Maanantaiaamuna menimme normaalisti kouluun, mutta koulukirjojen sijasta meillä oli mukanamme kasa matkatavaroita. Ranskantunnilla ehdimme tekemään viime hetken ranskan kielen kertausta ja kauhistelemaan sitä, kuinka hyvin ruotsi ja saksa alkoivat yhtäkkiä sujua. Osasimme kuitenkin sanoa "bonjour", "merci" sekä "au revoir", joten saatoimme lähteä matkaan turvallisin mielin.

Kello 11.15 lähdimme syömään vetäen matkalaukkuja perässämme. Ravintola Kimaran tarjoaman ruokailun jälkeen jätimme muut ykköset katselemaan Matrixia filosofian tunnille ja lensimme hopeisella limusiinillamme bussipysäkille odottamaan. Porukka saatiin lopulta kasaan ja sen jälkeen odotimme jännityksellä jos vaikka bussi tulisi ja veisi meidät lentokentälle.

Päästyämme bussista jumitimme pysäkillä varmistamassa, että kaikki olivat mukana

Suunnilleen puoli yhden aikaan linja-auto ilmestyi näkyviin ja matkamme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää pääsi jatkumaan. Bussimatka sujui kaikilta osin mukavasti, ellei paahtavan kuumaa auringonpaistetta etelän puolelta oteta huomioon. Jokainen selvisi yhtenä kappaleena perille jopa haastavasta linja-auton vaihdosta huolimatta.

Lentokentällä teimme check-inin automaateilla hämmästellen sitä kuinka erilaiselta Norwegianin lähtöselvitys näytti Lufthansaan verrattuna. Liimasimme laukkuihimme kaikenlaisia tarroja ja kirjoitimme varmuuden vuoksi yhteen lappuun hotellinkin osoitteen. Sitten sanoimme matkalaukuillemme heippa ja heitimme ne hihnalle josta jotkin eivät koskaan palaa. Check-inin jälkeen oli turvatarkastuksen vuoro, ja löysimme paikan, jossa sinne ei ollut jonoa nimeksikään. Kaikki pääsivät läpi ihailtavan sujuvasti siitä huolimatta, että laukusta pois otettavat tabletit ja kaikki muut säännöt kauhistuttivat tottumattomia lentelijöitä.

Ruuhkaton turvatarkastus, me sekä kuuluisa Family Gate

Turvatarkastuksen jälkeen meillä olisi ollut aikaa vaikka mihin, mutta moni valitsi ensimmäisenä reitin vessaan kuuntelemaan lintujen laulua. R-Kioskilta puolet ryhmästämme tuli jonossa ulos Novelle-pullot kainalossa. Sitten loppui mielikuvitus ja menimme vain istumaan lähelle lähtöporttia numero kahdeksantoista ja tuijottamaan älypuhelimiamme.

Norwegianin B737-800 ja yritys kouluttaa ihmisiä Wenche Fossin kuvan avulla

Puoli viiden jälkeen alkoi boarding ja pian nousimme Norwegianin B737-800 -lentokoneeseen. Lento oli aikataulussaan ja kone lähti 17:00 Itä-Euroopan kesäaikaa lentämään kohti Pariisia. Osa ryhmästä oli aivan peloissaan varsinkin nousun ja laskun aikana, mutta osa sitä vastoin tiesi juuri silloin elävänsä elämänsä onnellisimpia hetkiä. Lento meni hyvin niin kuin on tavallista, ja saavuimme Pariisiin Orlyn lentokentälle 19:05 Keski-Euroopan kesäaikaa. Astuimme elävinä ulos ja seurasimme opasteita sisälle terminaaliin.

Kaikki selvisivät hengissä ulos lentokoneesta vaikka odotukset eivät olleet korkeat

Huomasimme, että koneen etuosassa istuneita ei näkynyt missään, mutta kypsinä ja itsenäisinä lapsina kävimme rauhassa WC:ssä ja suunnistimme sitten niin kutsuttuun liukuhihnapaikkaan. Matkatavarat saapuivat nopeasti, nopeammin kuin loput porukasta, joka oli jäänyt ihmettelemään olinpaikkaansa suhteessa meidän olinpaikkaamme.

Pian pääsimme etsimään tietämme ulos odottamaan bussia. Seitsemän euron bussilipun ostaminen tuotti hieman vaikeuksia, koska automaatit toimivat vain kolikoilla ja tietynlaisilla korteilla. Puolen tunnin OrlyBus-matkan jälkeen löysimme tiemme metroasemalle ja ostimme Navigo-matkakortit, jotka ladattiin viikoksi. Tämän jälkeen tungimme matkalaukkumme ja itsemme läpi porteista kohti metrotunnelia ja matkustimme hotellia lähinnä olevalle asemalle.

Navigo-korttien osto sujui kaikilta täydellisen ranskamme ansiostaOpimme heti alussa seuraamaan Sortie-kylttejä

Hotelli seisoi suoraan edessämme kun kiipesimme väsyneinä ylös metrotunnelista. Kirjauduimme hotelliin, saimme WiFi-salasanan ja Pariisin kartat ja raahauduimme huoneisiimme. Pienen punaisen hissin ovet janosivat ihmisuhreja ja portaikko kuudenteen kerrokseen oli monen mutkan takana, mutta suurin osa selvisi voitokkaana huoneeseensa. Onnekkaimmilla oli huoneistaan näkymät Eiffelille ja Sacré-Coeurille.

Metrossa oli ihmeellistä ja kaikki jopa pysyivät pystyssä rankan päivän jälkeen

Hetken ihmettelyn jälkeen kipitimme portaat alas. Nyt oli mahdollisuus käydä hakemassa iltapalaa kaupasta, ja niinpä juoksimme porukalla suorinta tietä viereisen korttelin Monoprixiin hamstraamaan appelsiinimehua, jääteetä ja leipää. Osa nälkäisimmistä eksyi hädissään myös McDonaldsiin, jossa yli-innokas hiusverkolla varustettu vanha mies opasti käyttämään tilausautomaatteja. Tämä oli ikimuistoinen kohtaaminen.

Säikähdyksestä selvittyämme kävelimme takaisin hotellille, täytimme vatsamme erinäisillä leipää muistuttavilla tuotteilla ja menimme suoraan nukkumaan. Tiedoton tila saavutettiin suhteellisen pienessä ajassa, vaikka huomisesta olisi tulossa niinkin jännittävä päivä.