen. Siihen sisältyy kaikki ne tapahtumat, joiden kautta eliö tuottaa itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Tällaisia elinkierto-ominaisuuksia ovat lisääntymisen alkamisikä, lisääntymiskertojen lukumäärä, jälkeläisten luku lisääntymiskertaa kohden sekä jälkeläisten koko. Elinkiertotaktiikaksi kutsutaan elinkierron eri ominaisuuksista koostuvaa kokonaisuutta. Taktiikka voi liittyä optimaalisen pesyekoon (jälkeläisten määrä lisääntymiskerralla) määräytymiseen siten, että mahdollisimman moni jälkeläisistä selviytyy lisääntymisikään asti. Kyse voi olla myös puolustuskeinojen kehittymisestä siten, että syödyksi tulemisen todennäköisyys jää mahdollisimman pieneksi. Taktiikkaan ei liity eliön harkittua toimintaa, vaan taktiikkaan liittyvät ominaisuudet ovat kehittyneet luonnonvalinnan kautta.

Esimerkiksi norsuille on tyypillistä hidas yksilönkehitys, myöhäinen sukukypsyys eli lisääntymisikä, suuri ruumiinkoko ja pieni jälkeläismäärä. Norsu saavuttaa sukukypsyyden vasta yli 30-vuotiaana ja synnyttää kerrallaan yhden poikasen. Norsun kantoaika on 22 kuukautta ja se hoitaa poikasiaan pitkään. Tämän ansiosta jälkeläisten kuolleisuus on alhainen.

Lisääntymiskustannuksilla tarkoitetaan sitä, että jos eliö lisää resurssejaan lisääntymiseen kasvattamalla suuremman pesuekoon tai lisääntymällä useammin, se samalla lisää oman kuolemisen riskiä ja vähentää oman kasvun mahdollisuutta. Nämä puolestaan vaikuttavat eliön tulevaan lisääntymistulokseen. 


Norsu on esimerkki lajista, joka tuottaa vähän jälkeläisiä, mutta hoitaa niitä pitkään. Lohi puolestaan tuottaa paljon jälkeläisiä eikä huolehdi niistä.


Elinkiertotaktiikat
Ominaisuus Esimerkiksi lohi Esimerkiksi elefantti eli norsu
Sukusolujen määrä Suurempi, esim. monilla kaloilla miljoonia Pienempi, kaikilla lajeilla sisäinen hedelmöitys
Lisääntymiskertojen lukumäärä Yleensä yksi Useita
Jälkeläisten määrä Suurempi
Pienempi, monella lajilla vain muutamia elämän aikana
Jälkeisten syntymäkoko Pieni
Suuri
Jälkeläisten kuolleisuus Suurempi Pienempi
Jälkeläisten elinikä Lyhyempi Pidempi, kuolleisuus nuorissa ikäluokissa ei suurta
Jälkeläisten hoitaminen Hoidetaan lyhyen aikaa tai ei lainkaan Hoidetaan pitkään
Muita esimerkkilajeja Hiiri, rotta Ihminen, gorilla