Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Luokanopettajana olen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja alttiina arvostelulle. Olen esillä oppilaille ja heidän perheilleen ja edustan koulua, jossa olen töissä omalla persoonallani. Koulutus ja kasvatus on usein esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja kritiikin kohteena.
Oppilaille on tärkeä puhua yhteiskunnan merkittävistä tapahtumista totuudenmukaisesti oppilaiden ikätaso huomioiden. Esimerkiksi lasten uutiset ovat hyvä tapa käydä maailmassa ja Suomessa esillä olevia tapahtumia lasten tasoisesti helposti ymmärrettävästi. Viime vuosina sota on ollut esillä uutisissa ja sotaa pakenevia oppilaita on sijoitettu Suomen kouluihin. Sota on oppilaita lähellä ja he tarvitsevat siitä tietoa luotettavasta lähteestä, jotta heidän ainoa tietolähteensä ei ole Tiktok tai Instagram. Opettajalla on työnsä puolesta hyvä mahdollisuus, mutta myös velvollisuus kertoa oppilaille myös hankalista yhteiskunnallisista aiheista ja näin vähentää oppilaiden keskuudessa vallitsevaa pelkoa ja epätietoisuutta.
Fornaciarin ja Männistön (2015) mukaan demokraattinen ajattelu lähtee liikkeelle valinnanvapaudesta, joka koulukontekstissa tarkoittaisi, että oppilaille annetaan mahdollisimman paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joista valita (Fornaciari & männistö, 2015). Tällainen tapa toimia edisstää myös oppilaiden osallisuutta ja kouluun kiinnittymistä, kun he saavat itse vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Kouluissa voitaisi järjestää yhä enemmän yhteiskunnallisia "simulaatioita", esimerkiksi koulun omia vaaleja, työhaastatteluita ja demokraattista päätöksentekoa, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan niitä turvallisessa ympäristössä.
Liitän yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osaamisalueeseen myös koulutyön liittämisen oppilaiden omaan elämään. Esimerkiksi matematiikan tunneilla laskujen yhdistämisen kauppareissuun ja äidinkielen tunnilla kirjoitustehtävien yhdstämisen kesätyöhakemuksen kirjoittamiseen. Mikään ei estä esimerkiksi äidinkielen tehtävän olevan työhakemuksen kirjoittamista, jota oppilaat voivat oikeasti hyödyntää työnhaussa. Oppiaineista tulisi saada oppilaille innostavia ja motivoivia, jotta ne eivät jää irrallisiksi muusta elämästä. Kouluissa voidaan järjestää monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Koulua voi ajatella omana pienenä yhteiskuntana ja esimerkiksi äänestämistä harjoitella oppilaskunnan vaaleissa.
Lähteet:
Fornaciari, A., & Männistö, P. (2015). Yhteiskunta-ja demokratiakasvatuksen sudenkuoppa. Opettajien avulla kohti kriittisempää kansalaisuutta. Kasvatus & Aika, 9(4).
Oppilaille on tärkeä puhua yhteiskunnan merkittävistä tapahtumista totuudenmukaisesti oppilaiden ikätaso huomioiden. Esimerkiksi lasten uutiset ovat hyvä tapa käydä maailmassa ja Suomessa esillä olevia tapahtumia lasten tasoisesti helposti ymmärrettävästi. Viime vuosina sota on ollut esillä uutisissa ja sotaa pakenevia oppilaita on sijoitettu Suomen kouluihin. Sota on oppilaita lähellä ja he tarvitsevat siitä tietoa luotettavasta lähteestä, jotta heidän ainoa tietolähteensä ei ole Tiktok tai Instagram. Opettajalla on työnsä puolesta hyvä mahdollisuus, mutta myös velvollisuus kertoa oppilaille myös hankalista yhteiskunnallisista aiheista ja näin vähentää oppilaiden keskuudessa vallitsevaa pelkoa ja epätietoisuutta.
Fornaciarin ja Männistön (2015) mukaan demokraattinen ajattelu lähtee liikkeelle valinnanvapaudesta, joka koulukontekstissa tarkoittaisi, että oppilaille annetaan mahdollisimman paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joista valita (Fornaciari & männistö, 2015). Tällainen tapa toimia edisstää myös oppilaiden osallisuutta ja kouluun kiinnittymistä, kun he saavat itse vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Kouluissa voitaisi järjestää yhä enemmän yhteiskunnallisia "simulaatioita", esimerkiksi koulun omia vaaleja, työhaastatteluita ja demokraattista päätöksentekoa, jotta oppilaat pääsisivät harjoittelemaan niitä turvallisessa ympäristössä.
Liitän yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osaamisalueeseen myös koulutyön liittämisen oppilaiden omaan elämään. Esimerkiksi matematiikan tunneilla laskujen yhdistämisen kauppareissuun ja äidinkielen tunnilla kirjoitustehtävien yhdstämisen kesätyöhakemuksen kirjoittamiseen. Mikään ei estä esimerkiksi äidinkielen tehtävän olevan työhakemuksen kirjoittamista, jota oppilaat voivat oikeasti hyödyntää työnhaussa. Oppiaineista tulisi saada oppilaille innostavia ja motivoivia, jotta ne eivät jää irrallisiksi muusta elämästä. Kouluissa voidaan järjestää monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Koulua voi ajatella omana pienenä yhteiskuntana ja esimerkiksi äänestämistä harjoitella oppilaskunnan vaaleissa.
Lähteet:
Fornaciari, A., & Männistö, P. (2015). Yhteiskunta-ja demokratiakasvatuksen sudenkuoppa. Opettajien avulla kohti kriittisempää kansalaisuutta. Kasvatus & Aika, 9(4).
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin