Syyslukukautta on takana jo yli kuukausi, ja tänä aikana Ahmon tämänvuotiset seiskaluokkalaiset ovat toivottavasti ehtineet kotiutua uuteen kouluympäristöön.

Alakoulun jättäminen taakse ja yläkoulun aloittaminen voi olla vaikea paikka. On a) pysyttävä kärryillä siitä, missä on mikäkin luokka, b) ymmärrettävä, mitä kyseisissä luokissa opetetaan ja c) vielä muistettava se kaikki jälkeenpäin sitten, kun koe häämöttää nurkan takana. Uskokaa meitä, se ei ole mikään maailman helpoin juttu.

Miten tästä kaikesta sitten oikein selvitään? Entä millaisissa fiiliksissä uudet seiskat ovat lukukautensa aloittaneet?

"Vaikeinta on kielet ja se, kun on paljon oppiaineita", Nea Immonen kertoo. "Luokkiin löytäminen on helppoa. Seiskaluokka on alkanut todella hyvin.Täällä saa olla paljon vapaammin kuin alakoulussa."

Haasteeksi ainakin Eerik Lappalaiselle on muodostunut se, kuinka koulun ja harrastukset sovittaisi yhteen, kun rentoutumisellekin pitäisi löytää aikaa. "Muuten kaikki on helppoa. Mikään ei ole oikein muuttunut ala-asteelta, paitsi tietty uudet opettajat." Myös Eerikin mielestä seiskaluokka on alkanut mainiosti.

Yläkoulussa voi luonnollisesti törmätä monenlaisiin kriisitilanteisiin. Onneksi uudet seiskat ovat aika ninjoja. Oletetaan vaikka, että sateenkaariponi aivan yhtäkkiä sattuisi hyökkäämään keskellä kirkasta päivää. Ei hätiä mitiä, Nea kyllä tietäisi kuinka toimia: "Hakkaisin sitä pesäpallomailalla ja klemmarilla." Meidän sankarimme. Eerikkään ei jäisi hiljaiseksi, jos lentävä kalakukko lehahtaisi ikkunasta sisään, joten Ahmon koulu on hyvissä käsissä.

Päädyimme siihen lopputulokseen, että jos tätä lukukautta kuvailisi parilla sanalla, voisi todeta, että seiskoilla on homma hanskassa - ja kuten tuttu sanonta kuuluu, hanskat Ranskassa. Mutta se nyt on sivuseikka.

Maija Heikkinen ja Tuuli Metsärinne 7i