Ydinosaamisalueet
Yhteenveto
Olen jo jokaisen ydinosaamisalueen kirjoituksessa pohtinut monia POM-opintokokonaisuuden osaamistavoitteita monipuolisesti. Erityisesti eettisen osaamisen kirjoituksessa pohdin omaa asennettani uskonnon opetusta kohtaan ja pyrin tarkastelemaan omia ennakkoluulojani kriittisesti. Koen, että olen pystynyt pohtimaan omia asenteita oppiaineita kohtaan kriittisesti, mutta varmasti sen kanssa on vielä tehtävää. Mielestäni olen tarkastellut oppilaiden moninaisuutta monipuolisesti ja ymmärtänyt myös ryhmän merkityksen opetuksessa. Ryhmäyttämis ja ryhmänhallintataidoissa minulla on kuitenkin vielä kehitettävää. Myös oppiainerajat ylittävien oppimiskokonaisuuksien suunnittelu tuntuu hieman hankalalta. Muuten opetuksen suunnittelu tuntuu olevan hallussa, mutta arviointi on hieman epävarmempi osuus.
Esteettinen osaaminen
Anttila (2009) puhuu kehon ja mielen yhteistyöstä ja tutkii aihetta tanssijan näkökulmasta. Hänen mukaansa keholliset tuntemukset ovat yhteydessä mielen sisäisiin tajunnallisiin reflektioihin, jolloin kehollisen kokemuksia tunnustelemalla ihminen voi löytää uudenlaisia tapoja tulkita ja ymmärtää maailmaa. (Anttila, 2009). Vuonna 2021 esteettisestä osaamisesta kirjoittaessani, koin osaamisalueen vieraana ja epäselvänä, pääosin visuaalisuuteen liittyvänä alueena. Vuonna 2025 en tiedä, onko osaamisalue itselleni yhtään sen selvempi, mutta ehkä se on laajentunut ymmärryksessäni myös kehollisuuteen ja itseilmaisuun visuaalisen ympäristön ohella.
Itse tanssijana koen keholliset kokemukset maailmasta ja ympäristöstä voimakkaana. Aistin ison osan ympäritöstä kehossani ja tunnen tunteet ja olotilat vahvasti kehossani. Koen, että kouluympäristössä tätä oppimisen ja kokemisen muotoa voisi hyödyntää enemmänkin. Anttils (2013) kertoo tutkimuksessaan koulussa järjestettävästä tanssiprojektista, jonka avulla oppilaat ovat päässeet käsiksi moniuloitteiseen oppimiseen. Tutkimuksen tuloksena oppilaat ovat kasvattaneet luontevaa suhdetta omaan kehoonsa ja esiintymiseen sekä löytäneet uudenlaista yhteisöllisyyttä tanssin avulla. Anttila sanoo tanssin ylittävän oppiainerajat, jolloin koen sen olevan mahdollinen kantava teema myös erilaisissa monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. (Anttila, 2013).
Esteettiseen osaamisalueeseen liitän vahvasti myös oppimisympäristöt. Luokasta ja koko koulusta pitää tehdä käyttäjiensä näköinen, jotta oppiminen tapahtuu mukavassa, kodinomaisessa, ympäristössä. Luokan seinillä voi olla eri oppiaineita ajatellen erilaisia julisteita ja oppimista auttavia kuvia. Matematiikan tuntia varten seinältä voi löytyä kertotaulujuliste ja suomen kielen ja kirjallisuuden tuntia ajatellen aakkoset.
Oppimisessa tärkeää on oppilaiden oma itseilmaisu ja sen kautta saadut tunnekokemukset osallisuudesta. Joillekin oppilaille se tapahtuu taiteen avulla, toisille liikunnalla ja kolmannelle musiikilla. Voisiko oppiaineiden tunneille lisätä mahdollisuuksia hyödyntää näitä itseilmaisun tapoja niin ettei taito- ja taideaineet jäisi vain erillisiksi oppiaineiksi.
Lähteet:
Itse tanssijana koen keholliset kokemukset maailmasta ja ympäristöstä voimakkaana. Aistin ison osan ympäritöstä kehossani ja tunnen tunteet ja olotilat vahvasti kehossani. Koen, että kouluympäristössä tätä oppimisen ja kokemisen muotoa voisi hyödyntää enemmänkin. Anttils (2013) kertoo tutkimuksessaan koulussa järjestettävästä tanssiprojektista, jonka avulla oppilaat ovat päässeet käsiksi moniuloitteiseen oppimiseen. Tutkimuksen tuloksena oppilaat ovat kasvattaneet luontevaa suhdetta omaan kehoonsa ja esiintymiseen sekä löytäneet uudenlaista yhteisöllisyyttä tanssin avulla. Anttila sanoo tanssin ylittävän oppiainerajat, jolloin koen sen olevan mahdollinen kantava teema myös erilaisissa monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. (Anttila, 2013).
Esteettiseen osaamisalueeseen liitän vahvasti myös oppimisympäristöt. Luokasta ja koko koulusta pitää tehdä käyttäjiensä näköinen, jotta oppiminen tapahtuu mukavassa, kodinomaisessa, ympäristössä. Luokan seinillä voi olla eri oppiaineita ajatellen erilaisia julisteita ja oppimista auttavia kuvia. Matematiikan tuntia varten seinältä voi löytyä kertotaulujuliste ja suomen kielen ja kirjallisuuden tuntia ajatellen aakkoset.
Oppimisessa tärkeää on oppilaiden oma itseilmaisu ja sen kautta saadut tunnekokemukset osallisuudesta. Joillekin oppilaille se tapahtuu taiteen avulla, toisille liikunnalla ja kolmannelle musiikilla. Voisiko oppiaineiden tunneille lisätä mahdollisuuksia hyödyntää näitä itseilmaisun tapoja niin ettei taito- ja taideaineet jäisi vain erillisiksi oppiaineiksi.
Lähteet:
Anttila, E. 2009. Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana: mitä tanssija tietää? Aikuiskasvatus, 29(2), 84-92. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94179/52857 Luettu 8.5.2025
Anttila, E. 2013. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluympäristössä. Teatterikorkeakoulu. Esittävien taiteiden tutkimuskeskus. https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/6065/Acta_Scenica_37.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Näin muutama päivä sitten sosiaalisessa mediassa videon, jossa yläkoululaisen vanhempi valitti siitä, kuinka paljon opettajat laittavat vanhemmille negatiivisia Wilma viestejä eivätkä itse tee oppilaiden huonolle käytökselle mitään. Vanhemmasta tuntui, että Wilma merkintöjä laittava opettaja sysää kaiken vastuun vanhemmalle eikä opettajalla ole mitään auktoriteettiä, kun ei saa oppilasta käyttäytymään. Video herätti minussa paljon tunteita; ensin vihaa, sitten hämmennystä ja viimeisenä kommentteja lukiessani turhautumista. Opettajien jaksaminen ja työhyvinvointi on ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosina ja herättänyt mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Opettajien työnkuva on opettamisen sijaan kaikkea muuta kasvatustyötä ja tulipalojen sammuttelua. Videon vanhempi ei sitä varmasti ymmärrä, mutta opettajat tekevät kaikkensa kitkeäkseen koulussa tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä, vaikka se veisikin aikaa siitä, mihin opettajat on koulutettu: opettamiselta. Opettajat eivät laita Wilma merkintöjä kiusatakseen, vaan sen vuoksi, että asioista voisi keskustella myös kotona, jotta asiaan puuttuminen olisi samansuuntaista niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Oppilaiden lisääntynyt pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen sekä vanhempien kanssa viestiminen ja yhteisymmärryksen löytäminen ovat molemmat asioita, jotka lisäävät opettajien kuormitusta työssään.
Lerkkanen ym. (2020) tutkimuksen tulokset osoittavat, että joka kolmas opettaja kokee työssään stressiä melko paljon tai paljon. Tutkimukseen osallistuvat opettajat kertoivat työn kuormittaviksi tekijöiksi liian suuren työmäärän, tukea tarvitsevien oppilaiden tukemisen ilman tarvittavia taitoja ja tukea, töiden kasautumisen sekä opetuksen ulkopuoliset työtehtävät. (Lerkkanen, ym. 2020). Opettajien kasvava työmäärä, mutta samana pysyvät työtunnit puskevat opettajia jatkamaan töitä kotona vapaa-ajalla, jotta kaiken saisi tehtyä. Opettajien työhyvinvoinnin ja jaksamisen vuoksi olisi tärkeää, että opettaja pystyisi rajaamaan työaikaansa niin, että myös vapaa-ajalle ja palautumiselle jää aikaa. Opettajan opetuksen ulkopuolinen työ on kuitenkin sellaista, että sitä pystyy tekemään milloin vain missä vain, jolloin monet opettajat esimerkiksi tarkistavat kokeita, tekevät materiaaleja ja kommunikoivat vanhempien kanssa työpäivän ulkopuolella.
Opettajien hyvinvointi heijastuu oppilaiden hyvinvointiin ja sama toisin päin. Koulussa hyvinvointi on siis yhteinen asia. OAJ:n nettisivujen mukaan on tärkeää, että kouluissa esihenkilö johtaa hyvinvointityötä ja säätelee selkeät menettelytavat siihen, kuinka hyvinvointiin liittyviä asioita käsitellään työpaikalla (OAJ, ei pvm.). Jos hyvinvointia edistävä työ ei lähde koulun johdosta, on yksittäisten opettajien hankala lähteä ajamaan asiaa yksin. Kouluissa tulisi olla yhteiset linjaukset hyvinvoinnin edistämiseen.
Hyvinvoinnista tulee puhua koulussa myös oppilaille. Avoin puhe hyvinvoinnista ja sen edistämisestä antaa oppilaille mahdollisuuden tunnustella omaa hyvinvointiaan ja todenmukaisen tiedon avulla kehittää sitä. Hyvinvoinnin pitäisi olla liitettynä jokaiseen arkipäivään ja oppituntiin. Jokaisella oppitunnilla opettajan tulisi havainnoida oppilaiden osaamista ja jaksamista, jotta jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia ja kavattaa itsevarmuuttaan taitavana opiskelijana. Oppilaiden innostus ja motivaatio on isossa osassa ylläpitämässä heidän hyvinvointiaan koulussa. kun innostusta ja motivaatiota saadaan ylläpidettyä edes pienin hetkin jokaisen oppiaineen tunnilla, vältytään tilanteelta, jossa oppilaat muodostavat mielessään inhokkiaineita, joiden tunneille on ikävä mennä. Hyvinvointitietoisuutta voi lisätä kouluihin myös monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla ja teemaviikoilla, jotka käsittelevät erityisesti hyvinvointia. Näillä viikoilla oppilaiden ja opettajien huomiota saadaan kiinnitettyä erityisesti hyvinvointiin, sillä kouluarjessa se saattaa välillä unohtua muun työn alle.
Lähteet:
Lerkkanen, M., Pakarinen, E., Messala, M., Penttinen, V., Aulén, A., & Jõgi, A. (2020). Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun.
OAJ. ei pvm. Työhyvinvointi. https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/tyohyvinvointi/ Luettu 8.5.2025
Lerkkanen ym. (2020) tutkimuksen tulokset osoittavat, että joka kolmas opettaja kokee työssään stressiä melko paljon tai paljon. Tutkimukseen osallistuvat opettajat kertoivat työn kuormittaviksi tekijöiksi liian suuren työmäärän, tukea tarvitsevien oppilaiden tukemisen ilman tarvittavia taitoja ja tukea, töiden kasautumisen sekä opetuksen ulkopuoliset työtehtävät. (Lerkkanen, ym. 2020). Opettajien kasvava työmäärä, mutta samana pysyvät työtunnit puskevat opettajia jatkamaan töitä kotona vapaa-ajalla, jotta kaiken saisi tehtyä. Opettajien työhyvinvoinnin ja jaksamisen vuoksi olisi tärkeää, että opettaja pystyisi rajaamaan työaikaansa niin, että myös vapaa-ajalle ja palautumiselle jää aikaa. Opettajan opetuksen ulkopuolinen työ on kuitenkin sellaista, että sitä pystyy tekemään milloin vain missä vain, jolloin monet opettajat esimerkiksi tarkistavat kokeita, tekevät materiaaleja ja kommunikoivat vanhempien kanssa työpäivän ulkopuolella.
Opettajien hyvinvointi heijastuu oppilaiden hyvinvointiin ja sama toisin päin. Koulussa hyvinvointi on siis yhteinen asia. OAJ:n nettisivujen mukaan on tärkeää, että kouluissa esihenkilö johtaa hyvinvointityötä ja säätelee selkeät menettelytavat siihen, kuinka hyvinvointiin liittyviä asioita käsitellään työpaikalla (OAJ, ei pvm.). Jos hyvinvointia edistävä työ ei lähde koulun johdosta, on yksittäisten opettajien hankala lähteä ajamaan asiaa yksin. Kouluissa tulisi olla yhteiset linjaukset hyvinvoinnin edistämiseen.
Hyvinvoinnista tulee puhua koulussa myös oppilaille. Avoin puhe hyvinvoinnista ja sen edistämisestä antaa oppilaille mahdollisuuden tunnustella omaa hyvinvointiaan ja todenmukaisen tiedon avulla kehittää sitä. Hyvinvoinnin pitäisi olla liitettynä jokaiseen arkipäivään ja oppituntiin. Jokaisella oppitunnilla opettajan tulisi havainnoida oppilaiden osaamista ja jaksamista, jotta jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia ja kavattaa itsevarmuuttaan taitavana opiskelijana. Oppilaiden innostus ja motivaatio on isossa osassa ylläpitämässä heidän hyvinvointiaan koulussa. kun innostusta ja motivaatiota saadaan ylläpidettyä edes pienin hetkin jokaisen oppiaineen tunnilla, vältytään tilanteelta, jossa oppilaat muodostavat mielessään inhokkiaineita, joiden tunneille on ikävä mennä. Hyvinvointitietoisuutta voi lisätä kouluihin myös monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla ja teemaviikoilla, jotka käsittelevät erityisesti hyvinvointia. Näillä viikoilla oppilaiden ja opettajien huomiota saadaan kiinnitettyä erityisesti hyvinvointiin, sillä kouluarjessa se saattaa välillä unohtua muun työn alle.
Lähteet:
Lerkkanen, M., Pakarinen, E., Messala, M., Penttinen, V., Aulén, A., & Jõgi, A. (2020). Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun.
OAJ. ei pvm. Työhyvinvointi. https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/tyohyvinvointi/ Luettu 8.5.2025
Pedagoginen osaaminen
Koen oppineeni pedagogista osaamista; eriyttämistä, ryhmänhallintaa, arviointia ja osallisuutta erillisistä erityisopettajan opinnoista. Koen etteivät POM-opinnot ole opettaneet minulle juuri mitään näistä teemoista ja etenkin arviointi on jäänyt oppiaineiden POM-kursseilta uupumaan melkein kokonaan. Olen oppinut tunnistamaan oppilaiden erilaisia tarpeita ja muuttamaan opetustani niiden perusteella. Eriyttäminen ylöspäin on kuitenkin jäänyt opinnoissa taka-alalle ja se tuntuu usein vaikealta. Usein huomio kiinnittyy oppilaisiin, joilla on hankaluuksia, ja hyvin osaavat oppilaat jäävät huomiotta, vaikka hekin kaipaisivat eriyttämistä.
Vuoden 2021 kirjoituksessani puhuin maahanmuuttajaoppilaiden tasavertaisuudesta koulussa. Koen, että ajatukseni aiheesta on pysynyt samana, mutta kokemusten kautta olen oppinut toimimaan yhä tasavertaisemmin kaikkia oppilaita kohtaan. Esimerkiksi hyvinvointi MOK-kurssilla pidimme tunteja Kuokkalan yhtenäiskoulussa, jossa maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli paljon. Koin tuntien aikana monta oppimiskokemusta muun muassa ohjeiden annossa. Eteeni tuli monta tilannetta, jossa joku oppilas ei ymmärtänyt ohjeitani tai tehtävänantoa, tai aihe ei ollut millään tavalla ajankohtainen kyseiselle oppilaalle. Tilanteet vaativat tehtävien selittämistä toisella kielellä ja ohjeiden selkeyttämistä, joka varmasti auttoi ihan jokaista oppilasta. Näillä tunneilla huomasin myös ryhmän merkityksen oppimisessa. Luokassa oli oppilaita, jotka tarvitsivat ohjeita englanniksi, ja ennen kuin kukaan opettajista ehti käydä kertomassa niitä, muut oppilaat luokalla olivat innoissaan kääntämässä ohjeita englanniksi vieruskavereille. Luokalla oli todella hyvä yhteishenki ja kaikkia autettiin tasapuolisesti. Oppilaat mahdollistivat toistensa oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla ja auttoivat toinen toistaan.
Oppilaiden tehokkaassa tukemisessa ja arvioinnissa on hyvä tuntea tukivastemalli. Tukivastemallissa opettaja perustaa antamansa tuen tutkitusti tehokkaisiin tai hyvin perusteltuihin tuen keinoihin ja kehittää selkeät tavoitteet, joihin tuella on tarkoitus päästä. Tuen toteutuksen aikana ja jälkeen tuen vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti. (Aalto ym., 2019). Tukivastemallia voi käyttää jokaisessa oppiaineessa ja se tekee oppilaalle annetusta tuesta ja sen vaikuttavuudesta selkeää ja läpinäkyvää myös huoltajille.
Opettajana minun on tärkeä ottaa huomioon oppilaiden osallisuus ja kouluun kiinnittyminen. Vaikka en voi toimia opetuksessani juuri niin kuin jokainen yksilöllinen oppilas haluaa, voin ottaa oppilaiden ajatuksista osia opetukseeni, jotta se tavoittaisi mahdollisimman hyvin kaikki luokan oppilaat. Voin antaa tilaa oppilaiden omille mielipiteille ja antaa oppilaiden itse päättää, miten haluavat joitain osia oppiaineiden sisällöistä opiskella. Kaiken ei tarvitse toteutua opettajan haluamalla tavalla, vaan välillä voi antaa myös oppilaiden toimia itsensä johtajina.
Koen, että osaamiseni oppilaiden oppimisen havainnoinnissa ja eriyttämisessä on hyvällä tasolla matematiikassa sekä suomen kielessä ja kirjallisuudessa. Kehitettävää on kuitenkin muissa lukuaineissa ja taito- ja taideaineissa, joissa koen eriyttämisen hankalammaksi.
Lähteet:
Aalto, E., Heikkilä, R.,Järvenoja, M., Kuosmanen, M., Lehtinen, A., Lerkkanen, M.-K., Luokomaa, S., Mononen, S., Mustonen, S., Nousiainen, T., Raittila, T.-L. & Saario, J. 2019. LUKILOKI – Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon ohjaamiseen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10 (6). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2019/lukiloki-virtaa-ja-valineita-luku-ja-kirjoitustaidon-ohjaamiseen Luettu 8.5.2025
Vuoden 2021 kirjoituksessani puhuin maahanmuuttajaoppilaiden tasavertaisuudesta koulussa. Koen, että ajatukseni aiheesta on pysynyt samana, mutta kokemusten kautta olen oppinut toimimaan yhä tasavertaisemmin kaikkia oppilaita kohtaan. Esimerkiksi hyvinvointi MOK-kurssilla pidimme tunteja Kuokkalan yhtenäiskoulussa, jossa maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli paljon. Koin tuntien aikana monta oppimiskokemusta muun muassa ohjeiden annossa. Eteeni tuli monta tilannetta, jossa joku oppilas ei ymmärtänyt ohjeitani tai tehtävänantoa, tai aihe ei ollut millään tavalla ajankohtainen kyseiselle oppilaalle. Tilanteet vaativat tehtävien selittämistä toisella kielellä ja ohjeiden selkeyttämistä, joka varmasti auttoi ihan jokaista oppilasta. Näillä tunneilla huomasin myös ryhmän merkityksen oppimisessa. Luokassa oli oppilaita, jotka tarvitsivat ohjeita englanniksi, ja ennen kuin kukaan opettajista ehti käydä kertomassa niitä, muut oppilaat luokalla olivat innoissaan kääntämässä ohjeita englanniksi vieruskavereille. Luokalla oli todella hyvä yhteishenki ja kaikkia autettiin tasapuolisesti. Oppilaat mahdollistivat toistensa oppimisen parhaalla mahdollisella tavalla ja auttoivat toinen toistaan.
Oppilaiden tehokkaassa tukemisessa ja arvioinnissa on hyvä tuntea tukivastemalli. Tukivastemallissa opettaja perustaa antamansa tuen tutkitusti tehokkaisiin tai hyvin perusteltuihin tuen keinoihin ja kehittää selkeät tavoitteet, joihin tuella on tarkoitus päästä. Tuen toteutuksen aikana ja jälkeen tuen vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti. (Aalto ym., 2019). Tukivastemallia voi käyttää jokaisessa oppiaineessa ja se tekee oppilaalle annetusta tuesta ja sen vaikuttavuudesta selkeää ja läpinäkyvää myös huoltajille.
Opettajana minun on tärkeä ottaa huomioon oppilaiden osallisuus ja kouluun kiinnittyminen. Vaikka en voi toimia opetuksessani juuri niin kuin jokainen yksilöllinen oppilas haluaa, voin ottaa oppilaiden ajatuksista osia opetukseeni, jotta se tavoittaisi mahdollisimman hyvin kaikki luokan oppilaat. Voin antaa tilaa oppilaiden omille mielipiteille ja antaa oppilaiden itse päättää, miten haluavat joitain osia oppiaineiden sisällöistä opiskella. Kaiken ei tarvitse toteutua opettajan haluamalla tavalla, vaan välillä voi antaa myös oppilaiden toimia itsensä johtajina.
Koen, että osaamiseni oppilaiden oppimisen havainnoinnissa ja eriyttämisessä on hyvällä tasolla matematiikassa sekä suomen kielessä ja kirjallisuudessa. Kehitettävää on kuitenkin muissa lukuaineissa ja taito- ja taideaineissa, joissa koen eriyttämisen hankalammaksi.
Lähteet:
Aalto, E., Heikkilä, R.,Järvenoja, M., Kuosmanen, M., Lehtinen, A., Lerkkanen, M.-K., Luokomaa, S., Mononen, S., Mustonen, S., Nousiainen, T., Raittila, T.-L. & Saario, J. 2019. LUKILOKI – Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon ohjaamiseen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10 (6). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2019/lukiloki-virtaa-ja-valineita-luku-ja-kirjoitustaidon-ohjaamiseen Luettu 8.5.2025
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Luokanopettajana olen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja alttiina arvostelulle. Olen esillä oppilaille ja heidän perheilleen ja edustan koulua, jossa olen töissä omalla persoonallani. Koulutus ja kasvatus on usein esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kritiikin kohteena.
Oppilaille on tärkeä puhua yhteiskunnan merkittävistä tapahtumista totuudenmukaisesti oppilaiden ikätaso huomioiden. Esimerkiksi lasten uutiset ovat hyvä tapa käydä maailmassa ja Suomessa esillä olevia tapahtumia lasten tasoisesti helposti ymmärrettävästi. Viime vuosina sota on ollut esillä uutisissa ja sotaa pakenevia oppilaita on sijoitettu Suomen kouluihin. Sota on oppilaita lähellä ja he tarvitsevat siitä tietoa luotettavasta lähteestä, jotta heidän ainoa tietolähteensä ei ole Tiktok tai Instagram. Opettajalla on työnsä puolesta hyvä mahdollisuus, mutta myös velvollisuus kertoa oppilaille myös hankalista yhteiskunnallisista aiheista ja näin vähentää oppilaiden keskuudessa vallitsevaa pelkoa ja epätietoisuutta.
Fornaciarin ja Männistön (2015) mukaan demokraattinen ajattelu lähtee liikkeelle valinnanvapaudesta, joka koulukontekstissa tarkoittaisi, että oppilaille annetaan mahdollisimman paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joista valita (Fornaciari & männistö, 2015). Tällainen tapa toimia edisstää myös oppilaiden osallisuutta ja kouluun kiinnittymistä, kun he saavat itse vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Kouluissa voitaisi järjestää yhä enemmän yhteiskunnallisia "simulaatioita", esimerkiksi koulun omia vaaleja, työhaastatteluita ja demokraattista päätöksentekoa, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan niitä turvallisessa ympäristössä.
Liitän yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osaamisalueeseen myös koulutyön liittämisen oppilaiden omaan elämään. Esimerkiksi matematiikan tunneilla laskujen yhdistämisen kauppareissuun ja äidinkielen tunnilla kirjoitustehtävien yhdstämisen kesätyöhakemuksen kirjoittamiseen. Mikään ei estä esimerkiksi äidinkielen tehtävän olevan työhakemuksen kirjoittamista, jota oppilaat voivat oikeasti hyödyntää työnhaussa. Oppiaineista tulisi saada oppilaille innostavia ja motivoivia, jotta ne eivät jää irrallisiksi muusta elämästä. Kouluissa voidaan järjestää monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Koulua voi ajatella omana pienenä yhteiskuntana ja esimerkiksi äänestämistä harjoitella oppilaskunnan vaaleissa.
Lähteet:
Fornaciari, A., & Männistö, P. (2015). Yhteiskunta-ja demokratiakasvatuksen sudenkuoppa. Opettajien avulla kohti kriittisempää kansalaisuutta. Kasvatus & Aika, 9(4).
Oppilaille on tärkeä puhua yhteiskunnan merkittävistä tapahtumista totuudenmukaisesti oppilaiden ikätaso huomioiden. Esimerkiksi lasten uutiset ovat hyvä tapa käydä maailmassa ja Suomessa esillä olevia tapahtumia lasten tasoisesti helposti ymmärrettävästi. Viime vuosina sota on ollut esillä uutisissa ja sotaa pakenevia oppilaita on sijoitettu Suomen kouluihin. Sota on oppilaita lähellä ja he tarvitsevat siitä tietoa luotettavasta lähteestä, jotta heidän ainoa tietolähteensä ei ole Tiktok tai Instagram. Opettajalla on työnsä puolesta hyvä mahdollisuus, mutta myös velvollisuus kertoa oppilaille myös hankalista yhteiskunnallisista aiheista ja näin vähentää oppilaiden keskuudessa vallitsevaa pelkoa ja epätietoisuutta.
Fornaciarin ja Männistön (2015) mukaan demokraattinen ajattelu lähtee liikkeelle valinnanvapaudesta, joka koulukontekstissa tarkoittaisi, että oppilaille annetaan mahdollisimman paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joista valita (Fornaciari & männistö, 2015). Tällainen tapa toimia edisstää myös oppilaiden osallisuutta ja kouluun kiinnittymistä, kun he saavat itse vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Kouluissa voitaisi järjestää yhä enemmän yhteiskunnallisia "simulaatioita", esimerkiksi koulun omia vaaleja, työhaastatteluita ja demokraattista päätöksentekoa, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan niitä turvallisessa ympäristössä.
Liitän yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osaamisalueeseen myös koulutyön liittämisen oppilaiden omaan elämään. Esimerkiksi matematiikan tunneilla laskujen yhdistämisen kauppareissuun ja äidinkielen tunnilla kirjoitustehtävien yhdstämisen kesätyöhakemuksen kirjoittamiseen. Mikään ei estä esimerkiksi äidinkielen tehtävän olevan työhakemuksen kirjoittamista, jota oppilaat voivat oikeasti hyödyntää työnhaussa. Oppiaineista tulisi saada oppilaille innostavia ja motivoivia, jotta ne eivät jää irrallisiksi muusta elämästä. Kouluissa voidaan järjestää monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Koulua voi ajatella omana pienenä yhteiskuntana ja esimerkiksi äänestämistä harjoitella oppilaskunnan vaaleissa.
Lähteet:
Fornaciari, A., & Männistö, P. (2015). Yhteiskunta-ja demokratiakasvatuksen sudenkuoppa. Opettajien avulla kohti kriittisempää kansalaisuutta. Kasvatus & Aika, 9(4).