Pohjoismaat ja Baltia
Pohjoisen Maailman Näyttely -projekti
Nykyään maapallo on hyvin kansainvälinen ja maihin on helppo tutustua luokkahuoneesta käsin Internetin, satelliittikuvien, käännetyn kirjallisuuden, viihteen ja laajalle levinneiden ruokakulttuurien avulla, mutta maailmannäyttelyiden alkuaikoina kunkin maan ihmeet ja erikoisuudet saatettiin nähdä ensi kertaa esittelykojussa tai -paviljongissa ilman, että täytyi lähteä vierailemaan kyseisessä maassa. Me rakennamme maailmannäyttelyn, joka keskittyy Pohjoismaiden alueen ja Baltian maiden erikoisuuksiin.
Oppilaat on jaettu työpareiksi heitä kiinnostavien aiheiden mukaisesti ja viikon aikana aletaan suunnitella oman aiheen kojua maailmannäyttelyyn. Oppilaat suunnittelevat maailmannäyttelyyn tietojulisteen ja jonkin toiminnallisen elämyksen kävijöille. Maailmannäyttely aukeaa koulun muulle väelle perjantaina.
Kuva luotu Copilot-tekoälyllä.
Vihkomme
Pohjoismaat ja Baltia
| Tietoa Pohjoismaista: Tanska on Pohjolan eteläisin valtio. Useiden saarten ja Jyllannin niemimaan muodostama maa on pieni, tiiviisti asutettu ja kauniiden rantojen ympäröimä. Pohjois-Atlantilla sijaitsee tuliperäinen Islannin saari, joka tunnetaan kuumista lähteistään ja vaikuttavasta luonnostaan. Monille Norja on yhtä kuin öljy ja tunturit. Vaikuttava luonto kurkottautuu etelärannikon silokallioilta Keski-Norjan valtavien tunturialueiden yli Nordkappin yöttömään yöhön. Ruotsi on pinta-alaltaan Pohjolan suurin maa ja myös asukasluvultaan suurin. Ruotsi tunnetaan laatuautojen, raudan ja teräksen tuotannosta. Suomi on järvien ja metsien peittämä pitkänomainen maa, joka tunnetaan myös koulutusjärjestelmästään, Muumipeikosta ja muotoilusta. Suomen ja Ruotsin välissä sijaitseva Ahvenanmaa koostuu yhteensä 6 757 saaresta. Ahvenanmaa on Suomelle kuuluva ruotsinkielinen itsehallintoalue. Färsaaret on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Kalastus ja ankara luonto ovat ominaisia Färsaarille. Grönlanti on myöskin Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja valtavan suuri saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä. Viro, Latvia ja Liettua ovat kolme Baltian maata, jotka sijaitsevat Itämeren rannalla. Näillä mailla on yhteinen historia, mutta ne ovat myös säilyttäneet omat kulttuuriset erityispiirteensä. |
Pohjoismaiden maantiedettä
Pinnanmuodot
Vaikka Pohjoismaita pidetään hyvin yhtenäisenä alueena, maantieteellisesti ne eroavat toisistaan paljon. Islannissa maa saattaa järistä ja tulivuoret purkautua. Jäätiköt peittävät osaa maasta. Suomessa rannikolta tunturialueelle on matkaa useita satoja kilometrejä. Ruotsissa tuntureille, jopa vuoristoon, ehtii muutamassa tunnissa lähes mistä osasta maata tahansa. Norjassa koko maata hallitsevat jylhät vuoristomaisemat ovat täysi vastakohta alavalle Tanskalle. Myös kaupunkien katukuva vaihtelee maasta toiseen.
Norjan ja Ruotsin rajalla sijaitsee vuoristo Skandit, joka ylettyy Suomeenkin asti. Sen korkeimmat huiput sijaitsevat Norjassa, reilusti yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ruotsissa korkein huippu on Kebnekaise ja Suomessa Halti-tunturi. Tanskassa on hyvin tasaista ja ihmiset asuvat siellä tiiviisti. Tanskaan kuuluu itsehallintoalueita: Färsaaret lähempäna ja Grönlanti kaukana Atlantilla.
Vesistöt
Pohjoisia maita kirjovat lukuisat järvet. Ruotsissa suuria järviä ovat Vänern, Vättern ja Mälaren ja Suomessa Inarijärvi, Oulujärvi ja Saimaa. Joet kuljettavat makeaa vettä ja rajaavat valtioiden rajoja. Tornionjoki on rajajoki Suomelle ja Ruotsille ja Tenojoki erottaa Suomen Norjasta. Niemen-joki erottaa Liettuaa ja Venäjän Kaliningradin aluetta.
Ilmasto ja kasvillisuus
Pohjoismaissa vallitsee väli-ilmasto, johon kuuluu neljä vuodenaikaa. Väli-ilmastossa on sekä meri-ilmastolle että manner-ilmastolle tyypillisiä piirteitä. Useimmissa pohjoismaissa kesät ovat lämpimiä ja valoisia ja talvet kylmiä ja pimeitä. Merellisessä Islannissa lämpötila ei vaihtele yhtä paljon kuin mantereisessa Suomessa tai Ruotsissa.
Kesän ja syksyn taitteessa, metsäkävelyllä lähtiessään saattaa joutua etsimään kauan kullankeltaista kultasuonta, kunnes yhtäkkiä onnistaa! Siinä niitä on puoliksi sammalen kätköissä: kauniita ja tuoksuvia kantarelleja! Sanko on jo ennestään täynnä mustikoita, ja mutkasta löytyy vielä pari komeaa tattia...
Talvenvaraa kartuttavat loppukesän ja syksyn metsäretket ovat monien pohjoismaalaisten arvostama vapaa-ajanharrastus. Pohjolan luonto on suuri ruoka-aitta, joka on tulvillaan herkullisia kasveja, joki- ja järvikaloja sekä hirven, saksanhirven ja villisian kaltaisia riistaeläimiä. Monelle pohjoismaalaiselle luonnonläheisyys on itsestään selvä asia, vaikka arki kuluisikin keskellä suurkaupunkia. Luontoelämykset ovatkin useimmissa Pohjolan kaupungeissa käden ulottuvilla. Pulahtaminen meressä, syksyinen marjastus ja sienestys, hiihtoretket vitivalkoisina kimaltavilla hangilla sekä kevään ensimmäisten valkovuokkojen poimiminen ovat monelle vuodenkierron olennaisia osia.
Pohjolan luonto on kaunis ja ainutlaatuinen, mutta myös herkkä. Varsinkin napapiirin pohjoispuolella kasvit kasvavat hyvin verkkaisesti, ja kun ihminen kajoaa luontoon, palautuminen on hidasta tai jopa mahdotonta. Pohjolan tiheään asutuilla seuduilla ja varsinkin Tanskassa on vain vähän luonnontilaisia alueita. Kylmemmillä seuduilla kasvillisuus on tunturikasvillisuutta, tundraa: varpuja, maan pinnassa kasvavia matalia kasveja, pensaita ja sitkeitä, matalia vaivaiskoivuja. Suuri osa Suomesta on havumetsäaluetta, jolloin Suomen metsistä löytyy paljon havupuita mäntyjä ja kuusia. Mitä etelämmäs edetään, sen lämpimämpi on ilmasto ja lehtipuille on sopivat kasvuolosuhteet. Jalopuut, kuten vaahtera, lehmus ja tammi viihtyvät lehtimetsävyöhykkeellä.
tundra
havumetsä
lehtimetsä
Kuvat: Pixabay
Luonnonvarat ja elinkeinot
Auringon energiaa ja tuulen tai veden voimaa on valjastettavissa ihmisen käyttöön rajattomasti. Samoin esimerkiksi metsään kasvaa uutta puuta, vaikka sitä käytettäisiin rakentamiseen tai paperin valmistamiseen. Uusiutumattomia luonnonvaroja ovat fossiiliset polttoaineet kuten kivihiili, maakaasu ja öljy. Ne ovat syntyneet muinaisien kasvien ja eläinten jäännöksistä maankuoren kerroksiin. Syvältä maan uumenista löytyy myös erilaisia metalleja kuten rautaa, alumiinia ja kuparia.
Elinkeino on sana, joka kuvaa millä keinoin ihmiset saavat elantonsa. Esimerkiksi maatalous, teollisuus, kalastus ja matkailu ovat Pohjoismaiden ja Baltian maiden tärkeitä elinkeinoja.
Ihminen on kautta aikojen ollut taitava hyödyntämään luonnonvaroja. Sijaintimme yltäkylläisessä pohjoisessa tarjoaa meille kaikki elämämme edellytykset. Meidän on tärkeä pitää luonnosta huolta ja olla ahnehtimatta liikaa liian nopeasti.
Kuvat: Pixabay ja Copilot tekoäly
Yhteinen pohjoisemme
Kielet
Kielet ovat hyvin samankaltaisia eri maiden välillä. Ruotsi, norja ja tanska ovat kirjoitettuna ymmärrettävissä näiden kielten puhujille yli kielialueiden. Islannissa on omaleimaisempi, vaikka siinä on edellisten kanssa yhteisiäkin piirteitä. Suomi on sukua viron kielelle ja latvia ja liettua ovat samankaltaisia.
Luonto
Kaikissa maissa on kaunista luontoa ja sen suojelemiselle omistettuja alueita. Pohjoismaat pyrkivät huomioimaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, sillä luonnossa liikkuminen ja luontoharrastukset ovat yleisiä meillä. Jokaisenoikeudella marjoja ja sieniä voi poimia ja säilöä talven varalle, siihen on pohjoisessa pitkät perinteet.
Historia
Yhteinen historiapitää sisällään niin viikinkiheimojen pelottomia purjehduksia kuin keskiaikaisten ritareiden haarniskojen kalahtelua. Alueella on hallinnut kuninkaita erilaisilla aluejaoilla. Ristiretket toivat kristinuskon kaikkiin pohjoismaihin, jossa se on muovannut kunkin maan kulttuuria ja arvoja. Ortodoksinen perinne yhdistää Baltianmaita.
Juhlat ja perinteet
Joulun, pääsiäisen ja juhannuksen juhliminen yhdistää pohjoisia alueita ja perinteissä on samankaltaisuuksia ja erottavia tekijöitä.
Kulttuuri Pohjoismaissa kirjoitetaan paljon kirjallisuutta, kuvataan elokuvia ja tehdään teatteria, tanssia tai oopperaa. Naapurimaiden kulttuuri kiinnostaa meitä yli valtioiden rajojen.
Hyvinvointiyhteiskunta Pohjoismaissa hyvinvointi kumpuaa tasa-arvosta ja siitä että yhteisiä asioita hoidetaan yhdessä. Kaikissa pohjoismaissa vallitsee demokratia, eli kansalaiset saavat vaikuttaa maansa asioihin. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa hallitsee perinteisesti kuningasperhe, mutta heidän valtansa on enemmän maansa edustamista ja esillä oloa. Näissäkin maissa valitaan vaaleillam kansanedustajia ja ministereitä päättämään yhteisistä asioista. Valtio takaa yhteisistä verovaroista kansalaisilleen koulutusta, kulttuuria ja huolenpitoa.
Urheilu
Pohjoisessa etenkin talvilajeihin on erikoistuttu ja pärjäämme hyvin niissä.
Meidän meremme
Valtameret ohjaavat elämää maapallolla
Valtameret ja meret peittävät yli kaksi kolmasosaa maapallon pinta-alasta. Maailman vesivaroista peräti 97 prosenttia on valtamerissä. Mereen virtaavat vedet tuovat mukanaan maa- ja kallioperästä liuennutta suolaa. Meriveden suolapitoisuus on keskimäärin 3,5 prosenttia, eli suolaa on 35 grammaa litrassa. Kolmesta ämpärillisestä merivettä saadaan haihduttamalla melkein kilo merisuolaa. Pienestä koostaan huolimatta Itämeri on eroittamaton osa maailman meriä. Itämeren suolapitoisuus on vain 7 promillea, kun valtamerien suolapitoisuus on 35 promillea. Meren vesi on murtovettä eli makean veden ja valtameren veden sekoitusta.
Viisi suurta ja suolaista valtamerta muodostavat maailman meren
Maapallon valtameret: Atlantti, Tyynimeri, Intian valtameri, Eteläinen valtameri ja Pohjoinen Jäämeri eli Jäämeri ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Voidaankin oikeastaan puhua yhdestä maailman merestä, joka vain jaetaan edellä mainittuihin osiin. Reunameret, kuten Beringinmeri ja Pohjanmeri, rajoittuvat toiselta puolen mantereeseen ja toiselta avomereen. Mannerten tai saariketjujen välissä, isoista altaista osin erillään, sijaitsevat sivumeret. Esimerkiksi Karibianmeri ja Välimeri ovat isoja ja Itämeri ja Mustameri pieniä sivumeriä.
Itämerikin kuuluu siis oikeastaan Atlanttiin. Itämeren erikoispiirreitä ovat vähäinen suolapitoisuus, vuoroveden heikkous, mataluus ja sijainti kokonaan mannerlaatan päällä. Itämeren keskisyvyys on 54 metriä ja syvin kohta 459 metriä. Itämeri on maailman nuorin meri. Mantereet ympäröivät sitä lähes joka puolelta ja yhteys mereen on kapea ja matala. Vuosittain Itämeren pintaa peittää ainakin osittainen jää. Moniin muihin meriin verrattuna Itämeri on vähäsuolainen ja melko matala. Nämä kaikki tekevät siitä ainutlaatuisen merialueen koko maailmassa. 
Itämeren lajisto on ainutlaatuista
Itämeri on sitkeiden eliöiden koti. Ensinnäkin, Itämeri on mereksi hyvin eristäytynyt. Lajien luontainen leviäminen Suomen rannikolle tapahtuu lähinnä kapeiden Tanskan salmien kautta, tai valuma-alueen järvistä.
Toiseksi, Itämeren vesi on murtovettä, eli liian vähäsuolaista merivedeksi, mutta liian suolaista järvivedeksi. Itämeri on suolaisimmillaan Ruotsin, Tanskan ja Saksan edustalla, mistä suolapitoisuus laskee liikuttaessa pohjoiseen ja itään. Perämeren perukoilla vesi on lähes suolatonta.
Kolmas Itämeren erityispiirre liittyy lämpötilaan: lähes koko pohjoinen Itämeri, johon Suomenkin rannikko kuuluu, jäätyy talvisin. Tämä asettaa eliöstölle omanlaisiaan vaatimuksia. Jotta laji selviää Suomen rannikolla, sen pitää ensin päästä paikalle, ja sen jälkeen sopeutua elämään murtovedessä, jota ajoittain peittää jääkansi. Yllättävän moni laji myös pystyy tähän!
Viherlevät kasvavat Suomen rannikon kallio- ja kivirantojen valoisimmalla vyöhykkeellä, aivan pinnan tuntumassa. Ahdinparta on vaalean- tai tummanvihreä huiskumainen levä, joka muodostuu päärankaa ympäröivistä pienemmistä, ylöspäin kaartuvista tupsuista. Kalliopohjilla se voi kasvaa jopa 30 cm:n korkuiseksi muodostaen mattomaista kasvustoa.
Rakkolevä (myös rakkkohauru) on ruskea, toistuvasti Y-haaroittuva ja varreltaan litteä ruskolevä, joka kasvaa noin 10–100 cm:n korkuiseksi. Varsi on nahkamainen ja luja keskiranka erottuu siinä selkeästi. Levää kannattelevat kaasurakkulat ovat tavallisia, mutta voivat puuttua yksilöistä, jotka kasvavat tuulelle ja aalloille alttiilla kasvupaikalla. Rakkolevä voi kasvaa 0,5-5 metrin syvyydessä, mutta suotuisissa olosuhteissa jopa kymmenessä metrissä pinnan alapuolella.
Punaisen eri sävyissä loistavia leviä löytyy lähes kaikilta valoisan vyöhykkeen kivipinnoilta. Selkeimmin punalevät värittävät maisemaa hieman muita leviä syvemmällä. Ne kykenevät hyödyntämään viher- ja ruskoleviä syvemmälle ulottuvat valon sävyt.
Itämeressä viihtyy monenlaisia kalalajeja: silakkaa, kilohailia, kuoretta ja kolmipiikkiä. Jotkin kalat, kuten taimen tai lohi vaeltavat Pohjois-Atlantin viileiltä vesiltä makeammille vesille lisääntymään.
Ahven on Suomen kansalliskala. Ahvenen tunnistaa helposti kyljen raitakuviosta, sillä mikään muu Suomen merialueen kala ei näytä samanlaiselta. Ahven on erittäin sopeutuva kalalaji. Se on makean veden laji, joka elää myös Itämeren vähäsuolaisissa rannikkovesissä.
Suomen merialueella esiintyy kolme merinisäkäslajia: harmaahylje eli halli, itämerennorppa ja pyöriäinen. Näistä vain halli ja norppa lisääntyvät Suomen aluevesillä. Pyöriäisistä tehdään vuosittain vain muutama havainto. Kaikki muut Suomen merialueella havaitut merinisäkäslajit, kuten delfiinit ja ryhävalaat, ovat äärimmäisen harvinaisia vierailijoita, ja ovat usein päätyneet Suomen aluevesille vahingossa. Ne ovat valtamerten asukkeja.
Suomessa esiintyvistä linnuista saaristolinnuiksi lasketaan perinteisesti rannikolla pesivät sorsa-, lokki-, tiira- ja ruokkilinnut, sekä kahlaajat. Saaristossa voi myös tavata petolintuja, kuten merikotkia ja sääksiä.