Atomi: Eräs hiukkanen, josta aine voi koostua. Aine voi koostua myös molekyyleistä tai ioneista.

Elektroni: Elektroni on yksi atomin hiukkasista, joka kiertää atomin keskusta, ydintä. Elektronin varaus on negatiivinen.

Ydin: ydin on atomin keskus, jossa protonit ja neutronit sijaitsevat.

Alkeisvaraus: Alkeisvaraus on pienin tunnettu sähkövaraus. Protonin varaus on alkeisvarauksen suuruinen, ja se on positiivinen ja elektronilla vastaavasti negatiivinen.

Sähköisesti varautunut kappale: kappale, joka on saanut esimerkiksi hankauksen vaikutuksesta itselleen ylimääräisiä varattuja hiukkasia tai on luovuttanut hankauksessa varattuja hiukkasia.

Negatiivinen varaus: Kun kappale saa esimerkiksi hankauksen vaikutuksesta itseensä varauksen, se johtuu elektronien siirtymästä. Negatiivinen varaus on seurausta siitä, että elektroneja on siirtynyt aineeseen eli aineessa on enemmän negatiivisia elektroneja kuin positiivisia protoneja. Tällöin sen sähköinen varaus on negatiivinen.

Positiivinen varaus: Kun kappale saa esimerkiksi hankauksen vaikutuksesta itseensä varauksen, se johtuu elektronien siirtymästä. Positiivinen varaus on seurausta siitä, että elektroneja on siirtynyt aineesta pois eli aineessa on vähemmän negatiivisia elektroneja kuin positiivisia protoneja. Tällöin sen sähköinen varaus on positiivinen.

Sähköinen vuorovaikutus: Sähköinen vuorovaikutus syntyy joko sähköisesti varautuneiden kappaleiden tai sähköisesti varautuneen ja neutraalin kappaleen välille. Se on luonteeltaan etävuorovaikutus ja voi olla veto- tai poistovoima.

Sähköinen vetovoima: sähköinen vetovoima syntyy kahden sähköisesti varautuneen kappaleen välille, kun niiden varaukset ovat erimerkkiset.

Sähköinen poistovoima: sähköinen poistovoima syntyy kahden sähköisesti varautuneen kappaleen välille, kun niiden varaukset ovat samanmerkkiset.

Sähkövirta: Aikaisemmin sähkövirta määriteltiin sähkölaitteen tarpeeksi, jotta se voisi toimia. Nyt sähkövirran määritelmä tarkennetaan elektronien liikkeeksi johtimessa ja varautuneiden hiukkasten liikkeeksi liuoksessa.

Sähkökenttä: Sähkökenttä syntyy varautuneen kappaleen ympärille. Sähkökenttää käytetään havainnollistamaan sähköistä vuorovaikutusta, ja se esitetään kenttäviivojen avulla. Mitä tiheämmin kenttäviivat on piirretty, sitä voimakkaampi on sähkökenttä. Sähkökentän suunta on poispäin positiivisesta ja kohti negatiivista varausta.

Eriste: Aine, joka ei johda sähköä ollenkaan tai johtaa sitä hyvin heikosti. Koska sähkövirta on elektronien liikettä, eriste tarkoittaa ainetta, jossa elektronit eivät pääse liikkumaan tai ne liikkuvat huonosti. Esimerkiksi posliini ja lähes kaikki epämetallit grafiittia lukuun ottamatta ovat eristeitä.

Johde: Aine, joka johtaa sähköä hyvin. Toisin sanoen aineet, joissa elektronit pääsevät liikkumaan helposti, ovat johteita. Esimerkiksi metallit, suolaliuokset ja grafiitti ovat hyviä sähkönjohteita.

Kipinäpurkaus: Esimerkiksi salama on kipinäpurkaus. Se on keino, jolla ylimääräinen varaus pääsee purkautumaan.

Ukkosenjohdatin: Rakennelma, jonka tarkoituksena on suojata rakennuksia salamoilta. Ukkosenjohdatin on salamalle johdemateriaalista tehty reitti, joka johtaa salaman maahan.

Faradayn häkki: Metallinen kehikko, joka estää sähkökentän muodostumisen kehikon sisään. Käytetään suojaamaan esimerkiksi sähköisesti herkkää elektroniikkaa. Auton kori toimii Faradayn häkkinä, ja siksi auto on turvallinen paikka ukkosella.

Ylijännitesuoja: laite, joka suojaa muita laitteita ylisuurilta jännitteiltä katkaisemalla sähkövirran kulun.

Jännite: jännite aiheutuu varauserosta.

Varausero: varausero aiheuttaa jännitteen. Se johtuu aineiden erilaisesti kyvystä hapettua eli kyvystä luovuttaa elektroneja.