Sinä olet minun siskoni  – sisarussuhde näytelmässä Anna Liisa

 

Vanhassa sanalaskussa kerrotaan, että veri on vettä sakempaa. Tällä viitataan läheisten ihmissuhteiden tärkeyteen. Tällainen läheinen ihmissuhde on esimerkiksi sisaruus, mutta painaako veriside niin vahvasti, että sisarelle pystyy antamaan anteeksi, jos huomaa, että tämä on muuttunut kylän siveimmästä tytöstä kauheaksi murhaajaksi?

Minna Canthin Anna Liisa (1895) on tiheätunnelmainen näytelmä, joka kertoo nuoren Anna Liisan ahdingosta, kun hän joutuu tilille menneisyytensä salaisuuksista. Tarkastelen esseessäni näytelmän sisaruksia, Anna Liisaa ja Pirkkoa, ja heidän suhdettaan keskellä perhetragediaa.

Anna Liisa valmistelee häitään Johanneksen kanssa, kun vanha heila, Mikko, saapuu vaatimaan Anna Liisaa itselleen. Mikko kiristää Anna Liisaa salaisuudella, joka liittyy heidän menneisyyteensä. Anna Liisalla on ollut neljä vuotta sitten suhde Mikon kanssa, jonka seurauksena hän tuli raskaaksi. Mikko lähti ja jätti Anna Liisan yksin. Anna Liisa salasi raskauden, ja kun synnytyksen aika tuli, hän hädissään ja peloissaan tappoi vastasyntyneen lapsensa.

Näytelmän sisarukset Pirkko ja Anna Liisa asuvat pienellä kylällä isänsä Kortesuon ja äitinsä Riikan kanssa. Tarinan miljöö on 1800-luvun maalaisyhteiskunta, pieni suomalainen kylä. Kortesuon perhe kuulu ylempään, talollisten yhteiskuntaluokkaan. Anna Liisa on selvästi Pirkkoa paljon vanhempi. Pirkko on eloisa, jopa villi tyttö, joka haluaa ratsastaa hevosella ja tehdä rengin töitä. Naisten työt, kuten sukan neulominen, ei Pirkkoa kiinnosta. Anna Liisa on Pirkon vastakohta: häntä kuvaillaan näytelmässä vaatimattomaksi, tunnolliseksi ja rauhalliseksi naiseksi. Anna Liisa kutoo vihkimäleninkiä, osaa katkismuksen ulkoa, ei käy tanseissa ja on esimerkillinen nuori nainen. Hän on perheen ja koko kylän ylpeys.

Sisarusten välisiin suhteisiin liittyy aina vertailua, sisarusten itsensä tekemää ja toisaalta myös ulkoapäin heihin kohdistuvaa. Vertailussa on kyse sisarusten arvottamisesti joko hyvään tai huonoon. Anna Liisaan ja Pirkkoon vertailu kohdistuu voimakkaasti ulkopäin. 

KORTESUO. Anna Liisa on tavattoman vakava ja tasaluontoinen nuoreksi ihmiseksi, sen täytyy jokaisen myöntää. Aina ahkera, aina työssä. Mutta toista on tuo rasavilli tuolla.  
 JOHANNES. Niin Pirkkoko? 
KORTESUO. Ei totta tosiaan luulisi noita molempia sisariksi. Semmoinen ero heillä on.  PIRKKO. Nyt se alkaa taas. (Aikoo puikahtaa tiehensä.)

Pirkko tietää ja tuntee olevansa altavastaaja sisarusten suhteessa. Hän on huonompi kuin isosiskonsa. Pirkkoa tämä ei kuitenkaan tunnu haittaavan ja hän jatkaa tapojensa mukaista käytöstä, joka johtaa tukapöllyihin ja haukkuihin. Pirkko tuntuu viihtyvän roolissaan villikkona. Anna Liisa on taas kiusaantunut vertailusta ja kehuista. Ei sen vuoksi, että hän kokisi Pirkon olevan parempi vaan sen vuoksi, että salaiset synnit painavat häntä.

Päällisin puolin näytelmän sisarussuhde näyttää klassiselta: vastuullinen isosisko ja villi pikkusisko. Sisaruksista kuitenkin Pirkko näyttää olevan se, jolle heidän sisarussuhteensa on tärkeämpi. Pirkko kertoo ikävöivänsä Anna Liisaa, kun tämä muuttaa naimisiinmenon myötä pois. Pirkko kertoo myös toivomuksestaan hoitaa Anna Liisan mahdollista tulevaa lasta. Oltuaan kuuntelemassa Anna Liisan ja Johanneksen kuulutuksia kirkossa Pirkko selostaa ylpeydestä pakahtuen kuulutuksen yksityiskohtia. Anna Liisan suhtautuminen Pirkkoon on välinpitämättömämpi, kärsimätön ja ylemmyydentuntoinen. Anna Liisa käskyttää Pirkkoa ja tiuskii hänelle. Anna Liisa ei tunnu myöskään luottavan Pirkkoon isompian asioiden hoitamisen suhteen:

”PIRKKO. Otathan sinä sitten minut oikein vakituisesti sitä hoitamaan? ANNA LIISA. Ei, Pirkko, jos lapsen saan, itse minä sen hoidan. En usko kenellekään.”

 Kuitenkin näyttää myös siltä, että Anna Liisa luottaa Pirkkoon, koska uskoo tälle tehtäviä, jotka paljastavat, että hän salailee jotain. Hän pyytää Pirkkoa järjestämään tilanteen, jolla Mikko saadaan pois paikalta ja käskee tätä pitämään silmällä Hussoa. Husso, Mikon äiti, ja Mikko yrittävät kiristää yhdessä Anna Liisaa, jotta tämä jättäisi Johanneksen ja menisi Mikolle. Pirkosta tulee Anna Liisan kätyri, joka uhrautuu ruumillisen kurituksen uhallakin toteuttamaan vaaditut tehtävät. Pirkko on valmis tekemään kaikkensa isosiskonsa vuoksi, vaikka ei edes tiedä, miksi Anna Liisa pelkää. Sokea usko isosiskoon on vahva: ”PIRKKO (tulee lähemmäksi). Mutta kuule--ellet sinä tahdo heitä nähdä, niin minä heidät lähetän täältä tiehensä, vaikka millä konstilla.” Pirkon puhtaaseen sisaruslojaalisuuteen tekee särön kuitenkin hyödyn tavoittelu: hän alkaa tehdä kauppaa palveluksistaan.  

ANNA LIISA. Toimita tuo mies täältä ulos, Pirkko. Keksi joku keino.
PIRKKO. Niin Mikkoko?  
ANNA LIISA. Hän juuri. Toimita nyt heti.
PIRKKO. Kudotko sinä sitten minun sukkani valmiiksi?  
ANNA LIISA. Kudon, kudon!

Kun korttitalo romahtaa, ja Anna Liisan salaisuus paljastuu kaikille, isä Kortesuo järkyttyy niin että tarttuu kirveeseen ja uhkaa tappaa tyttärensä, käärmeen polvellaan. Tunteiden laannuttua vanhemmat päättävät antaa tyttärensä Mikolle vastoin tämän tahtoa, ettei vaan häpeällinen salaisuus tahrisi perheen mainetta. Pirkolle salaisuus paljastuu vasta, kun Anna Liisa tunnustaa syntinsä kaikkien kuuliaisvieraiden kuullen. Pirkko on järkyttynyt ja itkee. Hänen palvomansa isosisko osoittautuukin murhaajaksi ja joutuu siitä tuomiolla.

 Moraalisesti ja henkisesti molempien sisarusten asema muuttuu traagisesti. Veriside heidän välillään kuitenkin on ja pysyy, niin kuin kaikissa sisarussuhteissa. Pirkon rehellinen lapsenusko romahtaa ja Anna Liisa keräilee kunniansa rippeitä luomalla katseensa taivaaseen. Viattomuuden aika on ohi.