Yksilön kelpoisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon yksilö tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (kelpoisuus eli fitness).

Yksilön kelpoisuuteen vaikuttaa kolme tekijää:

1. Yksilön kyky säilyä hengissä lisääntymisikään saakka
2. Yksilön lisääntymistehokkuus
3. Yksilön jälkeläisten hedelmällisyys

Kelpoisuuteen vaikuttaa siis se, kuinka hyvin yksilö kykenee säilymään hengissä ja tuottamaan jälkikasvua. Joillakin lajeilla merkittävää on lisäksi se, että jälkeläisistä huolehditaan kunnes ne itse saavuttavat sukukypsyyden. Yksilön kelpoisuus on suhteellinen käsite, jossa tarkasteltavaa yksilöä verrataan populaation keskiarvoon tai muihin yksilöihin ja genotyyppeihin. ​Kelpoisuuden kannalta pelkkä jälkeläisten suuri määrä ei riitä, vaan myös jälkeläisten on päästävä lisääntymään.

Populaatiossa kelpoisuutta parantavat geenien alleelit yleistyvät ja toisaalta haitalliset alleelit harvinaistuvat. Tämä johtuu siitä, että kelpoisimmat yksilöt pääsevät lisääntymään ja levittämään omia alleelejaan. Populaation alleelikoostumuksen muuttuminen eli mikroevoluutio on siis seurausta eri yksilöiden erilaisesta kelpoisuudesta muuttuneessa elinympäristössä.