Intiaanikesä kolkutteli ovelle, ja Tomelia-hiiren ovi kävi. Intiaanikesä saatteli sisälle uusia viskareita, Viiriäisiä. Tomelia, vanha hiirineiti, on ollut hyvillä mielin uusista tuttavuuksista. Elokuun loppu kului leppoisasti, uusia Viiriäisiä tutustutettiin talon tavoille, koulun piha tuli tutuksi ja Luontotuvalla jatkuivat viime kevään leikit.
Paria poikaa askarrutti asia, josta he päättivät kysyä Tomelialta:" Missä on lehmä?" "Lehmä?". Pian Tomelia oivalsi,että pojat muistelivat talvista lauluhetkeä, jolloin Tomelian luona vieraili lehmä. Tomelia ohjeisti poikia kirjoittamaan Lehmälle ja kutsumaan hänet kylään. Jep, kirjepaperia löytyi, kirjekuori, ja postimerkkikin. Osoitteeksi päätettiin laittaa...vaikka Pernoontie, siellähän peltoja on. Ja kuin taivaan lahjana ovesta astui sisään Anu- veo, joka lupasi viedä kirjeen postilaatikkoon. Eikun odottamaan!
Odottavan ( odottavien) aika voisi käydä pitkäksi, jollei olisi ollut muuta tekemistä. Uudet leikkipaikat on tutkittu ja kokeiltu, kentältä on löytynyt hiekkalaatikkokin. Kynäpurkkeja tehdessä harjoittelimme solmujen tekemistä, sillä sitä taitoa tarvitsee esim. Luontotuvalla, jos haluaa sitoa villalankoja puihin. Tai tehdä jousipyssyn. Ja koska olemme päässeet nauttimaan poikkeuksellisen aurinkoisesta ja lämpimästä loppukesästä, Luontotuvalla oli kätevää maalata aurinkotaikoja. Ja tutkia etanoita( lehtokotiloita) . Pihlajat notkuvat marjojen painosta, niitä marjoja tarjosimme etanoillekin( eivät tykänneet, keinuivat vain marjan päällä) ja pujottelimme marjoja neulan avulla lankaan. Luontotuvalla pääsemme lopuksi "ostamaan" mehua ja pipareita terassin kioskista:" tämä mehu maksaa kaksi euroa ja pipare kolme euroa, paljonko yhteensä? Laske sormista."