Suvuttomassa lisääntymisessä mutaatiot ovat ainoa perinnöllistä muuntelua tuottava lähde. Sen sijaan suvullisessa lisääntymisessä muuntelua tuottavat myös monet muut tekijät.

Suvullisen lisääntymisen ja siihen liittyvän meioosin seurauksena populaatioon syntyy lisää perinnöllistä muuntelua.

Meioosin aikana perimä järjestäytyy uudelleen, mikä saa aikaan geneettisesti keskenään erilaisia sukusoluja. Meioosin aikaiset tapahtumat johtavat siis hieman vanhemmista poikkeaviin jälkeläisiin. 



Meioosissa perinnöllistä muuntelua lisää myös ilmiö, jota kutsutaan tekijäinvaihdunnaksi. Tekijäinvaihdunnassa vastinkromosomit vaihtavat geenejä keskenään. Tällöin syntyy uudenlaisia kromosomeja, joissa on osia sekä isältä että äidiltä perityistä kromosomeista. Tällöin syntyy uusia ominaisuusyhdistelmiä. Tekijäinvaihdunnan vuoksi kaikki muodostuvat sukusolut ovat perimältään erilaisia. 


Vastinkromosomit vaihtavat geenejä keskenään meioosin aikana (tekijäinvaihdunta).

Suvullisessa lisääntymisessä kaksi sukusolua kohtaa toisensa ja niiden tumat yhtyvät. Myös sukusolujen sattumanvarainen kohtaaminen lisää perinnöllistä muuntelua, sillä on sattumaa, mikä siittiö miljoonista mahdollisista siittiöistä pääsee hedelmöittämään munasolun.

Sukusolujen syntymistavan, tekijäinvaihdunnan ja sukusolujen yhtymisen vuoksi on äärimmäisen epätodennäköistä, että syntyvät yksilöt olisivat suvullisessa lisääntymisessä samanlaisia. Tätä todennäköisyyttä pienentävät lisäksi uudet mutaatiot ja satunnainen parinvalinta. Näistä kaikista osatekijöistä seuraa saman lajin yksilöiden välille perinnöllistä muuntelua: tätä kutsutaan geneettiseksi rekombinaatioksi. Suvullisesti lisääntyvän eliön jälkeläiset ovat siis geneettisesti erilaisia ja perimältään ainutkertaisia.

​​
Hedelmöitys.