Kristittyjen vainot

Keisari Nero sytytti Rooman tuleen 62 jKr. ja syytti palosta kristittyjä. Tästä tapahtumasta alkoi kristittyjen vainot, jotka kestivät aina 300- luvulla saakka. Jokaisella keisarilla oli oma vaikutuksensa vainojen laajuteen. Ihmisiä pakotettiin uskon piiriin. 200-luvun puolivälissä vainot lisääntyivät.

Vainojen aikana osa kristityistä piiloutui katakombeihin maan alle.

Miloksen katakombi. Kuvalähde: Catacombs of Milos, one of corridors, 152726 - Katakombi – Wikipedia

Osa heistä vangittiin ja vangitut joutuivat usein lopulta kivityksen kohteeksi, gladiaattoritaisteluihin Colosseumille tai heidät mestattiin. Osa kristityistä siis kuoli uskonsa vuoksi ja koki näin marttyyrikuoleman.

Kuva: Colosseum. Kuvalähde: File:Colosseum in Rome, Italy - April 2007.jpg - Wikipedia

Marttyyrit lisäsivät uskon kannatusta -- juuri päinvastoin kuin hallitsijat olivat uskoneet. Vainojen aikana jumalanpalvelukset ja muut kokoontumiset piti suorittaa piilossa. Osa kristityistä luopui uskostaan kuoleman tai vankeuden uhan alla. Näitä ihmisiä kutsutaan luopioiksi. 

Keisareiden vaihtelevan suhtaumisen lisäksi kristittyjen tavat herättivät usein epäluuloa muissa valtakunnan asukkaissa. Kristillisessä uskossa oli erityistä jo silloin seuraavat asiat:

1. usko Jeesukseen Jumalan poikana.
2. käsitys Jumalasta armahtavana ja rakastavana isänä
3. lähimmäisistä ja vähäosaisista huolehtiminen EHTOOLLISEN VIETTO eli ajatus muistoateriasta Jeesuksen veren ja ruumin nauttimisena viinin ja leivän muodossa. 

Suuria vainojia eli keisareita vainoamassa kristittyjä

keisari Decius

keisari Diocletianus

Miten kristittyjä vainottiin?

--> kirkon johtohenkilöitä teloitettiin

--> kristittyjen omaisuutta takavarikoitiin

--> kirkot poltettiin

--> kristityt yritettiin alistaa

Kristityt symbolit

Kun vainojen aikana ei voinut ilmaista julkisesti omaa uskoaa, syntyi osa tärkeimmistä kristillisistä symboleista.