Julia Simonen
Tutkimusesittely oli kattava ja mielenkiintoinen, ja kaikki siinä esitetyt väitteet tukivat ajatteluani. Vuorovaikutus ja sen lämpimyys on opettajan työssä yksi tärkeimmistä asioista, ja opettajan rooli sen rakentumisessa on suuri. Pakarisen mukaan laadukas vuorovaikutus ryhmässä koostuu tunnetuesta, toiminnan organisoinnista sekä ohjauksellisesta tuesta. Kaikki osa-alueet tulee olla kunnossa, jotta vuorovaikutus toimii.
Jokaisella lapsella on kouluun tullessaan omat käsityksensä omasta osaamisesta ja oppimiskyvystä. Opettajan tulee varhaisessa vaiheessa tulla tietoiseksi näistä oppilaiden käsityksistä, jotta jokainen oppilas motivoituu koulunkäyntiin ja oppimiseen. Laadukas vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välillä mahdollistaa sen, että oppilaat pystyvät kertomaan opettajalle omista asioistaan.
Pakarisen mukaan tunnetuki ja ilmapiiri vaikuttavat oppilaiden yrittämiseen ja tehtäviin keskittymiseen. Opettajana tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että jokainen oppilas tulee kohdatuksi päivittäin. Tukea pitää olla saatavilla oikeaan aikaan, ja luokkahenkeä tulee rakentaa ja ylläpitää erilaisilla toimilla. Näin luokassa on hyvät edellytykset hyvälle keskittymiskyvylle, työrauhalle sekä yritteliäisyydelle.
Monesti tehtäviä aktiivisesti vältteleviin oppilaisiin kiinnitetään huomiota ja käytökseen puututaan, kun taas passiivisesti välttelevät oppilaat jäävät usein huomaamatta. Tähän vaikuttaa Pakarisen mukaan se, että tehtäviä aktiivisesti välttelevät oppilaat ovat näkyvämpiä ja usein häiritsevät muiden oppilaiden keskittymistä, kun taas tehtäviä passiivisesti välttelevät istuvat usein hiljaa paikoillaan ja saattavat jopa katsoa tehtäviä, mikä saattaa näyttää siltä, että he miettivät vastauksia. Aktiivisesti välttelevät lapset on helpompi tunnistaa kuin passiivisesti välttelevät.
Usein voi käydä niin, että opettajan resurssit eivät riitä kaikkeen, minkä vuoksi passiivisesti välttelevät lapset jäävät paitsi tarvitsemastaan tuesta ja rohkaisusta. Kuitenkin opettajan tulee huomata ja ottaa tosissaan tehtäviä välttelevät oppilaat riippumatta välttelyn muodosta ja tehdä sopivia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi. Vuorovaikutus on tässä asiassa avaintekijänä: pienikin rohkaisu tai jutustelu voi olla merkityksellistä.
Luennolla Laine nosti esille ajatuksen siitä, että opettaminen-termi tulisi muuttaa oppimisen ohjaaminen -termiksi, koska opettamisessa vuorovaikutus on erilaista kuin oppimisen ohjaamisessa. Opettamisessa opettajalla on valta-asema ja vuorovaikutusta tapahtuu opettajan ja oppilaiden välillä, kun taas oppimisen ohjaaminen tuo opettajan lähemmäksi oppilaiden tasoa ja vuorovaikutusta on sekä opettajan ja oppilaan välillä että oppilaiden itsensä välillä. Oppimisen ohjaaminen mahdollistaa dialogisuuden.
Huttusen mukaan dialogisen opettamisen päämääränä on yhteisen ymmärryksen kehittäminen, ei tiedon siirto opettajalta passiivisille oppilaille. Eräs dialogin haaste on opettajan vallan horjuminen. Huttusen mukaan opetustilanteissa yhteisen ymmärryksen kehittäminen onkin haastavaa juuri opettajalle auktoriteettiasemansa menettämisen vuoksi. Opettajana tulee pyrkiä dialogisuuteen, sillä dialogisuus luo aidon vuorovaikutuksen opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden itsensä välille.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.