Miten luonnehtisit omaa ajatteluasi suhteessa aikuisen ajattelun piirteisiin?
Kallion (2017) luennon perusteella koen ajatteluni jokseenkin aikuisden ajattelun piirteisiin sopivaksi. Käytän intuitiivista ja kokemuksellista tietoa hyväkseni ajattelussani, vaikka olenkin yleensä kovin rationalisti. Osaan suhteuttaa ajatteluni kontekstiin sopivaksi, ja luon asioista merkityksiä kontekstiin viitaten. Mutta kuitenkin, kuten Aleksikin kommentoi, koen että olen joissain asioissa kovin ehdoton. Joissain, esimerkiksi arvoperusteisissa asioissa on hyvä olla ehdoton, mutta se ei mielestäni vaikuta elämääni ainakaan negatiivisesti. Jos tämä ehdottomuudesta "poispääsy" on aikuisen ajattelun olennainen piirre, voi olla etten tavoita tällaista tasoa koskaan. Eikä se ehkä haittaakkaan!