Salaman synty
Salama on erittäin voimakas kipinäpurkaus. Niitä syntyy, kun kesäpäivänä lämmin, harvempi ilma kohoaa ylöspäin.
Kylmässä pilvessä ylöspäin kulkevat virtaukset kuljettavat ylöspäin jääkiteitä, jotka hankautuvat pilvessä oleviin lumirakeisiin. Lumirakeet saavat negatiivisen ja jääkiteet positiivisen sähkövarauksen. Syntyneen ukkospilven alareuna saa negatiivisen sähkövarauksen ja yläreuna positiivisen sähkövarauksen. Polarisaation vaikutuksesta pilven alapuolinen maanpinta saa positiivisen varauksen. Kun varausero eli jännite kasvaa riittävän suureksi, se purkautuu salamana.
Salamatyyppejä on useita. Yleisimpiä ovat pilvestä maahan sekä pilvestä pilveen iskevät salamat. Voit seurata salamanlyöntejä internetin ukkostutkapalvelusta.
Ukkoselta suojautuminen on tärkeää niin ihmisten, laitteiden kuin rakennustenkin osalta. Ukkosenjohdatin on rakennelma, jonka tarkoituksena on suojata rakennuksia. Se johtaa salaman maahan niin, ettei salama aiheuta vahinkoa. Sähkölaitteiden suojana toimii metallinen kehikko, ns. Faradayn häkki, joka estää ulkoisen sähkövirran pääsyn laitteen sisälle. Esimerkiksi auton metallinen kori toimii Faradayn häkkinä, ja siksi auton sisällä on turvallista olla ukkosen aikana. Laitteita voidaan suojata myös ylijännitesuojalla, jonka tarkoituksena on suojata laite ylisuurilta jännitteiltä katkaisemalla virtapiiri.