Opettajaliikkuvuudet
Terhi-opo Erasmus-kurssilla Lissabonissa 25.–29.5.2026
Osallistuin toukokuussa 2026 Erasmus+-koulutukseen Portugalin Lissabonissa. Vietin intensiivisen ja antoisan viikon Learning Together -organisaation järjestämällä Wellbeing First – Stress Relief Strategies -kurssilla. Koulutus tarjosi syvällisen katsauksen stressin fysiologisiin, sosiologisiin ja psykologisiin mekanismeihin sekä antoi käytännön työkaluja oman hyvinvoinnin johtamiseen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemiseen arjessa. Eurooppalaista vuorovaikutusta ja hyvien käytänteiden jakamista rikastutti se, että kurssilla oli osallistujia useista eri maista, kuten Puolasta, Sloveniasta, Espanjasta ja Italiasta.
Kurssipaikkana toimi Lissabonin keskustassa sijaitsevan hotellin kokoustila ja tuurilla omakin majapaikka sijaitsi kävelymatkan päässä kurssipaikasta. Saimme nimittäin kurssipaikan sijainnin tietoomme vain noin kolme viikkoa ennen kurssin alkamista. Aamut alkoivat virkistävällä kävelymatkalla kesäisen Lissabonin kaduilla kohti koulua. Opiskelu tapahtui päivittäin sisätiloissa klo 8.30–14.00. Opetus oli rakennettu toimivasti ja monipuolisesti: se koostui teoreettisista luento-osuuksista, ohjatuista keskusteluista sekä erilaisista toiminnallisista harjoituksista. Kurssilla hyödynnettiin läsnäolo-, vuorovaikutus-, kuuntelu- ja hengitysharjoituksia, ryhmätehtäviä, draamapedagogiikkaa sekä henkilökohtaisia itsearviointeja. Erilaisissa kokoonpanoissa käydyt keskustelut avasivat kiinnostavalla tavalla sitä, miten samankaltaisten hyvinvointihaasteiden parissa oppilaitoksissa työskennellään eri puolilla Eurooppaa. Keskusteluissa kävi myös ilmi se, kuinka hyvin asiat kuitenkin Suomessa ovat eli esimerkiksi opettajan ei tarvitse itse ostaa itselleen tietokonetta tai muita työvälineitä.
Kurssin alussa keskityttiin tutustumiseen, turvallisen tilan luomiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Erilaiset harjoitukset hitsasivat osallistujat yhteen ja mahdollistivat syvällisen kokemusten jaon. Hyvinvointikokemusta ei muodostu, eikä oppimista tapahdu aikuisillakaan, jos osallistujat eivät koe olevansa osa turvallista ryhmää. Alussa keskityttiin myös hyvinvoinnin esteisiin, kuten stressin tunnistamiseen, uupumuksen merkkeihin ja mahdollisten omien stressioireiden kartoittamiseen. Kurssilla korostettiin sitä, että stressi ei ole pelkästään mielentila vaan kokonaisvaltainen fysiologinen reaktio, joka oireilee usein ensimmäisenä kehossa. Tämän ymmärtämiseksi kurssilla perehdyttiin polyvagaaliseen teoriaan, joka selittää autonomisen hermostomme toimintaa ja sen vaikutusta turvallisuuden ja uhan kokemuksiin. Opimme, miten hermostollinen itsesäätely (self-regulation) pettää pitkittyneessä stressissä ja laukaisee selviytymisreaktioita. Nämä reaktiot esiteltiin neljän F-mallin kautta ja ovat havaittavissa myös lukiolaisilla.
4F: hermoston neljä automaattista selviytymisreaktiota
Yksi kurssin tärkeimmistä oivalluksista oli se, että pelkät rauhoittumis- ja rentouttamisharjoitukset ovat turhia, jos omat arjen toimintamallit ja erityisesti ajatusmallit ruokkivat jatkuvaa stressiä. Tämän vuoksi kurssilla paneuduttiin emotionaalisen resilienssin kasvattamiseen kognitiivisen uudelleenmuotoilun avulla. Työhyvinvointi ja opiskelukyky eivät ole tuuria tai sattumaa, vaan ne vaativat itsensä johtamista, tietoisia valintoja ja päivittäisiä tekoja. Hyvinvoinnin rakenteelliseksi tueksi esiteltiin positiivisen psykologian PERMA-malli (positiiviset tunteet, uppoutuminen, ihmissuhteet, merkitys ja aikaansaaminen), jonka avulla elämän eri osa-alueita voi tasapainottaa. Jokaisen niin opettajan kuin opiskelijankin tulisi löytää oma ”Why”, jolloin hyvinvointiteot ja teot ylipäänsä kumpuavat omista arvoista.
Kurssin lopputyönä jokainen osallistuja laati itselleen henkilökohtaisen hyvinvointisuunnitelman, jonka avulla opittuja asioita viedään käytäntöön omassa arjessa. Lissabonin inspiroiva ympäristö, asiantunteva opetus ja tiivis kokemusten vaihto eri maalaisten kollegoiden kanssa tekivät viikosta ammatillisesti erittäin antoisan. Suuri kiitos koulumme Erasmus-työstä ja sen tarjoamasta mahdollisuudesta oppia, osallistua ja parantaa kielitaitoa!
Iloista yhdessäoloa turvallisessa ryhmässä
Vastavalmistuneet kurssilaiset illallisella Lissabonin pimenevässä illassa
Conflict Management and Emotional Intelligence for Enhancing Positive Relationships, Wien 25.5.–29.5.2026, Minna
Kurssin tavoitteena oli tarkastella konfliktien hallintaa, tunneälyä ja myönteisten ihmissuhteiden rakentamista toiminnallisten menetelmien avulla. Näin aluksi täytyy kuitenkin todeta, että kurssin nimen alle oli yllätyksekseni laitettu myös muita kyseisen organisaation kurssisisältöjä, joten osallistuin mm. ”sisäisen Mozartini etsimiseen” musiikkiterapiassa sekä tekoälyn ja muiden opetusta hyödyntävien ohjelmien käyttöön eri alustoilla jne. Kurssikokonaisuus oli kuitenkin mielenkiintoinen, ja se sisälsi mukavasti uutta ja odottamatonta.
Kurssi alkoi kaikkien osallistujien esityksillä omista oppilaitoksistaan ja kotikaupungeistaan. Meitä kurssilaisia oli Espanjasta, Portugalista ja Suomesta. Kurssilla oli aluksi ryhmäyttävää kaupunkisuunnistusta sekä tutustumiskävely henkeäsalpaavan kauniissa Wienissä. Toiminnallinen tekeminen auttoi meitä ryhmäläisiä tutustumaan toisiimme luontevasti, ja se madalsi kynnystä yhteisille keskusteluille ja tehtäville.
Conflict Management and Emotional Intelligence for Enhancing Positive Relationships -kurssin pääpaino oli itseymmärryksen lisäämisessä ja muiden asemaan asettumisessa. Kaikki onnistunut kommunikointi haastavissa tilanteissa rakentuu tunneälyn ympärille. Omien tunteiden tunnistaminen ja sääteleminen auttavat toimimaan rakentavasti eriasteisissa sosiaalisesti haastavissa tilanteissa. Tunneäly muodostaakin tärkeän perustan empaattiselle vuorovaikutukselle ja positiivisten suhteiden rakentamiselle.
Esittelen seuraavaksi muutaman mielestäni mukavan harjoituksen kurssilta.
Yksi kiinnostava lähestymistapa konfliktien ratkaisuun oli Augusto Boalin kehittämä Sorrettujen teatteri - Tree of the Theatre of the Oppressed -kaavio.
Runko liittyy Theatre of the Oppressed -ajatteluun, ja puun oksilla sekä latvuksessa esitellään erilaisia teatterin muotoja. Puu on hyvä vertauskuva muutoinkin konfliktien ymmärtämiselle. Konfliktin näkyvä osa on usein vain ”latvus” eli itse tilanne, jossa ihmiset ovat eri mieltä jostakin. Taustalla vaikuttavat kuitenkin syvemmät tekijät eli ”juuret”, toisin sanoen ihmisten kokemukset, arvot, valta-asemat ja erilaiset käsitykset oikeasta ja väärästä.
On tärkeää ymmärtää, mistä konflikti kumpuaa ja millaisia tunteita, tarpeita ja kokemuksia kiistan taustalla on. Sorrettujen teatteri tarjoaa konfliktien ratkaisuun erilaisia toiminnallisia välineitä. Teatteri voi nimittäin ohittaa sanalliset puolustusmekanismit ja tehdä näkyväksi vaikeasti sanoitettavia tilanteita.
Image Theatre
Osallistujat muodostavat kehollaan ”patsaita”, jotka kuvaavat kyseistä konfliktitilannetta työyhteisössä tai luokkatilanteessa. Muut osallistujat observoivat tilannetta.
Katsojan roolissa olijat pohtivat esim. mitä henkilöt mahdollisesti tuntevat? Kuka käyttää tilanteessa valtaa? Kuka jää ulkopuolelle?
Tilanteen vetäjä voi halutessaan koskettaa patsasta ja kysyä patsaalta esim. millaisia tuntemuksia hänellä herää kyseisessä tilanteessa/asennossa. Tilanteeseen voi tulla myös katsojan roolissa olijoita kokeilemaan, miltä sormella osoittelu tai muu tuntuu. Tämän jälkeen patsasta/patsaita muokataan yhdessä niin, että se kuvaa toivottua tai ratkaistua tilannetta. Kyseinen harjoitus tekee näkyväksi sen, miten erilaiset tunteet, valta ja käytös vaikuttavat konflikteihin. Harjoituksen tarkoituksena on lisätä osallistujien ymmärrystä siitä, millaista on olla ns. toisen housuissa tai hameessa.
Forum Theatre -harjoitus
Tässä harjoituksessa pieni ryhmä esittää lyhyen konfliktitilanteen, jossa ongelmaa ei saada ratkaistua. Tämän jälkeen osallistujat voivat ehdottaa vaihtoehtoista toimintatapaa ja/tai tulla itse mukaan kohtaukseen kokeilemaan ratkaisua. Harjoituksessa voidaan esimerkiksi testata, mitä tapahtuu, jos henkilö kuuntelee ennen kuin vastaa, ilmaisee oman tunteensa rakentavasti, kysyy toisen näkökulmaa, asettaa rajan tai yrittää löytää yhteisen ratkaisun. Harjoitus yhdistää tunneälyn ja konfliktinhallinnan, koska vaihtoehtoisia tapoja toimia päästään kokeilemaan käytännössä.
Kurssin yhteydessä tutustuin myös yllätyksekseni musiikkiterapiaan. Se laajensi omaa käsitystäni entisestään siitä, miten tunteita ja vuorovaikutusta voidaan käsitellä muiden kuin ns. perinteisten keskustelumenetelmien avulla.
Teimme erilaisia musiikinkuunteluharjoituksia, ja musiikin kuuntelun jälkeen keskustelimme: Mikä tunne kullekin musiikista nousee? Missä se tuntuu kehossa? Millaisia ajatuksia tai muistoja se herättää?
Jo pienetkin musiikkiterapia- tai musiikinkuunteluhetket kera keskustelujen kehittävät nuorissa tunteiden tunnistamista ja nimeämistä, tätä voisi hyödyntää helposti oppilaitoksessammekin.
Kiinnostava oli myös harjoitus, jossa me osallistujat valitsimme ensin musiikkia, joka vastasi sen hetkistä tunnetilaa. Sen jälkeen valitsimme toisen kappaleen, jonka tarkoituksena on auttaa meitä siirtymään toivottuun tunnetilaan, esimerkiksi stressistä rauhallisuuteen tai ärtymyksestä tasapainoon. Itselleni kyseinen harjoitus on kuvilla tehtynä tuttua, mutta mieleeni ei ole tullut koskaan tehdä sitä tietoisesti musiikilla. Molemmissa harjoituksissa pyritään tietoisesti muuttamaan tunnetilaa paremmaksi tai seesteisemmäksi.
Teimme myös tekoälyllä musiikkia eli kirjoitimme nimettöminä kirjeen elämästämme tai unelmastamme ja piirsimme kirjekuoreen kansikuvan. Pelkän kansikuvan perusteella kukin valitsi itselleen kirjeen luettavaksemme. Tämän jälkeen syötimme tekstin tietokoneelle ja valitsimme musiikkigenren siihen. Jokaisen henkilökohtainen, nimetön tarina soi kaikkien kuultavana 😊.
Kurssi sai minut pohtimaan konflikteja aikaisempaa laajemmin. Konflikti ei ole pelkästään ongelma, joka pitää ratkaista tai poistaa, vaan se voi tarjota mahdollisuuden ymmärtää paremmin sekä itseä että muita. Tärkeää on se, miten konfliktia lähestytään ja millaista vuorovaikutusta tilanteessa syntyy. Erityisen kiinnostavaksi koin sen, miten luovat ja toiminnalliset menetelmät, kuten teatteri ja musiikki, voidaan yhdistää tunneälyn ja konfliktinhallinnan teemoihin. Kumpaankaan tapaan en ole aiemmissa koulutuksissa törmännyt.
Kurssi oli mukava, silmiä avaava ja opettavainen kokemus. Tykkäsin kurssin luovasta tavasta suhtautua asioihin. Asioista niiden oikeilla nimillä keskusteleminen, saati omien tunteiden nimeäminen, ei ole aina helppoa, ja siksi on hyvä kokeilla erilaisia luovia tapoja avata klikkejä ja pohtia näkemyseroja.
Tätä lisää!
I love you, Vienna, now and forever 😊
Opettajavaihto Italiassa, Paganissa 26.–31.3.2026, Heli ja Antti
Päivä 1
Perjantai 27.3.
Pitkän matkustuspäivän torstain jälkeen ensimmäinen aamu Salernossa alkoi aikaisin. Ilahduimme suuresti siitä, että kuljetus oli järjestetty suoraan hotellimme ovelta koululle. Yllätys oli melkoinen, kun Erasmus-koordinaattori Ida ja ranskanopettaja Vanessa astuivat autosta ulos ja tervehtivät meitä ensimmäisillä sanoillaan suomeksi: “Hyvää huomenta!”
Saavuimme kouluun, jossa tapasimme koulun rehtorin sekä muuta koulun henkilökuntaa. Keskustelimme Italian koulujärjestelmästä yleisesti sekä isännöivän koulun organisaatiosta erityisesti. Meille oli nimetty opiskelijatutoreita, jotka esittelivät koulua ja tutustuttivat meidät paikallisiin tapoihin. Martina, Alfonso ja Francesco tekivät tässä hienoa työtä.
Seurasimme ensimmäisillä oppitunneilla taideopetusta Elenan luokassa sekä historiaa myöhäisantiikin ajalta Giuseppen opetuksessa. Opiskelijat osoittivat suurta kiinnostusta meitä kohtaan ja esittivät runsaasti kysymyksiä. Meiltä kysyttiin muun muassa, mikä on italian kielen kaunein sana. Antti vastasi tietenkin heti, että se on “bella”. Mikäpä muukaan!
Pääsimme seuraamaan myös koulun kansallisesti menestyneen väittelyluokan harjoittelua. Osallistuimme itse väittelytehtävään ja totesimme nopeasti, että opiskelijat olivat selvästi taitavampia kuin me. Väittelyä ohjannut opettaja Grazia kutsui meidät hänen ja koulun rehtorin Ezilda Pepen kanssa Napoliin sunnuntaivierailulle. Olimme kutsusta erittäin otettuja.
Lounaalla saimme maistaa erinomaista paikallista pizzaa.
Päivä 2
Maanantai 30.3.
Koulupäivä alkoi Idan englannin oppitunnin seuraamisella. Tunnin aiheena oli kirjallisuuden analyysi. Kielikylpymme jatkui tämän jälkeen ranskan oppitunnilla, jossa opiskelijat analysoivat modernia raplaululyriikkaa. Vanessan ranskan tunneilla kävi kerran viikossa natiivi ranskanpuhuja, ja näiden tuntien pedagoginen pääpaino oli keskustelussa. Tarvittaessa Vanessa tuki keskustelua ja käsitteiden ymmärtämistä italiaksi.
Tutoropiskelijoille oli annettu paljon vastuuta vierailumme ajaksi. He suunnittelivat ja toteuttivat erilaisia esityksiä, kuten tanssia ja laulua, kulttuurisia tietoiskuja sekä paikallisten tapojen esittelyä. Taukojen aikana huolehdittiin myös siitä, että kahvintarpeemme tuli huomioiduksi.
Saimme nauttia upeasta kansanmusiikkiesityksestä. Antti tunnisti laulun ja sen lyriikat, ja Heli heittäytyi itse soittamaan ja tanssimaan taitavien opiskelijoiden ohjauksessa. Helin esityksestä tallennettua videomateriaalia emme kuitenkaan aio julkaista!
Musiikkiesityksen jälkeen saimme pienen yllätyksen: koululle oli saapunut paikallisen median edustajia. He haastattelivat opiskelijoita, Erasmus-koordinaattori Idaa sekä meitä. Opiskelijat toimivat ystävällisesti tulkkeina ja käänsivät englanninkieliset vastauksemme italiaksi.
Viimeisellä oppitunnilla kävimme tiedeluokassa, jossa seurasimme opiskelijoiden projektitöitä. Teemana oli kokemuksellinen oppiminen. Tiedeaineiden opettaja Carmen esitteli meille sähköisiä oppimateriaalejaan ja käyttämiään opetusmenetelmiä sekä kertoi väitöstutkimuksestaan.
Lopuksi saimme raikuvien aplodien saattelemana diplomit ja esitimme lämpimät kiitoksemme erinomaisesti järjestetystä työseurantajaksosta.
Grazie mille, Pagani! Nähdään pian Kouvolassa!
Mitä jäi mieleen?
Erityisesti mieleen jäi opiskelijoiden aktiivisuus ja rohkea osallistuminen Italiassa. Pohdimme, miten vastaavaa aktiivisuutta voisi edistää kotimaassa ja millä keinoilla voisimme rohkaista omia opiskelijoitamme samanlaiseen osallistumiseen oppitunneilla.
Koulupäivän rakenne poikkesi selvästi suomalaisesta. Italiassa koulupäivät ovat lyhyempiä ja tiiviimpiä, ja taukoja on vain vähän. Tämä edellyttää intensiivisempää pedagogista suunnittelua ja oppituntien tarkempaa rakentamista.
Kodin ja koulun välinen yhteistyö on Italiassa aktiivisempaa. Jokaisen opiskelijan huoltajaa tavataan vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana.
Vaikka lähestymistavat opetukseen eroavat Italiassa ja Suomessa, kummassakin maassa painotetaan opetustyön ohella opiskelijoiden hyvinvointia ja tukemista koko koulupolun ajan. Käytettävissä olevat resurssit vaikuttavat siihen, miten rakenteita voidaan suunnitella ja opetusta toteuttaa.
Lisäksi erityisesti mieleen jäi italialainen vieraanvaraisuus. Meistä pidettiin kaikin puolin erittäin hyvää huolta!
Viikko Firenzessä – Erasmus+ ja neljän C:n pedagogiikka, Saila
Firenze, 21.9.–28.9.
Kun Suomen syksy saapui, minä, Yhteislyseon psykologian ja uskonnon opettaja, pakkasin laukut ja suuntasin kohti Italiaa ja renessanssin Firenzea. Matkani oli osa Erasmus+ -ohjelman rahoittamaa kurssia ja opettajaliikkuvuutta, jonka tarkoituksena oli syventyä opetuksen uusiin tuuliin ja lisätä verkostoja ja kansainvälistä osaamista.
(kuvassa innokas opiskelija-Saila matkalla hotellilta Firenzen päärautatieaseman ohi kohti koulua, koulumatka vei n. 30 min Arno-joen rantaa tai vaihtoehtoisesti Duomon ohi)
Vaikka olen sosiaalinen ihminen, myönnettäköön, että tunsin pientä jännitystä kurssin alla. Pelkäsin, että muut osallistujat olisivat saapuneet omina ryhminään, ja joutuisin ehkä viettämään aikaa yksin. Tämä pelko kuitenkin haihtui nopeasti.
Ensimmäisenä aamuna, kurssin alkaessa, meni vain noin kolme minuuttia, kun olin löytänyt samanhenkisen sielun: sisustusarkkitehtuuria ja muotoilua opettavan Doriksen Itävallan Wienistä. Jaoimme heti ajatukset opettamisen iloista ja haasteista, ja hänestä tuli korvaamaton tuki koko viikon ajaksi. Yhdessä sukelsimme viikon antiin.
(kuvassa Doris ja Saila korkealla kukkulalla, jolla seisoo yksi versio Michelangelon kuuluisasta David-patsaasta. Ihmiset kokoontuvat suurin joukoin kukkulalle auringonlaskun aikaan ihailemaan illan valossa kylpevää Firenzeä)
Oppimisen ydin: 4C:tä
Osallistuin Europass Teacher Academyssa kurssiin, joka keskittyi erityisesti tulevaisuuden taitoihin: The 4Cs: Creativity, Critical Thinking, Communication and Collaboration in Schools. Pohdimme yhdessä, miten näitä taitoja voidaan parhaiten integroida omien aineidemme opetukseen. Miten kannustaa opiskelijoita luovaan ongelmanratkaisuun ja kriittiseen arviointiin? (kuvassa kurssimme viikon lukujärjestys)
Työskentelimme innostavassa kansainvälisessä opettajien ryhmässä, johon kuului brasilialaisitalialainen opettajamme Roberta sekä opekollegoja minun lisäkseni Itävallasta, Bulgariasta, Ranskasta, Saksasta ja Puolasta. Eri maiden pedagogiset näkökulmat tarjosivat uusia oivalluksia ja rikasta keskustelua. Suomen systeemejä tunnuttiin arvostavan korkealle ja sainkin selittää niitä paljon.
(kuvassa vasemmalla operyhmämme ja "Coffee with a view", oikealla kuva luokkahuoneesta Palazzo Venerosi Pesciolinissa)
Kulttuuria ja nähtävyyksiä
Vaikka kurssi oli intensiivinen, iltapäivät ja illat olivat varattu Firenzen lumon kokemiselle. Kävin kulkemassa Ponte Vecchion sillan yli, ihailin Duomon (Santa Maria del Fioren) Brunelleschin kupolia, ja koin renessanssin taiteen suuruuden Uffizin galleriassa. Firenzen nähtävyydet olivat vertaansa vailla. Niiden ohella tietysti kuuluu asiaan nauttia myös hyvää ruokaa ja aito italialainen jäätelö, gelato, joka oli palkinto pitkistä kävelypäivistä (keskimäärin 15-20 km/ päivä).
(1. vasemmalla Santa Maria del Fiore Firenzessä sijaitseva katedraali, joka on pääosin rakennettu 1300- ja 1400-luvuilla. Se on viidenneksi suurin kirkkorakennus Euroopassa
2. Oikealla Arno-joen ylittävä keskiaikainen Ponte Vecchio, joka on täynnä kultasepänliikkeitä. Toisessa kuvassa iltavalaistuksesssa.
3. Alhaalla vasemmalla Uffizin maailmankuulu taidegalleria.
Viikon opettajaliikkuvuus ja 4 C:n kurssi tarjosi ainakin nämä kolme konkreettista oppia, jotka tuon mukanani luokkahuoneeseen:
1. Älä pelkää kokeilua / mokailua
-
Kurssilla korostettiin, että luovuus (Creativity) tarvitsee turvallisen ympäristön, jossa epäonnistuminen on sallittua. Huomasin, että myös opettajan pitää uskaltaa kokeilla uusia opetusmetodeja. Aion luoda psykologian tunneille yhä enemmän tilaa, jossa "en tiedä" on hyvä lähtökohta ja kokeilunhalu palkitaan.
2. Moniäänisyys rikkaudeksi
-
Kansainvälinen opettajien ryhmä osoitti, miten erilaiset kulttuuriset taustat rikastuttavat keskustelua. Aion hyödyntää uskonnonopetuksessa entistä enemmän globaaleja ja monikulttuurisia esimerkkejä.
3. Viestintä ei ole sama kuin täydellinen kielioppi
-
Opin, että kurssilla hiotut viestinnän-taidot (eleet, kehonkieli, avoimuus) olivat tärkeämpiä kuin täydellinen kielitaito. Vaikka italiaa en puhunutkaan kuin perusfraasien verran, onnistuin kommunikoimaan erinomaisesti paikallisten kanssa. Tämä opettaa toivoakseni opiskelijoitakin olemaan rohkeita: yritä viestiä, ole avoin ja luota siihen, että hymy ja käsien heiluttelu kantaa pitkälle.
Firenze oli paitsi kaunis, myös inspiroiva, ja Erasmus+ -viikko syvensi ammatillista osaamistani. Palasin töihin uusin, syysauringon valaisemin silmin ja sydän täynnä muistoja (ja vatsa täynnä pastaa ja hieman gelatoa). Heti ensimmäisenä päivänä Kouvolassa suuntasin paikalliseen nappiliikkeeseen... jotkut koulumme PS5-opiskelijat tietävätkin, miksi.
(kuvassa opet iltapäiväkahvilla Pyhän ristin kirkon aukiolla = Piazza Santa Croce
Suosittelen lämpimästi osallistumista koulumme Erasmus-juttuihin. Lisäksi erityisesti SiE-linjan (Studies in English-ryhmät) opettajat saavat varmuutta ja rohkeutta kommunikointiin tällaisten kurssien avulla.