Kristinusko syntyi juutalaisuuden pohjalta Jeesus Nasaretilaisen elämän ja opetuksien ympärille. Jeesuksen elämästä ei juuri tiedetä luotettavia yksityiskohtia, koska siihen aikaan vain kuninkaista ja muista poliittisesti tärkeistä ihmisistä tehtiin kirjallisia elämänkertoja. 

Jeesus Nasaretilainen (oikealta nimeltään Jeshua Ben Josef) syntyi vaatimattomissa oloissa Nasaretin kylässä Galileassa, jossa on siihen aikaan noin 200-300 asukasta. Hän oli rakennusmies Joosefin ja hänen puolisonsa Marian vanhin poika. Jeesuksella oli veljiä ja sisaria. Jeesus itsekin harjoitti isänsä esimerkin mukaisesti puusepän työtä. 

Jeesus tunsi juutalaisten opit ja uskoi kiertävien saarnaajien kertomuksiin tulevasta Messiaasta, joka toisi israelilaisille paremmat ajat ja vapauttaisi heidät roomalaisten sorron alta. Vaeltava saarnaaja Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanjoessa. Kasteella haluttiin varmistaa elämä pian alkavassa Jumalan valtakunnassa. Uskotaan, että Jeesuksesta tuli myös Johannes Kastajan seuraaja. Jeesuksen ollessa noin 30- vuotias, Johannes Kastaja mestattiin, koska roomalaiset pitivät hänen opetuksiaan liian radikaaleina. 

Jeesus puhui julkisesti Gennessaretinjärven rannoilla ja sai jatkuvasti lisää kuulijoita ja kannattajia, jotka lähtivät seuraamaan häntä. Näistä kahdestatoista tuli hänen opetuslapsiaan. Nämä olivat lähinnä kalastajia, joita Jeesus pyysi ”ihmisten kalastajiksi”. Jeesus vahvisti, että Jumala oli ilmoittanut tahtonsa viidessä Mooseksen kirjassa, mutta hän halusi ihmisten ajattelevan niiden ohjeita itsenäisesti ja tulkitsevan niitä. Hän ei halunnut, että ihmiset noudattavat sääntöjä sokeasti. Jeesuksen mukaan Jumala ei mittaa ihmisiä heidän maallisen asemansa mukaan eli jokainen ihminen on saman arvoinen. Tärkeä oppi oli, että lähimmäistä pitäisi kunniottaa ja rakastaa. Jeesus meni köyhien ja sairaiden luokse, joita hän paransi ja kertoi samalla, että taivasten valtakunta lähestyi.

Jeesuksen elämäntapa herätti suurta ärtymystä juutalaisten fariseusten eli kirjanoppineiden keskuudessa. Noin kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Jeesus pidätettiin ja tuomittiin ristinkuolemaan. Jeesuksen kavalsi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka myöhemmin katui tekoaan ja teki itsemurhan.

Jeesuksen läheisimmät ihmiset surivat kovasti mutta yllättyivät suuresti, kun Jeesuksen hauta oli tyhjä. Enkeli ilmoitti heille ensin Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja myöhemmin Jeesus itsekin näyttäytyi vielä seuraajilleen. Jeesuksen seuraajat perustivat oppinsa Jeesuksen opetuksiin ja ylösnousemususkoon. He kokoontuivat Jeesuksen nimessä, kertoivat eteenpäin evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta ja perustivat seurakuntia.

Tärkeimpiä Jeesuksen seuraajia olivat Pietari ja Paavali. Syyrian Antiokiassa olevat opetuslapset tahtoivat itseään kutsuttavan ”kristityiksi”. Nimi tulee Jeesuksen kutsumanimestä Kristuksesta, joka tarkoittaa juutalaisessa perinteessä voideltua Kuningasta.

Kristittyjen alkutaival ei ollut helppo, sillä he joutuivat rajujen roomalaisten vainojen kohteeksi ja sirkusareenoilla heitä mm. syötettiin villieläimille. Merkittävä seikka kristinuskon leviämiselle oli keisari Konstantinus Suuren kääntyminen kristinuskoon, minkä seurauksena kristinuskosta tuli sallittua Rooman valtakunnassa.

Varhaiset kristityt alkoivat koota oppejaan yhteen, ja niistä muodostettiin Raamattuun Uusi testamentti, juutalaisten elämästä ja historiasta kertovan Vanhan testamentin lisäksi. Siinä Jeesuksen elämästä ja opetuksista kertovat eniten neljä evankeliumia: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Myös juutalaiset ja muslimit tunnustavat Jeesuksen, mutta eivät pidä häntä uskonelämän kannalta keskeisenä hahmona niin kuin kristityt.