Ti 3.2. Draaman analyysia ja tulkintaa
1. Lukekaa rooleissa katkelma Aino Pennasen näytelmästä Vuoden perhe. Jakakaa seuraavat roolit: isä, äiti, Laura ja Pikku-Petrus. Valitkaa lisäksi parenteesien lukija.
Henkilöt
ÄITI
LAURA
PIKKU-PETRUS
1. ÄITI ON HULLU
(Äiti rojahtaa lattialle makaamaan ja alkaa huutaa ja itkeä. Pikku-Petrus ja Laura katsovat vieressä.)
ISÄ: Tuollainen huutaminen ei käy päinsä. Toivottavasti naapurit eivät kuulleet. Mitä hekin ajattelisivat?
ÄITI: Anteeksi. Se oli ajattelematonta.
ISÄ: En voi jättää sinua yksin lasten kanssa, jos käyttäydyt noin. Ymmärrätkö, että käytöksesi on traumatisoivaa?
LAURA: En mä traumatisoitunut.
ISÄ (Lauralle): Et sinä voi sitä vielä tietää! (Äidille) Kuulitko mitä minä sanoin? Käytöksesi traumatisoi lapset.
ÄITI: Tämä ei toistu.
ISÄ: Lupaathan?
ÄITI: Lupaan.
ISÄ: Olet ennenkin luvannut.
ÄITI: Tällä kertaa se pitää.
ISÄ: Ymmärräthän miten tärkeää on, että äidin ja isän välillä vallitsee luottamus?
ÄITI: Ymmärrän.
ISÄ: Hyvä on. Sovitaan, että asia on loppuunkäsitelty, mutta jos tämä toistuu –
ÄITI: Ei toistu.
(Vesi alkaa kiehua yli keittiössä.)
ÄITI: Voi ei, perunavesi kiehuu yli.
(Äiti menee keittiöön, ottaa kattilan pois liedeltä ja kaataa vedet lavuaariin. Isä halaa lapsia ja hassuttelee heidän kanssaan, jotta aikaisempi unohtuisi. Äiti kattaa pöydän.)
ÄITI: Syömään!
(Perhe asettautuu syömään.)
ISÄ: Rakas perhe. Se, mitä aikaisemmin tapahtui, ei ollut mitään vakavaa. Voimme siis unohtaa tuon ikävän välikohtauksen ja nauttia ateriasta, eikö vaan äiti?
ÄITI: Kyllä.
ISÄ: Mainiota. Meillä taitaa olla tänään herkkuruokaa.
ÄITI: Ei tämä nyt mitään ihmeellistä ole.
ISÄ: Äiti, tuollainen itsensä vähättely ei ole erityisen viehättävää.
ÄITI: Anteeksi.
ISÄ: Saat anteeksi.
(Ottavat ruokaa lautasille.)
ÄITI: Pikku-Petrus, täytyy ottaa myös salaattia.
PETRUS: Ei!
(Isä laittaa Pikku-Petruksen lautaselle salaattia.)
PETRUS: Ei tomaattia.
ÄITI: Kyllä tomaattia. Tomaattia pitää syödä.
ISÄ: Äiti on oikeassa. No niin, lapset. Puhutaan siitä, mitä maailmalla on tapahtunut.
ÄITI: Muurin takana räjähti. Se kuului tänne asti.
LAURA: Seitsemän kuollutta, kymmenen loukkaantunutta.
ISÄ: Pikku-Petrus, älä heiluttele jalkoja.
LAURA: Kolme kuolleista oli lapsia. 2- ja 7-vuotiaat veljekset ja 10-vuotias tyttö.
ISÄ: Äiti, ojennatko perunakattilan. (Äiti ojentaa, isä ottaa lisää perunaa.) Kiitos.
LAURA: Mä näin netissä kuvan niistä.
ÄITI: Sellaisia kuvia ei kannata katsella.
LAURA: Vaikka ei siitä kuvasta pystynyt erottamaan yksittäisiä ihmisiä.
ISÄ: Kiitos, Laura. Tämä riittää.
LAURA: Siinä oli kasassa käsiä, jalkoja, päitä ja veristä mössöä.
ISÄ: Laura. Tuollaiset puheet eivät sovi ruokapöytään.
LAURA: Sä sanoit, että pitää puhua siitä, mitä maailmalla tapahtuu.
ISÄ: Mutta ei noin yksityiskohtaisesti.
PETRUS: Ei tee enää mieli syödä.
ISÄ: Huomaatko, Laura? Pilasit veljesi ruokahalun. Oletko nyt tyytyväinen?
LAURA: En.
ISÄ: Pitäisikö sinun pyytää anteeksi?
LAURA :Anteeksi.
(Pikku-Petrus alkaa taas syödä hyvällä ruokahalulla. Puhelin soi. Isä menee vastaamaan.)
ISÄ: Isä puhelimessa. Ihanko totta? Kiitos tiedosta. Olen todella yllättynyt. Tämä on suuri kunnia. Kerron heti ilouutisen perheelleni.
(Isä lopettaa puhelun ja palaa pöytään.)
ISÄ: Meidät on valittu Vuoden perheeksi!
PETRUS: Taas!
ISÄ: Tätä täytyy juhlia. Onko pakastimessa jäätelöä?
ÄITI: Meillä on aina pakastimessa jäätelöä.
ISÄ: Äiti tarjoilee meille juhlan kunniaksi jäätelöä. Eikö olekin kivaa lapset?
PETRUS: Joo! Jihuu!
ISÄ: Laura, eikö olekin kivaa?
LAURA: Joo.
ISÄ: Älä ole liian innokas.
LAURA: Miten mun pitäis olla, että sä olisit tyytyväinen?
ISÄ: Selvä, Laura ei halua jäätelöä.
LAURA: En haluakaan. Mun maha on täynnä.
ÄITI: Oletko, Laura, ihan varma? Jäätelöä ja mansikkahilloa.
LAURA: Ei kiitos.
ISÄ: Laura, on epäkohteliasta kieltäytyä, jos tarjotaan.
LAURA: Mä sanoin ei KIITOS.
ISÄ: Laura, älä vänkää vastaan. Kun minä sanon, että me syömme yhdessä perheenä jäätelöä, me syömme yhdessä perheenä jäätelöä. Piste.
2. LAURAN VIESTI 1
(Laura vastaanottaa ääniviestin ja kuuntelee sen.)
LAURA (Laura nauhoittaa ääniviestin.): Kiitos taas viestistä. Ihanaa, kun voi puhua jollekin joka ymmärtää. Mustakin tuntuu, että mä rakastan sua. Mä luin sun uusimman kirjotuksen ja oon samaa mieltä siitä, että muuri loukkaa ihmisoikeuksia. On niin väärin, että se erottaa meidät. Kunpa mä voisin tehdä jotain. Lähetä.
(Laura vastaanottaa ääniviestin ja kuuntelee sen.)
LAURA (Laura nauhoittaa ääniviestin.): Meidän ulkovarastossa on työkalupakki. Mut mun isä tappais mut, jos se tietäis, että mä oon lainannut sulle sen työkaluja. Lähetä.
(Laura vastaanottaa ääniviestin ja kuuntelee sen.)
LAURA (Laura nauhoittaa ääniviestin.): Tietenkin mä luotan suhun. Eniten maailmassa. Mut sovitaaks, että sä palautat ne heti kun pääset tänne puolelle? Lähetä.
3. PIKKU-PETRUKSESTA TULEE PERHEEN PISIN
(Äiti korjaa astiat astianpesukoneeseen ja pyyhkii ruokapöytää. Isä nousee sohvalta ja tulee äidin luo.)
ISÄ: Arvaa, mitä minä muistin?
ÄITI: Mitä?
ISÄ: Nyt on tammikuu.
ÄITI: Totta. Olet oikeassa.
ISÄ: Mitä tammikuussa tapahtuu?
ÄITI: Mitä tarkoitat?
ISÄ: Haloo, äiti. Se liittyy lapsiin.
ÄITI: Voitko antaa vielä toisen vihjeen.
ISÄ: Joka vuosi sama juttu, eikö sinulla taaskaan raksuta?
ÄITI: Voi apua, nyt en kyllä yhtään tiedä.
ISÄ: Lapset täytyy mitata.
ÄITI: Totta. Hyvä kun muistit. Sinulla on hyvä muisti.
ISÄ: Lapset! Tulkaa mitattaviksi.
LAURA: En mä varmaan kasva enää.
ISÄ: Ethän sinä nyt tuon pituiseksi voi jäädä.
(Isä asettaa Lauran seisomaan seinää vasten, johon on piirretty lasten pituudet vuosien varrelta.)
ISÄ: 160,5. Toivottavasti sinulle tulee vielä kasvupyrähdys. Ja sitten on Pikku-Petruksen vuoro.
(Pikku-Petrus menee mitattavaksi.)
LAURA: Älä seiso varpaillas.
ISÄ: 129 senttiä! Olet kasvukäyrän yläpäässä.
ÄITI: Hassua ajatella, että Pikku-Petruksesta tulee tämän perheen pisin.
PETRUS: Tuleeko musta pidempi kuin isä?
ÄITI: Ennusteesi on yli 190 senttiä.
(Isä lyö Pikku-Petrusta nyrkillä olkapäähän.)
PETRUS: Au.
ISÄ: Älä sano au. Lyö takaisin.
PETRUS: Emmä haluu.
ISÄ: Annatko sinä toisten lyödä ilman että puolustaudut?
PETRUS: Mun uus ope sanoi, ettei ketään saa missään tilanteessa lyödä.
ISÄ (Äidille): Aika erikoista, että tämä nuori nainen kokee oikeudekseen kasvattaa toisten lapsia.
ÄITI: Kaikki oli helpompaa, kun Pikku-Petruksen opettaja oli ystäväsi Leo Korhosen vaimo Taina.
ISÄ: Kunpa hänen äitiyslomansa olisi pian ohi.
ÄITI: Sanos muuta.
ISÄ: Pikku-Petrus, lyöminen on tietenkin väärin, mutta puolustautuminen on aivan eri asia. (Isä lyö taas Pikku-Petrusta.)Anna tulla.
(Pikku-Petrus lyö.)
ISÄ: Älä läpsi vaan lyö läpi. Katso näin.
(Lyö Pikku-Petrusta vähän lujempaa. Pikku-Petrus alkaa lyödä isää kovaa.)
ISÄ: Hyvä! Juuri noin!
Aino Pennanen, Vuoden perhe. 2018.
2. Tutki näytelmäkatkelmaa.
3. Lue katkelma Antti Heikki Pesosen lyhytelokuvan Maalitaulu käsikirjoituksesta.
Parkkiin jätetyn Volvon takaovi lämähtää kiinni. PAM.
ARTO (tutkii aktiivisuusrannekettaan): En mä. Mun pitää mitata leposyke. Muista kauramaito.
SINI: Okei.
2. EXT. MARKETIN EDUSTA – PÄIVÄ
Marketin kulmalla odotteleva STIGU keskittyy tylsyyden torjuntaan näpräämällä kännykkäänsä. Miehellä on arkiset verkkarit ja huppari niskassa, kuin koiranulkoilutusvaatteet ilman sitä koiraa. Aika seisoo. Haukotus. Stigun katse nousee hieman puhelimen näytöstä.
3. EXT. MARKETIN PARKKIPAIKKA – PÄIVÄ
Arto rummuttaa yhä rattia. Pikkuinen Liisi ja hänen äitinsä palaavat kauppakassin kanssa auton luo. Sini pysähtyy yllättäen kuskinpuolen ikkunan kohdalle. Ilme on vakava ja pysähtymisele outo. Jokin painaa rinnan alla.
4. Vastaa kysymyksiin.
Maalitaulu jatkuu...
Stigu näpräilee yhä puhelintaan. Hänen rauhansa järkkyy yllättäen, kun Arto tunkee oman puhelimensa kameranlinssin Stigun naamaan.
ARTO: Koko Suomi pääsee näkemään millainen kaveri sinä siinä oot.
STIGU: Nyt- Nyt mä en-
ARTO: (keskeyttää) Sä oot elehtinyt mun vaimolle ja lapselle. Epäsopivasti.
STIGU: Aha.
ARTO: He käveli tästä äsken ohi ja sinä niinku elehdit. En tiedä kumpaa yritit mutta ne hommat loppuu tähän. Voit uskoo.
STIGU: Mitään tällaista en oo tehny. En.
ARTO: Voit kiitos uskoa, että en lopeta.
ARTO: Vittu bonuskupongeillako sä houkuttelet uhris? Häh?!
STIGU: Eiku en mä ite juo kahvia. Siks mulla on näitä niin paljon.
ARTO: Pysy asiassa! Manipulaattori!
STIGU: Kuvaan.
ARTO: Et kuvaa.
STIGU: Kuvaan.
ARTO: Älä kuvaa.
STIGU: Kuvaanpa.
ARTO: Voitko lopettaa.
STIGU: Voitko rauhottua? Voitko?
SINI: Ota se luuri pois siltä!
5. INT. MARKETIN AULA – PÄIVÄ
Selkeästi raskaana olevan KAROLIINAN kädessä on ostoskassi. Hän kävelee kohti marketin uloskäyntiä ja miestään Stigua. Hän puhuu samalla ystävälleen puhelimessa.